Gradient Helsinki 1.5 ja Anti-Mode 2.0 Dual Core yhteistestissä

Uudessa kodissa ei ollut tietoakaan Gradientin tavanomaisesta tarkkuudesta ja skarpista stereokuvasta. Turha kuitenkaan syyttää hellasäröä. Neljän kulkuaukon johdosta kaiuttimet saa olohuoneessa vain yhteen paikkaan – piste.

Jos kyseessä on tilava kenkälaatikon muotoinen huone, yksvitoset saa automaattisesti soimaan hyvin sijoittamalla ne metrin kahden etäisyydelle seinistä ja kääntämällä 45 asteen kulmaan, jolloin bassoelementit näkyvät kuuntelupaikalle. Tällöin myös Gradientin poikien mainio slogan ”soi hyvin huoneessa kuin huoneessa” pitää paikkansa. No, jo tässä vaiheessa tunnustan, ettei tämä juttu Gradientin osalta ole aivan puolueeton, mutta siitä myöhemmin.

”Pahimmillaan nämä
kaunottaret saavat hifistin
hulluuden partaalle.”

Koteloimaton dipolibasso tuottaa parhaimmillaan puhtaan ja luonnollisen toiston. Lisäksi se häiritsee naapureita vähemmän kuin ympärisäteilevät sukulaisensa. Revolutionissa Gradient on ratkaissut basson ongelmat kolmeen suntaan käänettävällä basso-osalla. Yksvitosissa tätä ominaisuutta ei ole. Basso on pultattu runkolevyyn, joka keski- ja diskanttielementin suhteen on 90 asteen kulmassa. Kääntelymahdollisuudet ovat rajoitetummat kuin Revoissa. Ei ihme, ettei Stereophilen testaaja meinannut millään saada basso-osastoa toimimaan. Pahimmillaan nämä kaunottaret saavat hifistin hulluuden partaalle.

Tehohoitoa

Kuulokekuunteluun kyllästyneenä olin tutkinut erilaisia mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseksi. Itse itseään säätävä kunnon subbari olisi yksi mahdollisuus. Mutta miten se integroituisi pääkaiuttimiin? Ja mihin sen saisi mahtumaa? Jotain fiksumpaa piti keksiä. Tiesin myös toimivista tuhottoman kalliista digitaalisista huonekorjaimista. Ei kiitos.

Viime syksyn hifi-messuilla se sitten tapahtui. Suomalainen kokoäänialueen DSP-korjain oli esillä DSPeakerin osastolla. Siinäkö ratkaisu? Sain Anti-Mode 2.0 Dual Coren alkukesästä kokeiltavaksi. Gradientin pojilta olin jo kuullut kehuja: hyvinkin se voisi pelastaa minut pinteestä. Ei muuta kuin letkut kiinni ja tehohoito käyntiin.

Tietoa muille tietokonetumpeloille

Halusin tarjota rakkaimmilleni parhaan mahdollisen hoidon ja päätin imuroida Dual Coreen viimeisimmän ohjelmistoversion. Keskustelupalstoilta olin lukenut epäonnistuneista päivityksistä, jotka olivat johtaneet täyteen blackoutiin ja Tampereen matkaan. Manseen en nyt halunnut lähteä, joten vähän jännitti. Imurointi sujui ohjeiden mukaan hyvin, mutta mitään ei tapahtunut. Uusi versio ei suostunut millään menemään purkin sisuksiin. Syykin on kaikille tietokonevelhoille selvä: tiedosto oli pakatussa muodossa ja se piti purkaa. Pienen kiroilun jälkeen keksin tämän ja loppu sujuikin hyvin.

Toinen tietokoneisiin liittyvä ”itsestäänselvyys” paljastui minulle, kun piti alkaa siirtää kippuroita, joita hienosti mittausdataksi kutsutaan, tietokoneelle. Kaikissa lukemissani lähteissä ilmoitetaan, että kippurat ovat tekstitiedostoja, jotka vain siirretään tietokoneelle. Eivät millään pirulla siirtyneet kumpaankaan tietokoneeseeni.

Ystäviltä opin, että tarvitaan mittausohjelma, joka osaa lukea TXT-tiedostoja. Ilmainen sellainen on esimerkiksi käyttämäni REW eli Room EQ Wizard, jonka saa rekisteröitymällä nettisivulta www.hometheatershack.com/roomeq. Hienosti toimii, paitsi… Niin, ainahan näissä joku bugi on. Kun yritin siirtää kippuroita JPEG-kuviksi, se kyllä onnistui, mutta mikään kuvankäsittelyohjelma ei suostunut niitä avaamaan. Onneksi toinen mahdollisuus PNG -tallennus toimi erinomaisesti.

Pari muuta huomiota. Tutustuessani etukäteen Dual Coreen en missään nähnyt tietoa mikrofonijohdon pituudesta. Voin ilmoittaa sen olevan ruhtinaaliset viisi metriä. Toinen käytännön tieto: purkki on parempi panna tape monitor -looppiin kuin etu- ja päätevahvistimen välille. Näin saadaan suurempi dynamiikka. Tape-loopissa ohjelmanlähteen, esim cd-soitimen, antojännite pysyy samana, ja korjain saa riittävän voimakkaan signaalin. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, etusen volyyminuppi kannattaaakin pitää reilusti kaakossa ja säätää äänenvoimakkuutta Dual Corella.

Yksi asia vielä. Dual Core toimii myös esivahvistimena. Toslink-valokaapelilla CD-soittimen voi kytkeä S/PDIF-sisäänmenoon. Näin ohitetaan soittimen oma DA-muunnin. Kokeilin tätä suoraa digitaalisiirtoa kahden Sony-merkkisen soittimen kanssa. Ääni tuntui paranevan: bassot soivat jämäkämmin ja ääni kuulosti astetta selkeämmältä ja tarkemmalta. Mieleen nousi heti hifisteihinkin hyvin sopiva Junnu Vainion riimittely ”Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus, se siivet selkään saa”. Usko tekee ihmeitä, mutta mitäpä haittaa siitä on, jos ääni näin subjektiivisesti ottaen paranee.

Uudesti syntyneet

Laitteen peruskorjausalue on 20-200 Hz, mikä sopii useimmille kaiuttimille. Automaattinen korjaus voidaan kuitenkin ulottaa aina 500 Hz:iin. Itse Jorma Salmelta sain tiedon, että yksvitosia voi korjata jopa 350 hertsiin asti. Kokeilin korjausta 250, 300 ja 350 Hz:n asetuksilla. Erot olivat pieniä ja päädyin 250 Hz:iin, sillä se näytti antavan tasaisimman toiston.

Jo pikainen silmäys kaiuttimien sijoitteluun kertoo, miksi vaipuivat koomaan. Vasemman kaiuttimen basso pystyy toimimaan kohtuullisesti: tilaa on sekä edessä että takana. Oikea kaiutin sensijaan on kuin nurkkaan ahdistettu: sivuseinään on metrin verran ja järeä takaseinä heijastaa bassot heti takaisin. Vastakkaisvaiheinen takasäteily tappaa etusäteilyn. Lisäksi vieressä oleva tv voi aiheuttaa ikäviä aikaisia heijastuksia, mutta onneksi 1.5 on varsin suuntaava.

Mittaukset osoittavat oikean kaiuttimen bassotoiston jopa 10-15 desibeliä vasempaa heikommaksi. Korva ei onneksi balanssivirhettä huomaa. Siksi bassokorjauksen voi tehdä molemmille kaiuttimille yhtaikaisesti. Korjattu bassovaste (musta käyrä) on merkittävästi tasaisempi kuin korjaamaton (punainen käyrä).

Hienosäätöä vaikka loputtomiin

”Dual Core tarjoaa lähes
rajattomat mahdollisuudet
taajuusvasteen räätälöintiin.”

Automatiikan korjaamaa bassoaluetta voi vielä räätälöidä manuaalisesti. Itse tasoitin jonkin verran vastetta parametrisellä EQ:lla (40 Hz/30Hz/+6dB) ja nostin basson tasoa huonekäyrällä. Hiljaisessa kuuntelussa jopa arvoon (2/6). Mukavan skarpisti nyt tömähtelee. Liiallisuuksiin ei korjaamisessa kannata mennä, sillä vaste muuttuu jo muutaman kymmenen sentin päässä kuten sohvalla mitatut käyrät osoittavat. Kunnon hifisti istuukin kiltisti mittauspisteessä.

Bassovasteen pystyy hieromaan hyvinkin tasaiseksi. Dual Core tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet taajuusvasteen räätälöintiin. Aikaa kokeiluissa saa kulumaan, ja jos ääni huononee, korjauksen voi onneksi hetkessä poistaa.

Miten Dual Core toimii? Se leikkaa tehokkaasti bassokorostumia ja nostaa hiukan vaimentumia. Mittaus tehdään siniäänipyyhkäisyllä, joka on ihan pätevä bassoalueen korjaamisessa. Dual-Core mittaa tarvittaessa myös koko äänialueen 20-20000 Hz. Tulos ei mittaustavasta johtuen näytä kovin hyvältä. Kauniimpia ja oikeampia huonekäyriä saisi vaaleanpunaisella kohinalla, mutta se on jo toinen juttu.

Varoituksen sana: ylemmän äänialueen röpelöitä ei kannata korjata. Jos nimittäin kaiuttimen vapaakenttävaste on suora, korjaukset aikaansaavat siihen epätasaisuuksia, kaiuttimen ns. suora ääni ja samalla toisto huononee.

Hyvä Suomi!

Dual Coren tehohoidon jälkeen yksvitoset ovat kuin uusi kaiutin. Basso soi jämäkän tasaisesti ja erottelevasti. Stereokuva leviää leveys- ja syvyyssuuntaan. Solistit tulevat kuin tyhjästä, huone katoaa. Ero korjaamattomaan on niin suuri, ettei sen kuulemiseen tarvita hyvää mielikuvitusta tai suunnatonta pinnistelyä.

Uskaltaisin väittää, että DSPeakerin Anti-Mode 2.0 Dual Coren pitäisi kuulua Gradient Helsinki 1.5 -kaiuttimien vakiovarustukseen. Itse asiassa jokaisen hifiharrastajan pitäisi sitä kokeilla. En tiedä mitään järkevämpää (lue: edullisempaa) tapaa parantaa kodin hifi-äänentoistoa.

P.S. Siitä puolueettomuudesta. Tunnustan: olen ollut Gradienttia perustamassa ja siellä töissä vuositolkulla. Mutta ei tämä vielä mitään. Olen tehnyt paljon maksettujakin juttuja. Itse asiassa kaikki Tekniikan Maailmaan tekemäni jutut olivat sellaisia. Urpo Lahtisen johtama Lehtimiesten pääkonttori nimittäin lähetti minulle täsmällisesti kaikista jutuista palkkio- ja palkkarahat.

P.P.S. Tämän jutun kirjoittamisen jälkeen luin Samu Sauraman samoista vempeleistä tekemät tarinat. Dual Core -juttu oli mainio. Itselleni selvisi, että voin USB-liitännän ansiosta käyttää purkkia myös ulkoisena äänikorttina. Lieneekö parempi kuin nykyinen Behringerini? Aion sen testata eräässä levysoittimiin liittyvässä ikuisuusprojektissa.

Mitä sitten Samun Helsinki 1.5 -juttuun tulee, tuntuu kuin mies olisi kirjoittanut sen jonkinlaisen euforian vallassa tai kuunnellut kovin paljon huonompia kaiuttimia juuri niitä ennen. Voimme olla yhtä mieltä siitä, että yksvitoset hakkaavat useimmat design-kaiuttimet ja ovat sinänsä lajinsa parhaimmistoa. Mutta ovatko ne nyt ihan niin ihmeellisen hyvät kuin Samu hehkuttaa? Matkaa bassotolpilla vahvistettuihin aktiivi-Revoihin kun on hyvinkin poronkuseman verran.