Amerikkalainen hieno on usein tosi erilainen kuin eurooppalainen hieno. Aina europpalainen ei ymmärrä amerikkalaista hienoutta ja vastaavasti joskus amerikkalaisessa hienoudessa on sellaisia houkuttelevia asioita, joita eurooppalaisista tuotteista ei tahdo löytää.
GoldenEar Technology ravisteli taannoin hifialaa tuomalla markkinoille kaiuttimen, joka oli siro, mutta bassotoisto ulottui ihan pohjamutiin asti. Tuo asia on ollut heidän tuotteissaan kantava idea: kapea kotelo ja varsin hurja bassopää. Triton One.R:n etulevy on alle 15-senttiä ”leveä” ja solakkuutta korostaa melkein 140 cm korkeus. Kotelo toki levenee takareunasta 20-senttiseksi, mutta näyttää tästä huolimatta hyvin hoikalta.
Basson alarajataajuus 13 hertsiä. 13!!!
Valmistaja lupaa Triton One.R:lle basson alarajataajuudeksi 13 hertsiä. 13!!! Siinä luvussa ei ole enää mitään kohtalaista, osa highend-subwoofereista hyytyy jo oktaavia ylempänä. Mistä ihmeen taikuudesta tässä on kyse?
Aktiivisuus kunniaan
GoldenEar Technologyn kaiutinmalleista neljä suurinta eli Reference ja Triton-mallit 1-3 perustuvat jalustakaiutimeen ja aktiivisubwooferiin yhdessä kotelossa. Triton One.R:ssä on laadukas kompaktikaiutin kahdella 5.25-tuumaisella järeämoottorisella keskiäänielementillä ja diskantilla, joka perustuu laskostettuun nauhaan tavanomaisen kalotin sijaan. Tuossa hyvin tehdyssä paketissa ei sinänsä ole mitään radikaalia. Mutta loppukaiuttimessa kyllä on.
Maskin takana piilossa, kolmielementtisen kaksitiekaiuttimen alapuolella, on kolme 5 x 9 -tuumaista pitkäiskuista bassoelementtiä. Koteloperiaate on refleksi, mutta koska tälläiseen koteloon olisi vaikea saada riittävän suuriläpimittainen refleksiputki, kummallakin kyljellä on kaksi 7 x 10 -tuumaista passiivisäteilijää hoitamassa alimmat bassotaajuudet.
Voimanlähteenä etuseinän 5 x 9 -tuumaisille bassoelementeille on ei vähempää kuin 1,6kW-tehoinen vahvistin, joka on ilmeisesti sama kuin valmistajan SuperSub XXL -subwooferissa.
Neljän passiivisäteilijän sijoittaminen vastakkain kylkiin on hyvin järkevää koska noissa elementeissä on runsaasti liikkuvaa massaa ja vastakkaisasettelu kumoaa niiden liikevoimat. Tulos on kaiutin, joka ei kovimmassakaan revittelyssä hievahda paikoiltaan vaikka kaikki muu huoneessa saattaakin vapista.
Basso on ”riittävä”
Sen huomaa heti alusta alkaen, että bassoilla on ulottuvuutta ja voimaa huomattavan paljon, tilassa käy selvä vapina. Akustisen rytmimusiikkin suurkuluttajalle löytyy kaiuttimia, jotka tarjoavat napakampaa bassoslämmiä, mutta suurimmalla osalla äänitteitä alleviivattu bassopään voima on ihan puhtaasti hauskaa. Joten vaihdan Megadeathin Trust-kappaleesta Ocean’s Eleven -soundtrackin raitaan The Plans ja virnistelen lisää.
Kyllä, jysähdykset kappaleessa ovat enemmän kuin uskottavia. Ja niin kuuluukin olla, elokuvien pitää toistua elämää suurempina. Vaikka Mareksoundin kuuntelutila, jossa kaiuttimia kuuntelen, onkin akustoitu, Triton One.R:t pystyvät puskemaan huoneeseen enemmän bassoa, mitä se hallitsee. Ei, se ei ole oikeaoppista eikä puristista. Mutta kyllä, sellainen on välillä oikein hauskaa. Sitäpaitsi, käytä hyvää huonekorjainta, jos haluat muokata bassoista kuivemmat ja napakammat!
Ei, se ei ole oikeaoppista eikä puristista. Mutta kyllä, sellainen on välillä oikein hauskaa.
Tiedän, siellä kaiuttimen takana on tasonsäädin kaiuttimen sisäänrakennetulle subwooferille. Mutta kun tämä vähän ylenpalttinen versio kuulostaa nyt vain oikein hauskalta – ja säädin on siis tasan puolivälissä, joku voisi jopa ajatella sen asennon tarkoittavan neutraalia. Erään englantilaisen autovalmistajan termi ”riittävä” moottoriteholle tulee nyt mieleen vaikka tyylillisesti GoldenEar onkin enemmän se jenkkimuskeli, jonka isolohkoon laitettiin mekaaninen ahdin kun muutama sata alkuperäishevosvoimaa tuntui liian vaatimattomalta. Samaan riittävien sarjaan kuuluvat oheiskalustona toimivat Meridian 218 Zone Controller ja DA-muuntimellinen stereovahvistin Mark Levinson No 5805.
Hillityn läsnäoleva
Keskialue tuntuu olevan ihan neutraalista aavistuksen vaimeampi. Kevyempisointinen kappale kuten ZZ Topin La Grange nakuttaa kitarariffejä myöten tunnelmallisesti, mutta varmistaa sen, että solisti ei tosiaan ole yhtään pinnassa vaan ottanut kohteliaan askeleen taaemmas. Yleissointi ei kuitenkaan ole tumma, diskantilla on hyvin energiaa.
Maksim Darkin levy Be Yourself ja aloitusraita Maarsbeing saa koko huoneen sykkimään tiivistyvää tunnelmaa. Konemusiikki on yksi genre, jossa alas – ja siis tarkoitan ALAS – ulottuva bassotoisto on ehdoton vahvuus. Varmistan asiaa ensin Analog Pussyn Hanging Myself Comfortably -raidalla ja sitten Infected Mushroomin Dancing With Kadafilla. Black Hawk Down -soundtrackin aloitusraita Hunger piirtää sekin tyypillistä paljon vahvemman piinan kuunteluhuoneen ilmapiiriin heti alusta alkaen ja kohdasta 2:50 eteenpäin tulevat bassojysähdykset ja -vavahdukset pyyhkivät hienosti läpi huoneen.
Hienoimpien highend-kaiuttimien käsinkosketeltavaan läsnäoloon Triton ei ihan yllä, mutta on solisti ihan uskottavasti edessäni albumilta toiselle. Minulle Triton One.R on selkeästi eniten omassa elementissään, ainakin tämän testihuoneen akustiikassa, elokuvamateriaalilla ja konemusiikilla (nykyään se on kai eedeeämmää, minun nuoruudessani käytiin raveissa tanssimassa teknoa). Myös pelien musiikki on hyvin elokuvamaista, Mafia III -pelin soundtrack on erinomainen esimerkki ja se toimii ihan nappiin Triton One.R:llä.
Americano Euroopassa
GoldenEar Technology Triton One.R edustaa kaiutintyyppiä, joita ei Euroopassa kamalasti tehdä. Umpimustana korkea pilari ei ole erityisen hempeä eikä edusta täällä sitä paljon haviteltua ja vaikeasti määriteltävää premiumia. Pyöreä kiiltomusta tuo enemmän mieleen aasialaistuotteiden pinnan. Mutta ulkonäköseikat ovat aina erittäin henkilökohtaisia ja vain sinä tiedät, pidätkö Triton One.R:n ulkonäöstä ja tyylistä vai et. Viimeistely on kyllä siisti, siinä ei ole pahaa sanottavaa.
Bassopuoli on holtittoman hillitön, näin kapeasta kaiuttimesta ei ikinä arvaisi saavan näin paljon näin alas ulottuvaa bassoa. Vastaus kysymykseen ”tarvitsetko näin hurjan bassopään” on ihan sama kuin kysyisi nopeaa autoa valitsevalta ”tarvitsetko noin paljon tehoa autossa”. Ulkopuolinen ei ymmärrä tarvetta, haluaja tietää tarkkaan, miten hyvältä se omassa sisimmässä voi tuntua.
Ulkopuolinen ei ymmärrä tarvetta, haluaja tietää tarkkaan, miten hyvältä se omassa sisimmässä voi tuntua.
Kamariorkesterien suurkuluttajalle en Tritonia suoraan suosittelisi, mutta konemusiikki, leffat ja suuri osa kevyestä musiikista toimii mainiosti. Ei neutraalin tarkasti, mutta veikkaan, että spekseillä 13 Hz ja 1.6kW kaiuttimia valitsevista moni ajatteleekin enemmän munaskuissa tuntuvaa tunnelmaa kuin viimeisten nyanssien hienosäätöä studiossa.
Lyhyesti: Solakka kaiutin älyvapaalla basson ulottuvuudella.
Hinta: 7 499 euroa parilta
Maahantuoja: Mareksound
GoldenEar Technology -jälleenmyyjäsi:
Kuvat: Valmistaja
Kommentointi suljettu.