Genelec M030 ja M040 – ForMi-koteloiset aktiivikaiuttimet testissä

Uusi M-sarjan Genelec on hämmästyttänyt. Kenelle, miksi, mikä on sen pointti? 8000-sarjan kotiversiot eli G-sarja ei sekään ole vanha. Vastahan niitä alkoi saamaan kaupoista ja minäkin sain testin ulos kesäkuussa.

Uudet M:t ovat halvempia kuin vastaavankokoiset G-mallit.

M-sarjan, jota on toistaiseksi M030- ja M040-mallit, pääkohderyhmä ovat kotistudiot ja muut pienet äänenkäsittelytilat. Sellaisten määrä kun kasvaa koko ajan. M:t ovat halvempia kuin vastaavankokoiset G-mallit, mutta myös hieman karummin varusteltuja. Ja vaikka Genelecin kaikissa malleissa on ekologisuutta mietitty paljonkin niin M-sarja vie ajatusta selvästi pidemmälle ja loppukäyttäjälle näkyvämmin.

D-luokkaa eko-hi-tech-kuoressa

M030:n ja M040:n kotelot on ruiskuvalettu UPM:n ForMi-luonnonkuitukomposiitista. ForMi:lla on monta hyvää puolta. Hiilijalanjälki on pieni, akustiset ominaisuudet ovat erinomaiset eli kotelo on rittävän jäykkä ja soimaton ja lisäksi rakenne on hyvin kevyt. ForMi:lla on myös lelu- ja elintarvikehyväksynnät eli käytöstä poistetun Genelecin M-sarjalaisen voi hyvin antaa vauvalle puruleluksi tai käyttää tarjoiluastiana. Sitten arviolta puolen vuosisadan päästä kun se on rikki eikä varaosia enää saa.

Kotelon valmistuksessa on mietitty ekologisuutta paljon. Yksi helposti unohtuva, mutta iso pointti, on se, että ForMi-kotelo on valmis maalaamatta. Yksi työtä, aikaa, energiaa ja materiaaleja kuluttava iso vaihe saadaan kokonaan pois. Värivaihtoehtoina ovat musta ja industrial-henkinen komposiitin rakennetta kuvaava pinta. Molemmat tulevat sellaisenaan ulos suoraan muotista. ”Laikukkaammassa” on selvä himmeä modernin hi-techin hehku.

Kuluttajien käsiin saakka tulleista tuotteista on Genelec aikaisemmin käyttänyt D-luokan vahvistinta vain 5051A eli F2-subwooferissa. D-luokan etu on erittäin korkea hyötysuhde verrattuna perinteisiin AB-luokkiin. A-luokan kiukaista puhumattakaan.

Siinä se yksi oleellinen todellinen asia jo tulikin esille, kun hukkatehoa ei tule ei vahvistin myöskään kuumene. Ja kun vahvistin ei kuumene, se ei tarvitse suurta, painavaa ja kallista jäähdytystä. D-luokka siis säästää energiaa monessa kohdassa, myös sähkölaskun maksajan lompakossa.

Painonsäästöä on vastaavan kokoluokan G-mallista noin kilon kappaleelta. Ulkomitat ovat muuten samaa suurusluokkaa, mutta G-sarjalla on IsoPod-alustan takia hieman enemmän korkeutta.

Uudenlaisia säätöjä ja liitäntöjä

M030 ja M040 jättävät pois kaksi säätöä, joita olohuonekäyttäjän voi tulla ikävä. Ensimmäinen on diskantin tasonsäätö ja toinen on alabasson tasonsäätö. Diskantin -2dB -asetuksella oli hyvä rauhoittaa kovassa akustiikassa asuvien sointitasapainoa leppoisammaksi. Alabasson säätö taas pureutui juuri sinne, missä matalataajuisin huoneeseen muodostuva seisova aalto teki soinnista raskaan ilman pientä vaimennusta.

Tavallaan voi ajatella, että kaiuttimethan on suunniteltu nimenomaan kotistudioihin ja oletus on, että niiden akustiikka on parempi kuin pyyhkeettömässä kylppärissä. Silti, Genelecin alusta asti kantava ajatus on siis nyt laitettu hyllylle. Siis se, että kuuntelutilojen ominaisuudet vaikuttavat lopulliseen äänensävyyn niin paljon, että ilman äänensävyn hyvin toimivia säätöjä ei voida tuottaa varmasti neutraalia ääntä eri paikoissa.

Tabletop EQ M030:ssa ja M040:ssa on. Sillä tasataan pöytäasennuksessa tason tuoma korostus alakeskialueelle. M-sarjassa ei kuitenkaan ole kallistusta mahdollistavaa Iso-Pod-jalustaa. Lisävarusteena saa kallistavan jalustapalan, mutta äänenlaadullisesti mielekkäämpää on alunperinkin nostaa kaiuttimet kuuntelukorkeudelle, pois heijastuksia aiheuttavalta pöydältä.

Basson yleisellä tasonsäädöllä tasapainotetaan sitä aluetta, joka korostuu kun kaiutin asetetaan lähelle seinää tai nurkkaa. Monelle on yllätys, että seinäsijoitus tukevoittaa ääntä pitkälle keskialueelle saakka. M-sarjassa on tuon säädön lisäksi pelkästään bassoille vaikuttava Bass EQ, jolla saadaan tarvittaessa kahden desibelin vaimennus 50-200 hertsin kaistalle.

Ai niin, ja niitä ruuvimeisselillä käänneltäviä dippikytkimiä ei enää ole. Kun säätövipuja tarvitaan vain kolme niin vipukytkimetkin mahtuvat takapaneeliin.

G Three ja G Four -kaiuttimissa on sekä RCA- että XLR-liittimet signaalille siinä missä 8030:ssa ja 8040:ssa on pelkkä XLR. M030 ja M040 vievät asian vielä pykälän eteenpäin ja XLR:n lisäksi sama liitin nielaisee myös 6,3-millisen plugin.

Eroa on. M030 piirtää tilan läpikuultavammin ja tarkemmin kuin G Three.

Kotimalleihin erona on vielä se, että G-sarjan suuren valkoisen ledin tilalla on pieni vihreä versio, joka toki osaa käyttäjät törttöillessä muuttua vihaisen punaiseksi.

Vedä pohjat niin selviät tilanteesta

Kuunteluarvioiden pohjaksi kannattaa ehdottomasti lukea artikkeli G-sarjasta. Siten olet perillä siitä, miten G-mallit eroavat toisistaan ja saat hyvän pohjan siihen, miten nämä M030- ja M040-kaiuttimet soivat samassa tilassa ja samanlaisella sijoituksella, 70-senttisellä jalustalla kivisen etuseinän vieressä.

G Three ja G Four -mallien +10dB säätö on toteutettu hieman eri tavalla M-sarjassa. M030 ja M040 ovat samalla herkkydellä kuin G Three ja G Four kun valitsee herkkydelle -10dB asetuksen takalevyn kytkimellä. Kuuntelut tehtiin valitsemalla mahdollisimman samankaltaiset asetukset sekä G- että M-kaiuttimelle. Tämä tarkoittaa siis, että G-malleissa ei käytetty diskantin eikä alabasson vaimennusta. Basson yleistasolle asetettiin kuunteluhuoneessamme seinäsijoitukselle hyvin sopiva -4dB.

G Three ja M030, lisätarkkutta uudella suuntaimella

Stereokuvassa on selvästi eroa. M030 piirtää tilan läpikuultavammin ja tarkemmin kuin G Three. Billie Holidayn Lady In Satin -levyllä myös laulajan läsnäolo on M030:lla vahvempi. Toisaalta M kuulostaa myös hieman kirkkaammalta kuin G ja kun diskantille ei ole vaimennusmahdollisuutta niin minimalistiseen lasipalatsiin en sitä ehkä uskalla suositella. Jo hyvässä akustiikassa tulee mieleen, että M030 ei ehkä ole kamalan armelias surkeille äännitteille.

Joten lehdestä korvaa ja Metallican Garage Inc:n Die, Die My Darling kihisemään. Kyllä, biisin armoton luonne ja kihisevä kirkkaus tulevat erittäin selvästi läpi, mutta silti ilman tuskaa korvissa. Vaikka äänenvoimakkutta haluaakin pian säätää pienemmälle niin soundin yleinen puhtaus ja selkeys kertovat, että syyttävä sormi voi osoittaa ameriikkalaisen levy-yhtiön päätöksiä eikä iisalmelaisen kaiutintehtaan linjausta.

Analog Pussyn Trance N Roll muistuttaa kummallakin kaiuttimella biisin loistavasta hyväntuulisuudesta ja kertoo samalla, että bassopää on ainakin käytännössä identtinen. Kuultavaa eroa sävykkyyteen, iskuun tai ulottuvuuteen ei kahden mallin välillä saa.

Igor Stravinskyn Tulilintu 1980-luvun alun Telarc-äänitteenä kertoo, mitä tarkoitetaan sanalla dynamiikka. Ohjelmalähteenä ja samalla etuvahvistimena toimivan Logitech Transporterin äänenvoimakkuuden saa alussa kääntää täysille. Ja kun päästään kohtaan The Infernal Dance of King Kastchei, sillä volumeasetuksella on leikki kaukana.

Se sama alku myös vahvistaa Billie Holidaylla koetun tunteen, että M030 välittää tilan hieman tarkempana. Ison konserttisalin tunnelma välittyy G Three -soundia vahvempana ja tummasävyinen äänite ei pahastu ollenkaan siitä, että kaiutin on aavistuksen kirkassointinen. Stereokuvallinen ero kuulosti kyllä Billiellä selkeämmältä kuin Igorilla.

Mitä pienet edellä, sitä M040 perässä

M040:ssa verrattuna G Fouriin on aivan samaa kuin pikkuveljessä. Tila piirtyy M040:lla hieman tarkemmin ja selkeämmin kuin G Fourilla. Billien artikulaatio on hieman läpikuultavampi ja kaikki instrumentit pienen tipan selkeämpiä kuin G-mallilla. Stereokuvallinen ero komposiitin ja alumiinin välillä on tässä kokoluokassa kuitenkin pienempi kuin kolmossarjassa.

Analog Pussy saa G Threehen ja M030:n verrattuna M040:lla hurjasti lisää vauhtia. Äänestä on helppoa vetää analogia moderniin isoon moottoriin, joka sekä vetää jouheasti ja nikottelematta että selvästi pitää reservissä reippaasti tehoa kiihdytyksiin. Voiman tunne on koko ajan läsnä vaikka meno olisikin vielä rauhallista.

Voiman tunne on koko ajan läsnä vaikka meno olisikin vielä rauhallista.

G Fourin bassopää tuntuu kuitenkin hieman tiukemmin iskevämmältä ja jykevämmältä. Ero voi olla kaiuttimissa tai sitten vain siinä, miten ne reagoivat lähellä oleviin pintoihin. G Fourin refleksiputki avautuu taaksepäin ja sitä vastassa on äärijäykkä kiviseinä. M040:n kanavat taas avautuvat jalustan ko. kaiuttimelle liian pienelle ylälevylle.

Lisäksi G Four kuulostaa hievenen lämminsointisemmalta kuin M040. Erot ovat äärimmäisen pieniä, mutta kun kaiuttimia vaihtelee edestakaisin, mielikuva pysyy.

M vai G, ken on heistä kaunehin?

Genelecin G-sarja on sen verran pitkälle mietitty tuote, että siitä ohi pääseminen ei ole ihan simppeli juttu. Ja tuskin iisalmelaiset ajattelivatkaan G-malleja uusilla M030:lla ja M040:lla syrjäyttääkään.

Äänellisiä eroja on, kolmossarjalaisilla etenkin. G-sarjan loistava Iso-Pod-jalusta on silti jo sellaisenaan iso pointti. Osalle käyttäjiä seinäkiinnikkeen paikatkin. Moni kuitenkin osaisi kiinnittää seinäkiinnikkeen sijaan hyllyn, jossa M-malli voisi nököttää.

Minusta BMW:n 3-sarjan mallistossa 320D Touring on selkeästi järkevin, kaunein ja mielekkäin. Silti pitkälti samaa autoa tehdään coupena, sedanina, GT:nä ja jonain Kaivopuisto-maasturinakin. Ja niillekin riittää ostajia. Valintaa ei tehdä pelkästään sen perusteella, mikä on toimivin vaan monenlaiset mielikuvat ja tunteet vaikuttavat paljon.

Minkä minä valitsisin? Jos saisin vapaasti valita eri osista kootun kokonaisuuden niin G Three komposiittikotelolla ja D-luokan vahvistimilla. En vain taida saada joten mukavuudenhaluisena se normaali G Three helpon kuunneltavuutensa ja hyvien säätöjensä ansiosta on oma suosikkini. Paitsi, jos voidaan hyppiä mallistossa pidemmälle eteenpäin.

Edit. Korjattu väärinkäsitys, jonka mukaan mustat kaiuttimet olisivat maalattuja.

Lyhyesti: Entistä tarkempaa stereokuvaa kevyemmässä kotelossa ja karummilla säädöillä.
Hinnat
Genelec M030: 465 euroa kappale
Genelec M040: 700 euroa kappale
Valmistaja: Genelec

Kuvat: Samu Saurama