Emotivan esikoiskuulokkeiden mekaaninen rakenne on todella tukeva ja soundi mehevästi tykittävän helppo. Hyvä resepti saada iso joukko ihmisiä innostumaan tutun merkin uudesta aluevaltauksesta.
En erityisemmin pidä hifivalmistajien korneista sloganeista. Emotiva sanoo Airmotiv GR1 -kuulokkeistaan ”Meistä GR1 kuulostaa silltä, miltä kuulokkeiden pitää kuulostaa – musiikilta”. Sloganien arvostuksestani riippumatta joudun GR1:ä kuunneltuani kyllä yhtymään ajatukseen täysin.
Airmotiv GR1 on Emotivan ensimmäinen kuulokemalli. Sen perusteella, miltä nämä kuulostavat ja minkä vastaanoton ovat saaneet maailmalla, tuskin viimeiset.
Luurien mukana tulee hyvin muotoiltu kova kotelo, joka suojaa GR1:äsi reissussa. Voit heittää luurit kotelossaan reppuun tai matkalaukkuun ja ne ovat tiptop-kunnossa perillä. Toinen erinomaisen mukava asia on GR1:n kaapeli. Se ei mene solmuun ja se ei ole mikrofoninen eli kaapelin hankaus ei juurikaan kuulu kuulokkeissa. Lisäksi kaikki liittimet ovat vakiotavaraa, 2.5-milliset kuulokekuppeihin ja 3,5-millinen plugi laitteisiin liittämiseen. Adapteri 3,5-millisestä 6,3-milliseen isojen kuulokevahvistimien liittimeen tulee mukana ja on sekin tarkkuustyöstetty ja laadukas perusmalli eikä vain näihin kuulokkeisiin sopiva. Ei siis turhaa erikoisuuden tavoittelua, joka tekisi käyttäjän elämän hankalaksi, jos vakiokaapelille käy vahinko tai tekee mieli vain uteliaisuudesta kokeilla eri kaapelia.
Kevyet vain sisäisesti
Jos olet tottunut rimpulaluureihin ja muovimalleihin, Airmotiv GR1 hämmentää sinut varmasti. 400 gramman massa ei ole liikaa, se ei tunnu päässä hankalan painavalta, mutta ero Emotivan ja perusluurin välillä on kuin vertaisi klassista Sorsakoskea kertakäyttöhaarukkaan.
Runko koostuu metallisesta pannasta ja saarnipuisista kuulokekupeista, jotka peittyvät ulkopinnaltaan vesileikattuun alumiinilevyyn. Pannan ja korvien pehmusteet peittävä nahka ei ole nahkaa vaan ”nahkaa”. Käpälätuntumalla en osaa erottaa sitä aidosta nahasta, mutta tuote on kasviperäinen. Nykyaikainen ja hieno ratkaisu. Päätä vasten olevissa osissa pehmuste on memory foamia eli erittäin hyvin käyttäjän anatomian mukaan muotoutuva. Viimeisenä silauksena mekaniikan tiptop-tasolle on täsmällisesti naksahteleva pykälöinti pannan pituudessa. Helppo säätää, mutta ei viru ja liru vahingossa eri mittaan. Ei varmaan vuosienkaan päästä.
GR1 on puoliavoin tai Emotivan sanoin ”semi-aperiodinen”. Avoimeen kuulokkeeseen verrattuna takasäteilyä jarrutetaan ja näin saadaan lisää kontrollia ääntä tuottavan kalvon liikkeeseen sekä vähennettyä ulkoisia ääniä häiritsemästä kuuntelijaa ja kuunneltavan musiikin läpikuulumista ulkoiseen maailmaan.
Nämä ovat perinteiset dynaamiset kuulokkeet ilman erityisempää eksotiikkaa perusmekaniikassa. Erittäin hyvin tehdyt sellaiset kyllä ja sitä eksotiikkaa tai oikeammin tuoreinta hi-techiä löytyy kun asioita tutkii syvemmälle. 50-milliset kuuloke-elementit perustuvat hyvin ohuisiin polykarbonaattikalvoihin (paksumpana materiaalia käytetään esimerkiksi luodinkestävissä ikkunoissa) pinnoitettuna molemmin puolin grafeenikalvolla. Jos olet kuullut hiilinanoputkista, ne ovat rullalle käärittyä grafeenia. Pyrkimys tässä on se iänikuinen: mahdollisimman kevyt, jäykkä ja resonoimaton rakenne – grafeenipäällysteisellä polykarbonaatilla ollaan taas askel lähempänä utopiaa. Puhekelan lankakin on kuparipinnoitettua alumiinia, näin massa saadaan minimoitua ja johtavuus kuitenkin pidettyä hyvänä.
Jotta sain selville, miltä Emotiva Airmotiv GR1:t kuulostavat ja sotkeudun mahdollisimman vähän ohjelmalähteen heikkouksiin, käytin pääasiassa ohjelmalähteenä ja kuulokevahvistimena Gold Note DS-10:ä sen omalla PSU-10 EVO -lisävirtalähteellä terästettynä. Muista ohjelmalähteistä sitten myöhemmin lisää.
Hillityn houkutteleva
AC/DC:n Thunder-klassikko alkaa hiljaisella voimakkuudella kuunneltuna hillittynä, päällekäymättömänä ja hieman etäisenä. Ei, tämä ei ole huono asia vaan lupaus hyvästä, mitään ei pullistella ja korosteta niin, että käy aina varmasti selväksi. Annan lisää hanaa ja mieleen nousee teini-iän viimeinen vuosi: AC/DC The Razor’s Edge Tour Helsingin Jäähallissa. Tekee mieli hyppiä ilmaan, onneksi johtoa on pari metriä.
Rytmi tempaa mukaansa, jalka vippaa koko ajan musiikin tahdissa, basso tuntuu pullistavan poskiani ja litistävän aivojani joka mätkäisyllä, musiikki tuntuu kokonaisvaltaiselta ja irtaannuttaa täysin tästä maailmasta ja sen murheista. Olo on kuin seisoisin lavalla suoraan Brian Johnsonin edessä.
Bassopäästä pitää vielä sanoa se, että millään kaiuttimilla en ole missään tilassa kokenut tällaista tarkkuuden ja voiman yhdistelmää. Kehossa tuntuvaa paineaaltoa ei tietenkään ole, mutta pään täyttävä järjettömän tarkka ja nyansseja täynnä oleva vavahdus on asia, joka jo yksin puolustaa hyvien kuulokkeiden hankintaa. Eikä se häiritse ketään muuta.
AP vastaan AP: tasapeli, molemmat voittaja-ainesta
Pysytellään hetki a-kirjaimessa: Astor Piazzolla & Gary Burton, The New Tango ja raita Nuevo Tango. Kuten aina, GR1 läpivalaisee äänitteelle taltioidut muusikoiden taituruudet tekemättä soundista yhtään rasittavaa – toki Gold Noten elektroniikalla on tässä oma osuutensa. Joka tapauksessa, kaiutinkuuntelu alkaa hyvin usein väsyttää minua, mutta näitä voisi kuunnella aamusta iltaan, elää musiikin maailmassa ja olla täysin tietämätön reaalielämän riesoista.
Ihmisten massasta huokuva kosteus tiivistyy Kaapelitehtaan viileisiin ilmanvaihtoputkiin ja sataa sieltä takaisin tanssijoiden niskaan.
Haluan vielä yhden palan A-luokan materiaalia. Analog Pussy, Underground ja Spherma Pornomatic. Raidan alku on piipittävän kevyt, kuten kuuluukin, ja sitten päälle iskee paksu ja painava bassomatto, joka siirtää trancea tanssivan kohti transsia. Että kuulokkeista ei voi saada bassotoistoa, joka vie mennessään? Ja paskat. Vain koska toimistolla on muitakin, koitan malttaa mieleni enkä pompi menemään ympäri huonetta. Gold Notesta äänenvoimakkuus on vain vähän yli 40 sadasta ja vahvistuksen määrä low (epäherkille kuulokkeille on myös high). Äänenpainevaroja olisi siis vaikka miten paljon lisää, mutta olen jo nyt eristäytynyt täysin omaan maailmaani ja voin kuvitella ympärilleni ravet, jossa valtavasta tanssivien ihmisten massasta huokuva kosteus tiivistyy Kaapelitehtaan viileisiin ilmanvaihtoputkiin ja sataa sieltä takaisin tanssijoiden niskaan.
Notkea kuin ammattitanssija
Hyvä on, hyvä on. Olen hetken käyttäytyvinäni ikäni mukaisesti ja laitan Grover Washington Jr:n Mister Magic -albumin nimikkoraidan soimaan. Sulavaa, notkeaa, rullaavaa, vaivihkaa mukaansa tempaavaa, ihan loistavaa. Täydellisen neutraalia studiotyöskentelyyn? En tiedä, en osaa sanoa, ei kiinnosta. Haluan pysyä tässä tilassa ja antaa musiikin kantaa minua kappale kerrallaan eteenpäin uusiin äänellisiin seikkailuihin.
Vakavammin sanoen jokaisen korvat ovat niin eri muotoiset, että yhdelle supertarkat eivät välttämättä ole sitä toiselle. Minulle GR-1:t ovat mukavan lämpimät, bassoiltaan erinomaisen mehevät ja uskottavat, diskantiltaan kuunteluväsymystä aiheuttamattomat, mutta eivät millään äänitteellä tylsät. Keskialueelta mikään ei hyppää silmille (tai korville) silloinkaan kun hanaa antaa hölmön paljon. Tiedän, että jotkut testaajat ovat pitäneet diskanttia kipakkana, mutta vaikka olen itse erittäin herkkä pienellekin korostukselle yläpäässä, en kokenut näiden soundia yhtään rasittavana.
370 euroa vastaan 90 000 euroa
Megadeath, Cryptical Writings ja Trust puskee niin piinaavan painostavan bassomätkeen kallooni, että ihan heti en saisi unen päästä kiinni tai ainakaan näkisi kauniita unia. Koitan olla naputtamatta jalalla lattiaa liian näkyvästi, ettei sitä tulkittaisi tarpeettomaksi esittämiseksi (olen siis tosi umpisuomalainen). Talvitöppösen sisällä varpaat kuitenkin hakkaavat vaivihkaa tahtia ja ryhtiä ylläpitävä lihaksisto jännittyy ja rentoutuu kummallisen samaa tahtia biisin kanssa.
Lähes sata tuhatta euroa parilta maksavilla kaiuttimilla silmäkulmani kostuivat kappale toisensa jälkeen. Se, että vajaan 400 euroa maksava kuulokepari tekee saman, on varsin hämmentävä saavutus.
Muistan kun kuuntelin JBL Everest DD67000 -kaiutinparia aikoinaan artikkelia varten. Noilla lähes sata tuhatta euroa parilta maksavilla kaiuttimilla silmäkulmani kostuivat kappale toisensa jälkeen. Se, että vajaan 400 euroa maksava kuulokepari tekee saman, suupielet vapisevat ja silmäkulmat valuvat ilon kyyneliä jokaisella hyvällä kappaleella on varsin hämmentävä saavutus. Olkoonkin, että kuulokevahvistimen ja streamerin tehtäviä hoitavat Gold Notet maksavat yhteensä noin 3 500 euroa. Mutta ei se loistava elektroniikka pelastaisi kuulokkeita, jotka olisivat huonot. Antavat vain hyvien loistaa, loistavien esiintyä edukseen. Sitä paitsi, oli niillä JBL:lilläkin melkein itsensä hintainen elektroniikka seuranaan.
Ikiomat kuulokkeet
Tämä oli sitten muuten puolueellinen artikkeli. Emotiva Airmotiv GR1 -kuulokkeita tuli Suomeen kahdet marraskuun puolivälissä 2020. Pääsin avaamaan toisen paketin ja ilmoitin heti ensitahdit kuunneltuani, että ensimmäiset on nyt sitten myyty. Minulle. Omista luureistani tein jutun, häikäilemättömästi.
Kotona olen pitänyt kuulokkeita paljon kiinni iPadissa ja katsellut illalla ennen nukkumaanmenoa jakson telkkarisaippuaa (juuri näinhän opastetaan pitämään unen laatu parhaana mahdollisena…). Jonkun kerran GR1:t ovat olleet myös Google Pixel 3a -puhelimessa ja molemmat modernit lituskat varmistavat valmistajan lupauksen: kuulokkeet ovat herkät ja kuormana helpot eli niitä voi tosiaan sujuvasti ajaa myös vaikka puhelimella. Jos tarvitset välittömän kuulovaurion aiheuttavan määrän ääntä, hanki erillinen kuulokevahvistin. Puhelimen kanssa ääntä saa ”vain” ihan riittävästi.
Tietenkään Pixel 3a ei ole kuulokevahvistimena ja streamerina sinnepäinkään samaa tasoa kuin Gold Noten highend-parivaljakko, mutta kummasti se Lindemannin Ich weiß es nicht saa pään nyökkimään, jalan tamppaamaan ja vartalon sykkimään GR1:t päässä. Gold Noten miellyttävyyteen, vakauteen ja tarkkuuteen ei toki päästä, mutta edelleen Emotivan kuulokkeet ovat helpot kuunnella ja ohjaavat juuri siihen oleellisimpaan eli musiikkiin.
Luettavia arvosteluita GR1:stä on edelleen vähän, mutta Youtubessa on useampikin. Esimerkiksi Joshua Valor arvostaa metallista ja puusta tehtyä rakennetta ja epäilee sopivuutta vain kaikkein minimalistisimpiin ja valtavimpiin päihin. Testaaja pitää soundia turvallisena: lämpimänä, mehevästi potkaisevana ja miellyttävänä. Jos kuulokkeet eivät olekaan läpivalaisevimmat mahdolliset, ne varmasti istuvat hyvin moneen makuun ihan nappiin. Tiivistettynä ”It’s a fun headphone” eli GR1:t ovat hauskat kuulokkeet.
Audioalan konkari Steve Guttenbergin The Daily Audiophiliac Show kommentoi: ”Emotiva GR1:t ovat mukavat, kuulostavat todella hyviltä ja ovat rakennettu kuin tankki. Monet testiin tulevat kuulokkeet tuntuvat mekaanisesti vähän haurailta, herkästi särkyviltä, mutta eivät Emotivat. Thelonius Monk kuulostaa hauskalta ja mukaansa tempaavalta ja Tame Impalan Sundown Syndrome -albumi, jonka miksaus on hyvin täynnä tavaraa ja joka on hankala seurata tietyillä muilla arvostetuilla kuulokkeilla, avautui, rentoutui ja muuttui helposti kuunneltavaksi GR1:llä.”
Studiotyöskentelyyn kaipaat ehkä jotain muuta, mutta jos haluat nauttia musiikkisi, elokuvasi ja tv-sarjasi sekä pelien ääniraidat mehevinä ja miellyttävinä, Emotiva Airmotiv GR1 on nappivaihtoehto.
Lyhyesti: Hieno mekaaninen rakenne, mehevästi ja tarkasti potkaiseva basso ja rasittamattoman helppo yleissointi.
Hinta: 369 euroa
Maahantuoja: Concept Hifi
Emotiva GR1 -kauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.