Elac WS 1465 ja WS 1645 -seinäkaiuttimet testissä

Saksalaisen Elacin WS-seinäkaiuttimia ei Suomessa ole kamalasti näkynyt. Onneksi maahantuoja otti niitä valikoimaansa ja pääsin tutkimaan malleja. 1400-sarjassa kaiuttimet ovat tavallisella nappidiskantilla olevia. 1600-sarjassa ensimmäisenä pistää silmiin Elacin tavaramerkki, JET-diskantti, jossa säteilevänä pintana onkin kalotin sijaan laskostettu nauha. 1600-sarjan kaiuttimissa on myös Crystal Membrane -bassoelementti.

Elac WS 1645 on pienempi ja halvempi kahdesta JET-diskantillisesta mallista. Yksi nelituumainen basso ja se JET-diskantti. Elementit voisivat hyvin olla BS 312 -mallista. Paitsi ettei BS 312:n tuplamagneettinen bassoelementti mahtuisi näin litteään koteloon.

Halvemman 1400-sarjan isoin malli 1465 on halvempi kuin kalliimman sarjan pienempi 1645. Bassoja, ei tosin Crystal Membrane -versioita, on kaksi kappalein ja diskantti normaali kalotti. Kotelo on huomattavasti korkeampi, mutta toisaalta – eipä se seinälle asennettuna elintilaa sinulta silti vie.

Ei vehkeillä vehtaajille

Nautit kikkelinpaksuisilla kaapeleilla vehtaamisesta? Sitten sinulla on ongelma. WS-sarjan kaiuttimiin nimittäin mahtuvat vain suhteellisen ohuet kaapelit. Ja ainoastaan paljaana, haarukoille tai banaaneille ei kullatuissa pikaliittimissä ole tilaa.

Urat kaiutinkaapelille ja hyvät perusliittimet.

Idea on tietysti se, että kaiutin saadaan siististi seinää vasten. Elacin WS-malleissa on urat takalevyssä ja kaapeli saadaan sitä kautta liittimiltä ulos ilman, että kotelo on milliäkään irti seinästä.

Takalevyssä on myös kiinnikkeet sekä pysty että vaaka-asennukseen. Vaakaan kaiuttimen saa kummin päin vain eli vasemman ja oikean saa peilikuviksi.

Ensimmäinen ajatus näistä on se, että nyt sitten littanatelkkarin ääntä vähän paremmaksi. Sehän ei paljoa vaadi, melkein mikä vain räyskä pesee ne tuumaiset laajakaistakihistimet, joita milliseen muovilevyyn telkkareissa asennetaan. Mutta hyvä seinäkaiutinpari on paljon enemmän kuin huomiota herättämätön pika-apu telkkarille. Se on täysverinen hifilaitteisto sillä erolla, että kaiuttimiin ei kompastele keskilattialla.

Litteä valkoinen helmi – WS 1645

Elac WS 1645 hyödyntää seinätukea kiitettävän hienosti. Bassopää soi täyteläisen mehevästi, mitään pelkoa pikkukaiuttimen ohuesta piipityksestä ei ole. Soundi on ylipäätään mainosti balanssissa. Mehevä basso, iloisesti, mutta turhia piikittelemättä helkkyvä diskantti ja keskialue, joka on kuitenkin hyvin läsnä. Keskialuetta ei siis ole jätetty varjoon korostamalla räikeästi ääripäitä.

Andreas Vollenweiderin Jugglers in Obsidian on hienoa harpun ja espanjalaien kitaran kiitoa. Tunnelma välittyy hyvin vaikka kauas seinästä sijoitettujen kaiuttimien keinotekoista ilmavuuden lisää ei olekaan. Seuraavan Chanson de L’Heure Bleue -raidan jouset ja piano nousevat hyvin uskottavina ja läsnäolevina esille.

”Pienen WS 1645:n bassopää on
hämmentävän uskottava.”

Pienen WS 1645:n bassopää on itse asiassa hämmentävän uskottava. Tämä jos mikä olisi väärä kohta tuijottaa sitä valmistajan ilmoittamaa 50 hertsin alarajataajuutta ja kuvitella sen perusteella tietävänsä, miltä WS 1645:n bassotoisto kuulostaa. Alapää on nimittäin nopea, jykevä ja hyvin rytmiä eteenpäin kuljettava. Herbie Hancockin Doin’ It -kappaleen syke on selkeä, bassopään kouraisut uskottavia ja kyky pitää hymy huulilla erinomainen.

Pääsyyllinen tähän epäuskottavan uskottavaan bassotoistoon on juuri se, että WS 1465 istuu tiukasti seinää vasten. Kaiutin, joka seisoo jalustalla 50 – 100 sentin päässä etuseinästä kärsii aina kuopasta bassoilla. Sen sijaan kaiuttimella, joka on vain muutaman sentin irti tukevasta seinäpinnasta, ei ole kuoppaa bassoalueella vaan vain nopeaa, oikea-aikaista ja jäntevää potkua.

Se, mikä monelle voi olla yllätys, on seinää vasten asennetun kaiuttimen kyky piirtää hyvää stereokuvaa. Myös syvyyssuunnassa. Black Hawk Down -soundtrackilla tuli annettua musiikin virrata kappaleesta seuraavaan, ja sitä seuraavaan. WS 1645 on sekä innostava, että aivan riittävän tarkka poimiakseen esille niitä pieniä nyansseja, jotka saavat kuuntelijan koukkuun teokseen.

Elac WS 1645 tarjoaa Elacin soundin tuttuja hyveitä. Se on heleä, menevä, ei pikkutarkka, mutta hyvin läsnäoleva. Pienessä huoneessa basso on vähän pinnassa, mutta normaalikokoisessa olohuoneessa vain mureasti ja uskottavasti potkaiseva. Äänensävyn neutraalius riittäisi vaikka studiomonitoriksi, vaikka tuskin kukaan näitä osaa siihen tarkoitukseen hankkia. WS 1645 on erinomaisen hyvä suoritus kun yhdistetään kompakti koko, mahdollisimman helppo sijoitus ja musiikista nauttiminen. Normaalikuuntelijalla se ei edes tarvitse subbaria seurakseen.

Vedä henkeä, ota iisisti – WS 1465

Ilman JET-diskanttia tehdyn WS 1465:n soundi on hyvin samankaltainen kuin WS 1645:n. Bassopäässä on hieman enemmän voimaa, mutta ero ei ole suuren suuri. Kahden bassoelementin hyöty on selvästi haettu enemmänkin kapasiteettia eikä ulottuvuutta lisäämään. Voi olla ihan järkevä ratkaisu, erillisellä subbarilla saadaan kuitenkin niin paljon suurempi ero siihen ulottuvuuteen.

Vaikka samaa onkin paljon, perusneutraali lähtökohta, on näissä kahdessa kaiuttimessa pienet luonne-erot. Siinä, missä pienempi ja JET-diskantillinen WS 1645 on raikas ja menevä, tämä fyysisesti isompi WS 1465 on rauhallisempi, hillitympi ja rennompi. Kumpi sopii sinulle, menevä kompakti coupé vai leppoisan mukava isompi sedan? Sinun itse pitää tietää, mistä pidät.

WS 1465 sykkii Herbie Hancockin Doin’ It -kappaletta rennosti. Paita ei ole äärijäntevän vartalon päällä tiukasti istuva ja tanssibiitin tahtiin kieppuva vaan se mukava malli, joka ei purista mistään, ei tuota suorituspaineita. Syke on olemassa, sen tahtii ei vain kiemurrella näyttävästi vaan hengataan rennosti.

Isompi malli ottaa rennommin myös silloin kun äänite ei ole erityisen loistava. Toisaalta WS 1465 ei ehkä annan äänityksellisten helmien hohtaa niin kirkkaina kuin ne voisivat, mutta ei sitten myöskään sylje päin kuuntelijaa silloin kun äänitetekninen osaaminen ei ole huippussa, mutta musiikki houkuttaisi. AC/DC:n High Voltage -klassikko (levyltä High Voltage) saa vain kuuntelutuolin notkumaan ja kuuntelijan hymyilemään hassujen aussie-setien paahtamiselle.

WS 1465 murahtaa lämpimästi ja kulkee eteenpäin leppoisalla fiiliksellä. Ei se juuri alemmas mene kuin puolta pienempi WS 1645, mutta soundi pysyy kasassa suuremmille äänenpaineille.

Älä hätäile asennuksessa

Seinäkaiutin on erinomainen ratkaisu silloin kun halutaan minimoida tavaran määrä lattialla. Jos seinäsi ovat valkoiset, Elac WS -pari häviää visuaalisesti kun vain valitset kaiutinkaapeleiksikin valkoiset versiot. Vaan mikäli mahdollista, älä vielä nojaa poravasaralle reikiä seinään.

Elac WS 1645 ja tuplasti kookkaampi WS 1465 ovat sen verran hyviä kaiuttimia, ettei niitä kannata vain heittää seinälle siihen, mihin ensimmäisenä tuntuu sopivalta. Tietysti visuaaliset asiat merkitsevät, mutta kokeile silti ensin, miten leveällä kaiuttimet tuottavat stereokuvan, jossa laulaja pysyy vielä selvästi keskellä ja yhtä aikaa yleinen ilmavuus tuntuu miellyttävältä. Kaiuttimet voivat hyvin nojailla viileinä seinään vaikka ruokapöydän tuoleilla sen aikaa kun haet sopivaa sivusuuntaista paikkaa.

Eieiei! Pois se pora käsistä! Sitten vielä korkeussuunta. Kulttuurikodissa on aina sen verran kirjoja tai muita sopivia korotuspaloja, että niitä voi pinota vähän sinne kaiuttimien alle ja hakea 10-20cm korkeampaa paikkaa, mitä matala ruokapöydän tuoli mahdollistaa. Nosto ylemmäs puhdistaa ja selkeyttää keskialuetta ja saattaa vähän keventää bassopäätä. Oikea korkeus sitten ”siun maun mukkaan” ja vasta sen jälkeen ripustusruuvi tai -ruuvit seinälle.

Ainoa hölmö asia WS 1465:ssä ja WS 1645:ssä on se, että niiden mukana tulee kahdet suojamaskit vain siksi, että toisessa Elac-teksti on pystyasennusta varten ja toisessa kaiuttimen vaaka-asentoon sopiva. Ensinnäkin, äänenlaatu on paljon parempi kuin kaiutin on pystyssä ja toiseksi, jos se on pakko vaakaan kipata niin ehkä se merkki olisi voinut olla irroitettava tai käännettävä. Länsimainenkin ihminen oppii vähitellen siihen, että turha tuhlaus on pelkästään turhaa ja tämä tuplamaskien toimitus kaiuttimien mukana tuntuu suoraan sanottuna varsin pöllöltä. Muutenhan näistä kaiuttimista on vaikea keksiä oleellista pahaa sanottavaa.

Edit: Hinnat korjattu