Elac AM 200 -aktiivikaiuttimet testissä

Elac on selkeimmin esillä passiivikaiutinmallistonsa ansiosta, mutta on merkillä aktiivikaiuttimiakin. On AIR-X-sarja (AIR-X 403 ja 407 testi ja AIR-X 409 testi), joissa hyödynnetään signaalin siirtoa langattomasti kaiuttimille ja sitten on AM 200, joka on perinteisestä kaapelikytkennästä pitävä jalustakaiutinkokoinen aktiivimalli.

AM-sarjaa on ollut aikaisemminkin. Sekä AM 150 että AM 180 olivat hyvän kuuloisia, mutta niin maahantuoja kuin valmistajakin myöntävät niissä olleen luotettavuusongelmia. Tämän takia AM 200:n vahvistinpuoli on suunniteltu kokonaan uusiksi, vanhat murheet ovat siis olleita ja menneitä.

AM 200 on etulevyltään hyvin lähelle A4-arkin kokoluokkaa ja yksinkertaisen siististi viimeistelty. Valkoiset pyöristettynurkkaiset kyljet puristavat mustan rungon väliinsä ja vain viidennen sukupolven JET-diskantin kullanhohtoinen laskostettu kalvo sekä sininen virtavalo nousevat pinnasta visuaalisina detaljeina esille. Syvyyttä on jäähdytysrivaston kanssa 28 cm ja käytännössä niin virta- kuin signaalikaapelitkin saattavat sojottaa siitä vielä muutaman sentin lisää eli ihan minimalistisen kokoiselle seinähyllylle AM 200 ei mahdu.

Kaikki signaalit kelpaavat

Vahvistintehoa on 150-milliselle bassolle 50 wattia ja JET-diskantille 20 wattia. Viidennen sukupolven JET:n muuten sanotaan olevan aiempia malleja miellyttävämpi korvalle. Vahvistinpuolella ei ole eksotiikkaa, vain tuttuja ja turvallisia AB-luokan vahvistinasteita.

Sisääntuloja sen sijaan on enemmän kuin laki sallii. Analogisignaali voidaan tuoda kaiuttimille RCA-liittimen kautta tai sitten balansoituna yhdistelmäliittimestä, johon käyvät niin XLR kuin 6,3-millinen plugikin. Lisäksi AM 200 kelpuuttaa digisignaalin, liitäntöinä ovat sekä optinen että koaksiaalinen.

Digitulo tukee signaaleja aina 192kHz saakka eli voit olla varma, että ne kaikki Studio Master -tasoiset helmesi pääsevät kaiuttimelle saakka. Kaiuttimissa on lisäksi digianto ja valintakytkin, onko ko. kaiutinyksilö oikean vai vasemman kanavan toistaja.

Tasonsäädölle on kolmiasentoinen kytkin ja sijoituksen aiheuttamia äänensävymuutoksia tasaamaan viisiasentoinen kytkin. AM 200 ei siis tarjoa erillisiä basson ja diskantin säätöjä vaan valmiit asetukset, joilla tyypillisimmät sijoitukset saadaan tasapainotettua. Ihan viivasuoran neutraalia soundia kaiuttimesta ei saa, mutta hyvin miellyttävää kyllä.

Kaunis ja helppo

Elac AM 200:n keskialue on aavistuksen leppoisa, ei yhtään syliin tunkeva. Läsnäoloa on edelleen ihan hyvin, mutta kaikki soittajat ovat ottaneet askelen-pari taaksepäin eikä räkää lennä edes Brian Johnsonin suusta kun hän varsin painokkaasti toteaa ”Thunderstruck”. Katie Meluan Shy Boy -kappaleella Katie on hieman totuttua taaempana, mutta kyllä selkeästi paikalla. Pintaan miksatut s-äänteet kuuluvat pinnassa, mutta eivät yhtään epämiellyttästi viiltelevinä.

Terveesti megalomaanisen hifistin vinkkelistä tämä on melko pieni kaiutin. Bassopää ulottuu kuitenkin mukavan alas ja lävähtää hyvin kontrolloituna ja mehevänä. Turhaa paksuutta bassoilla ei ole – sellaista, joka saisi soundin kuulostamaan tukkoiselta ja tunkkaiselta. Jäntevää voimaa sen sijaan on hyvin ja parhaimmillaan kaiutin on suurimmassa osassa tiloja lähellä seinää eli paikassa, jossa esteettisestikin viehättävä kaiutin istuu sisustukseen siisteimmin.

”Yleissävy on täysin
neutraalista miellyttävään
suuntaan viilattu.”

Yleissävy on täysin neutraalista miellyttävään suuntaan viilattu. Ylin diskantti on kirkas, mutta vain niin korkeilla taajuuksilla, että se luo erityisen ilmavan äänimaiseman ja saa musiikin tulvimaan koko etuseinän leveydeltä. Tuo ylädiskantin lisäkirkkaus ei kuulu riipivyytenä tai väsyttävänä, vain juuri ilmavuutena ja tilan kokoa hieman korostavana. Vastaavasti yläkeskialueen hienoinen etäisyys tekee soundista leppoisan kuunnella pidempiäkin aikoja kerrallaan.

Paremmat kotona kuin studiossa

Tarvitsetko studioosi ultraneutraalit monitorit? Siihen Elac AM 200 ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Se on soundiltaan hieman kiiltokuvasävyinen, äänite näkyy kevyesti ruusunpunaisten lasien läpi. Tämä tarkoittaa, että heikommat äänitteet saavat armahdusta hyvien soidessa edelleen hyvin. Ilmavuutta korostava luonne saa muuten live-taltioinnut kasvamaan sellaisiin mittoihin, että kylmät väreet ovat taatut.

Paras paikka AM 200:lle on kotona, olohuoneessa tai ihan varta vasten musiikki- ja/tai elokuvanautintoihin pyhitetyssä kuunteluhuoneessa. Elac AM 200:n voi kytkeä osaksi järeää monikanavalaitteistoa, se toimii vaikka joka kanavassa. Riittävän järeä subbari vain sitten hoitamaan leffojen ihan alimmat vavahdukset. Toisaalta koko oheiskalusto saattaa myös olla pelkkä Apple Airport Express tai Google Chromecast Audio – tai joku highendimpi streameri. Aktiivikaiuttimet eivät välttämättä sen enempää tarvitse.

Olisiko Elac AM 200 parempi, jos sen äänensävy olisi vielä neutraalimpi? Ei, ei olisi. Kyllä musiikkia saa nauttia hieman kaunisteltuna, mikäli se tuo suuremmat säväykset omaan selkäpiihin. Suurin osa markkinoiden hifikaiuttimista joka tapauksessa muokkaa ääntä hieman johonkin suuntaan ja AM 200:n miedon hienovarainen kaunistus ei pilaa mitään, tekee vain hillityn kaunistuksen soundimaailmaan. Yllättävän hyvin se kaunistus sopii niin Stravinskyyn kuin AC/DC:lle ja samalla tavalla mukavasti Herbie Hancockille ja Hans Zimmerille.