Elac Adante AS-61 -jalustakaiuttimet testissä

Andrew Jones. Taas se nimi pitää nostaa esille vaikka kyse onkin kaiuttimesta eikä pääsuunnitteljiasta niiden takana. Mösjöö Jones nosti Elacin tunnettuvuutta todella rajusti koko maailmassa suunnittelemallaan Debut-sarjalla. Debutin tuotteet ovat edullisia ja hintaansa nähden todella mainosti toimivia.

Seuraava askel Debutista oli Jonesin suunnittelema Uni-Fi-mallisto. Se pohjautui koaksiaalielementtiin ja tarjosi monessa suhteessa lisää laatua noin tuplahintansa vastapainoksi. Nyt sitten on esillä Andrew Jonesin kolmas isku, Adante-mallisarja. Jälleen kerran hinta on loogisesti suurinpiirtein tuplaantunut. Ulkoasu on jälleen harpannut oleellisen askeleen eteenpäin ja tekniikka kauniin kaiuttimen kasvojen takana kehittynyt.

Vaikka Elac Adante AS-61 näyttää kuvissa ihan tavalliselta tyylikkäältä kaiuttimelta, sen saaminen elävänä eteen saa suupielet vähän vipattamaan. Kyse ei nimittäin ole kovinkaan pienestä jalustamallista. Korkeutta on pikkurillinleveyden alle puoli metriä ja massaa 16 kiloa. Valmistajan oma tyylikäs ja tukeva jalusta näitä varten voi olla erittäin hyvä idea, ellei kotona ole valmiiksi riittävän järeitä koipia kaiuttimien alle.

Monimutkainen monessa suhteessa

Adante ei ole yksinkertaisuus edellä menevä kaiutin. Jalustakaiuttimessa kolmitierakenne kaksitien sijaan on harvinaista, mutta Adante AS-61 ei jää vain siihen. Diskantti ja keskialue hoituvat koaksiaalielementillä, jossa diskantti on keskellä ja keskiäänikartio toimii sille loivana suuntaimena.

Bassotoisto on rakennettu niin, että etulevyssä on kahdeksantuumainen elementti, mutta siinä ei ole moottoria ollenkaan. Se on passiivielementti. Tuota passiivielementtiä liikuttaa pienen kammion takana oleva 6,5-tuumainen bassoelementti refleksikoteloineen.

Laadukkaista osista, ilmasydänkeloista ja koaksiaalielementillä vain filmikondensaattoreista, rakennettu jakosuodin on sekin huomattavan monimutkainen. Yksinkertaisimmillaan kolmitiekaiuttimen suotimen pystyy tekemään selvästi alle kymmenellä osalla, mutta AS-61:n suotimessa on 19 osaa!

Kaikesta tästä sisäisestä monimutkaisuudesta huolimatta Adante on ulospäin rauhallinen, tyylikkään elegantti. Etulevyn pinnassa on alumiinilevy, jolla on kolme funktiota. Ensinnäkin kotelorungon pintaan kiinnitettynä se jäykistää etulevyä huomattavasti. Toiseksi se toimii suuntaimena Adante-sarjaa varten suunnitellulle koaksiaalielementille, sekä diskantille että keskiääniosalle. Ja kolmanneksi – hoitaahan se oleellisen osan kaiuttimen tyylikkäästä lookista.

Ei säväytä ja hyvä niin

Asetin Adante AS-61:t 70-senttisille jalustoille eli kokonaisuus oli noin 120 cm korkea. Ehkä vähän yläkanttiin monen visuaalisesta vinkkelistä ajateltuna, mutta toisaalta saakoon Adante siitä sitten hieman bonusta kykyynsä piirtää stereokuvaa. Korkea sijoitus nimittäin tekee juuri sen.

Ensimmäinen huomio äänestä on kaikenlaisten korostumien puuttuminen. Diskantilla ei ole edullisempien koaksiaali-Elacien pientä mainoshymyä. Eikä bassoilla ole korostunutta humppaa, joka koittaisi kiinnittää koko ajan huomiota siihen, että kylläminävarmastitähänpystyn! Adanten sointi on hyvin eleetön ja hillitty. Jos haluat monella eri värisellä alleviivaustussilla korostetun version musiikista, tämä on väärä kaiutin. Adante AS-61 jättää poikkeuksellisen selkeästi sen alkuperäisen esityksen kuuntelijalle ilman omia lisättyjä koukeroita.

Bassopäästä on helppoa pitää sitä enemmän, mitä pidempään sitä kuuntelee. Ei turhaa pyöreyttä, ei jokaisen iskun alleviivausta vaan hienoa sävykkyyttä, herkkäliikkeisyyttä ja autenttisuutta. Katie Meluan paksubassoinen Shy Boy on nyt vain tuhti, mutta ei täytä huonetta paksulla puurolla. George Bensonin So What -kappaleella soi tosiaan bassokitara eikä subwooferilla ryyditetty syntetisaattori. Jos onkin Andrew Jones tehnyt melkoisen monimutkaisen rakenteen AS-61:n bassotoistoa varten niin ei selvästikään turhaan. Tälläiseen korostumattomaan bassoon on hyvin helppoa lisätä subwoofer, jos äänialuetta haluaa venyttää vielä viimeisen oktaavin alaspäin.

Adanten tasapainoinen ja hyvin hyvin herkkäliikkeinen luonne saa monet muut kaiuttimet kuulostamaan raskailta ja juurikin kaiuttimilta. Tämä parivaljakko häviää hienosti musiikin tieltä jättäen vain alkuperäisen esityksen jäljelle.

AC/DC:n Who Made Who soi hämmästyttävällä tarkkuudella ja vaikka voisi kuvitella vanhan rock-äänitteen tarvitsevat ”tosi rockin” kaiuttimen, asia ei ole ollenkaan niin – puhtaan neutraali esitys toimii erinomaisesti. Vastaavasti Igor Stravinskyn Keijun suudelma -baletti vie minut salissa lähelle eturiviä, antaa jokaiselle instrumentille hienosti tilaa ja piirtää tilan isona ja avarana. Neutraaliuden suurimpia hyveitä on nimenomaan kaikkiruokaisuus.

Stereokuvallisesti Elac Adante AS-61 on monesta markkinoilla olevasta kaiuttimesta poikkeava. Sen piirtämä tila on hyvin suuri ja ilmava – läheltäkin kuunneltaessa. Adante ei ole stereokuvan piirrossa supertarkka vaan enemmänkin miellyttävän avara, mutta silti siitä kuitenkin puuttuvat kaikki epämääräisyydet, joita avarasti ja ilmavasti stereokuvaa piirtävillä kaiuttimilla usein on. Monitorointikäyttöön tarkemmin yksityiskohtia kaiveleva rakenne voisi olla mielekkäämpi, mutta siihen, että voi nojata rennosti taaksepäin lempiteoksensa ääressä Adante AS-61 sopii erinomaisesti.

Laadun ongelma

Elac Adante AS-61 on tietyllä tavalla vaikea kaiutin. Jos se maksaisi kymppitonnin, siltä odotettaisiin juuri tälläistä luonnetta. Hillittyä, eleetöntä, puhdaspiirteistä ja hienostunutta. Mutta kun hinta onkin kolmasosan kymppitonnista niin mikä on ostajan näkemys siitä, mikä kuulostaa sopivalta? Haluaisiko hän mahdollisesti tuhdimman basson, sähähtävämmän diskantin tai enemmän tässä ja nyt -läsnäolon tunteen.

Vai kuvittelenko vain? Me elämme aikakautta, jossa ärsykkeitä sataa tuhatta ja sataa ihan koko ajan ja ihan joka puolelta. Ehkä me emme olekaan tottuneita ja turtuneita minähetinyttässä-henkeen vaan vain siedämme sitä jotenkuten ja kaipaisimme seesteisempää olotilaa.

Siihen Elac Adante AS-61 on juuri se, mitä lääkäri määrää. Sen ääressä voi viihtyä, soittaa levyn toisensa perään kaikessa rauhassa ilman, että mikään piirre rasittaa tai haluaa jatkuvasti huomiota. Sitten tietysti se, että jos olet suunnitellut ostavasti noin kymppitonnin jalustakaiuttimet, Elac Adante AS-61 saattaa säästää kaksi kolmasosaa budjetistasi.