Saksalainen Beyerdynamic on erittäin tunnettu kuulokkeistaan ja on onnistunut tekemään monia legendankin maineeseen nousseita malleja. Ne ovat vain yleensä olleet aika hintavia ja edullisemmat ovat jääneet ikäänkuin pimentoon. Nyt testissä olevat DT 440:t ovat edullisemman pään avoimet kuulokkeet. Saas nähdä, sulattavatko nämä sydämiä samalla tavalla kuin hieman kalliimmat mallit.
Alku on ainakin lupaava. Istuvuus on hyvällä mallilla. Korvia hivelee sametti ja päälakea nahkatyyny. Muut materiaalit ovat hieman muoviset, mutta niinpä yleensä tässä hintaluokassa. Johto on sopivan paksuinen ja pituuttakin on kolme metriä. Vakiona on 3.5 millimetrin kullattu plugi. Mukana tulee myös isompikin plugi.
”Tämä edustaa
jokapaikanhöylää,
joka tekee
puhdasta jälkeä
joka kerta.”
Ei ne stereotypiat ihan väärässä ole
Äänimaailma on yllättävän tarkka ja napakka. Jokaisen kappaleen kohdalla on sellainen fiilis, että tälläiseltä sen pitäisikin kuulostaa. Jos tietäisin työkaluista jotain, niin tämä edustaisi jokapaikanhöylää, joka tekee puhdasta jälkeä joka kerta, eikä lähde sooloilemaan. Samu varmaan soittaa perään ja kertoo ettei sellaista olekaan.
Basso on napakka ja tarkka, vaikka ei se kovin syvälle sukeltaisikaan. Silti siinä on jotain sellaista sympaattista yrittämisen meininkiä, jota jää ihailemaan. Ihan kuin se pikkupoika, joka yrittää kantaa perheen ostoskassin autoon. Välillä se onnistuu menemään vatsaan asti ja kasvoille syntyy tyhmänoloinen vau-efekti, kun taas toisella kertaa heitto saattaa jäädä hieman lyhyeksi.
Keskialueessa on paljolti samanlaisia piirteitä. Napakkuutta ja tarkkuutta kyllä löytyy, mutta kun rumpuja hakataan tosissaan, niin kevyt muovimaisuus nousee esiin, mutta tätä ei kyllä monesta kappaleesta löydä. Itse kuitenkin arvostan keskialuetta, joka iskee silloin kun sen pitääkin ja tuntuvasti. DT 440 tarjoilee sen alueen odotetulla saksalaisella tarkkuudella, johon olen tyytyväinen.
Korkeimmat taajuudet tulevat selkeästi ja ovat ehkä näiden kuulokkeiden vahvin alue. Säröytymisestä ei ole tietoakaan ja laulajat sekä soittimet kuulostavat realistisilta. Joskus tämä vahvuusalue nousee vähän liikaakin pinnalle, kun laulajat hyppäävät muiden jäsenten eteen. Taitaa olla kiire soolouralle.
Yleisesti ottaen äänimaailma miellyttää ja useaankin otteeseen mietin, että ei näitä kyllä ole hinnalla pilattu. Vaikkakin pieniä kompastuksia löytyi kovassa rasituksessa, niin uskaltaisin väittää, että niitä ei erikseen hakematta löydä. Harvat meistä kuitenkaan oikeasti kuuntelevat viiden minuutin kappaleita, joissa hakataan ainoastaan rumpuja. Messuilla niistä saa tarpeekseen.
Vaikka omat laitteeni ovatkin ääneltään tummempaan suuntaan, niin ymmärrän hyvin mikä ihmisiä viehättää neutraalissa ja hivenen kirkkaassa äänimaailmassa.
Yleiskuulokkeita, onko heitä?
Kokeilin kuulokkeita tietokoneelta vahvistimen kanssa ja ilman, sekä myös iPodilla. DT 440 ei ole helpoin kuorma laitteille. iPodista loppuu voima kesken, jos melua on enemmän kuin postitoimistossa. Tietokoneesta saa kyllä tarvittavan määrän voimaa ja jopa kevyen vahvistuksen lisääminen nostaa mukavuuden jo toiselle tasolle.
Kun nyt tietokoneeseen on päästy, niin täytyy vielä kehua, kuinka hyvin nämä kuulokkeet oikeasti sopivat yleiskäyttöön. Kuulokkeiden tuottama äänimaailma niin elokuvilla, sarjoilla ja peleillä toimii erittäin hyvin, jopa paremmin kuin monien kalliimpien kuulokkeiden tuottama ääni. Keskustelut ovat selkeitä ja tausta-ambienssit ovat selkeitä ja helposti paikannettavia.
DT 440 on siis oiva saksalainen jokapaikanhöylä. Äänessä on neutraali fiilis, ehkä jopa hieman kirkas ja dynamiikkakin on hyvällä tasolla. Itse en ehkä ostaisi näitä vakavaa spottikuuntelua varten, missä lasillinen viiniä ja silmät kiinni tapahtuva pään heiluttaminen ovat normaalia. Enemmänkin yleiskuulokkeiksi tietokoneen ja kolalasillisen kylkeen. Ne toimivat erittäin hyvin elokuvien ja pelien kanssa, unohtamatta semivakavaa musiikin kuuntelua.
Kommentointi suljettu.