AVID Pellar on ulkoisesti todella pelkistetty musta laatikko. Valmistaja painottaa sitä, että he tekevät kaiken mahdollisen piirilevyistä kokoamisen kautta koteloihin omalla tehtaallaan. Tämä varmasti vaikuttaa siihen, että kaukoidän blingblingiä ei ole tippaakaan. Näkyvillä ei ole äkkiseltään kuin virtakytkin ja sen pieni merkkivalo. Pyöräyttämällä laatikko toisinpäin näkee takalevyn, jossa sielläkään ei ole kuin liitännät. Pohjassa on kummallekin kanavalle kaksi dippikytkintä, joilla valitaan MM, MC High ja MC Low -asetusten välillä.
Yksinkertainen ulkoasu ei paljasta mitään sisuskaluista. Ei sitäkään, että pienikokoinen laatikko painaa yli kaksi kiloa.
Musiikinkuuntelijalle Pellar on kiitettävän yksinkertainen ratkaisu. Laita johdot kiinni, virta päälle ja unohda koko laite. Entäs jos oletkin höyrähtänyt highend-harrastaja, haluat aina säätää kaiken itse – jättääkö AVID Pellar kylmäksi? Ei, säätövaraa on ja itse asiassa enemmän kuin niissä koneissa, joissa on muutama vaihtoehto äänirasian sovitukselle.
Just eikä melkein
Pellarin takapuolella on kolmet RCA-liittimet. Yhdet levysoittimelle ja toiset eteenpäin vahvistimelle, kuten kaikissa muissakin levysoitinesivahvistimissa. Sitten on vain kolmannetkin, jotka ovat sisääntulojen rinnalla. Ostamalla RCA-urosliittimiä ja sopivilla arvoilla olevia kondensaattoreita ja vastuksia, voi rasialle tarjottavan kuorman hienosäätää juuri kohdalleen. Tai jos tälläisten kuormitusplugien juottaminen itse tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta niin sitten vain potkaiset myyjääsi tekemään sopivat. Siis jos rasiasi kaipaa erilaisen sähköisen kuormituksen, mitä levysoittimesi kaapelointi ja Pellar yhdessä tarjoavat.
Lisäys: Mukana tulee yhdet plugit sovituksen tekemistä varten. En tainnut katsoa pakkauslaatikkoa tarpeeksi tarkkaan…
Levysoitinesivahvistin joutuu käsittelemään hengettömän pieniä signaalitasoja. Etenkin tälläinen MC-rasioitakin tukeva. Se, että virtalähde tarjoilee ehdottoman häiriötöntä sähköä vahvistinosalle on siis äärimmäisen kriittistä. Pellar ei olekaan halpamallien tapaan pikkuisella töpselissä olevalla virtalähteellä tehty vaan koneen takana on tuhti IEC-liitin normaalille virtajohdolle. Seinäsähkön puhdistus tehdään itse eikä luoteta niihin pieniin mustiin kahden euron 12VDC-mokkuloihin.
Juuri tästä syystä Pellarilla on railakkaasti massaa suhteessa kotelon kokoon. Itse RIAA-korjaus ja 48, 60 tai 70 desibelin vahvistus (ne pohjan dippikytkimet) eivät vaadi raskaita osia, mutta hyvin puhtaan virran tarjoilu niille tarvitsee.
Totuus ja vain totuus
Joudun heti myöntämään, että tämä Pellarin testi on puolivillaisesti tehty. Minä en nimittäin päässyt kokeilemaan MC-puolta ollenkaan. Ei ole sopivaa MC-rasiaa eikä sopivaa tuttua toista RIAA-korjainta vertailukohdaksi. Joten keskityin pelkästään MM-puoleen. Pino älppäreitä Rega RP8:n nokkaan asennetun Nagaoka MP-200:n viereen ja korvat auki.
Pellarin soundi on selvästi erilainen kuin pääosin käyttämässäni Revenge MM:ssä. Revenge on täyteläinen ja hieman pehmeäkin kun taas Pellar iskee lujaa, neutraalisti ja tarkasti. Rammsteinin bassopää lävähtää todella jäntevästi ja lujaa. Levysoittimet ovat sellaisia pehmeäsointisia, niinkö? Paskat. Tässä soundissa on pehmoilua yhtä paljon kuin maahan jäätyneessä rautakangessa.
Keskialueella korostuvat tarkkuus ja neutraalius kuuntelijaa tahmeasti kosiskelevan läsnäolon tai intimiteetin sijaan. Osa intimiteetin vähäisyydestä tietysti saattaa johtua myös testilevynä pyörivästä Rammsteinista. Saden parilla levyllä sitä intiimiyttäkin oli merkittävästi paremmin tarjolla.
Flat-earth-väellä on omat merkkipreferenssinsä, joilla saadaan jalka vippaamaan, mutta näköjään AVID osaa sekin pitää kiitettävän hyvin kiinni siitä, että rytmipuoli iskee suoraan selkäytimeen. ZZ Topin La Grange nakuttaa tiukasti ja pitää kuuntelijan kravatista tiukan otteen koputtaen rumpukapuloilla otsaan. Vahingossa menin myös kääntämään toisen puolen levystä ja soittelin senkin vaikka piti keskittyä soundin analysointiin. Pellarin kyky toistaa rytminen drive on hyvä, tarkkaa iskua ja ajoissa paikalle saapumista.
Epäromanttinen?
AVID Pellarin luonne oli selvästi kaikenlaista makeilua ja keimailua välttelevä. Jos kaipaat hunajaa hattarapedillä, Pellar tuskin tyydyttää toiveitasi. Sen sijaan tämä AVIDin edullisin RIAA-korjain kaivaa sinulle kaikenlaista kivaa siitä musiikista, mitä lempilevysi urille on kaiverrettu. Minun hyvin analyyttisilla torvipohjaisilla vertailukaiuttimillani (tarkempaa tarinaa tulee myöhemmin) Pellarin diskanttipää tuntui aavistuksen karhealta, mutta piirteestä ei ollut jäljellä tippaakaan yhdelläkään kokeilemistani ”normaalikaiuttimista” (Elac, JBL ja Monitor Audio).
Samat vertailukaiuttimet kyllä paljastivat Pellarista myös sen keskialueen selkeyden ja bassopään äärimmäisen jäntevän slammin, joka sai avaamaan hanaa levy toisensa jälkeen vähän turhankin paljon. Parhaimmillaan Pellar todennäköisesti onkin kun kuuntelija arvostaa rymistä menevyyttä ja yleistä tasapainoisuutta. Ulkoisen minimalismin ymmärrys auttaa sekin.
Pellarin selkein huono puoli on se sivuoire, että kun hinnat alkaen -malli osoittautui jo näin hyväksi niin uteliaisuus päästä kokeilemaan niitä kolmea isompaa mallia on polttava.
Lyhyesti: Tarkka, neutraali ja tiukasti potkaiseva soundi. Kuormitus on sovitettavissa tarkasti käytettävän äänirasian mukaan.
Hinta: 900 euroa
Maahantuoja: Highend Studio Finland
AVID-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.