AKG K845BT -langattomat Bluetooth-kuulokkeet testissä

Ne ovat mustat, tosi mustat. Ainakin hämärässä. Pidän niistä paljon heti ensisilmäyksellä. Paremmassa valaistuksessa näkee, miten lämmin tummanharmaa metalli pannassa korostaa kuulokeosien mustuutta ja tuhtien pehmusteiden, no, pehmeyttä. AKG K845BT:n olemuksessa on paljon samaa kuin K550-studiokuulokkeissa mutta sopusuhtaisemmin. Hieman pienemmät kuppiosat eivät alleviivaa ja korostustussaa, että MINULLA ON KUULOKKEET PÄÄSSÄ. Ja jos jostain käsittämättömästä syystä et perusta mustasta niin saa näitä valkoisenakin.

Mutta, iso mutta, ne ovat Bluetooth-kuulokkeet. Bluetooth on ihan okei jossain rantamankassa tai muussa taustamusiikkia soittavassa kaiuttimessa. Muun elämän joukossa musiikin laulaessa taustalla ei paljon haittaa, että joku nyanssi, jota en kuulisi muutenkaan, jää toistumatta.

Pieniähän ne hyvän Sinihampaan pois jättämät asiat ovat, hyvin pieniä. Usein jopa mahdottomia erottaa, mutta se ajatus. Kun laitan kuulokkeet päähäni haluan nimenomaan sulkeutua äänimaisemaan ja siirtää muun maailman pois häiritsemästä. Miksi silloin pitäisi korvata pieni johdonpätkä langattomalla signaalin siirrolla?

On se langaton helpompi

Unohdin ensiajatuksessa sujuvasti sen, että kuulokkeita käytetään muuallakin kuin istuttaessa tietokoneen ääressä tai kun taskussa olevan puhelin soittaa poppia. Jos laittaa yksin ruokaa, kaipaa ehkä taustamusiikkia. Pöydällä tuuttava kaiutin kärsii helposti paistinpannun voimakkaasta surroundtehosteesta, mutta päässä istuvat luurit paljon vähemmän. Etenkin kun K845BT:n suljettu rakenne vaimentaa sopivasti ympäristön hälyääniä.

Televisio on usein huoneen vastakkaisella reunalla ja vaikka sieltä korvanjuureen pingotetulla kuulokejohdolla olisikin helppoa kuivata sukat ja kalsarit parin leffan aikana, sitä pidetään yleisesti sopimattomana. Vaikka ei se kuulokejohto siitä oikeasti pilalle menisi.

Naapurini käy formulakisojen aikaan säännöllisehköin väliajoin pihalla. Hänellä on silloinkin luurit päässä koska haluaa pysyä kisatunnelmassa kiinni senkin hetken kun ei näe kuvaa. Parikymmenmetrinen jatkojohto olisi ehkä hankala.

Hyvä on, myönnetään, hyvin toimiva langaton yhteys on elämän laatua parantava ja arkea helpottava asia. Ja siinä tulikin se oleellinen, onko se langaton yhteys hyvin toimiva?

Paina nappia

Mystery Science Theatre 3000 -elokuvassa vinoiltiin siitä, että milloin se ”Push button age” oikein tulee. Onneksi tiedemiehen vastaus ”Kun tiedemiehet kuten minä lakkaavat hölisemästä toimittajien kanssa ja palaavat laboratorioihin” piti paikkansa. Me elämme napinpainallusaikaa.

Napin painallus K845BT-luureista ja iPhone 5:n Bluetooth päälle. AKG K845BT ilmestyy valikkoon ja sitä painamalla paritus on tehty. Jos oma telefoniosi tukee NFC:tä (Near Field Communicationia) voit välttää tuon valikossa napin painalluksen siirtämällä puhelimesi kuulokkeiden viereen. Minä en kyllä ihan varmasti tiedä, onko se nyt sitten oleellisesti helpompaa.

Yhtä kaikki, yhteys toimii hyvin. Vasta noin kymmenen metrin etäisyys alkaa kivirakenteisessa tilassa katkoa musiikkia. Jos luurien ja musiikkia lähettävän vempeleen välillä ei olisi mitään esteitä, toimisi kauempaakin.

Betonikodissa asuva tuskin saa katkomatonta yhteyttä monen seinän taakse tai kerroksesta toiseen, mutta ei Bluetoothia siihen ole tarkoitetukaan.

Studiosoundia, omilla mausteillasi

Hitto! Minä odotin sellaista hyvin kaupallista bassopuuroa, joka pehmeänä mattona humppaa ja vyöryy kaiken yli. Etäistä keskialuetta ja erikseen esille nostettua diskanttia, joka sitten sihahtelee kirkassointisilla äänitteillä niin, että kyyneleet valuvat silmistä ja veri lorisee korvista.

Vaan ei, ei sinnepäinkään. Nämähän soivat kuin tarkat studiomonitorit hyvässä akustiikassa. Äänitteen sieluun kurkistetaan syvälle ja siten saadaan myös siitä musiikista huomattavan paljon irti. Selkeästi toistuvat yksityiskohdat kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden nimeltään biisi.

Voimaa on todella hyvin kun sitä tarvitaan.

Bassopää on kokeilemieni kuulokkeiden parhaimmistoa. Ei liian kevyt ja siksi mukamas napakka vaan juuri oikealla voimakkuudella ja tarkan oikea-aikaisesti potkaiseva. Charlie Hunterin Pucker sykkii terävästi ja kuitenkin Black Hawk Down -soundtrackin hurjan painostava bassomatto vyöryy kohti kuin vihainen valtameri, pelottavalla vääjäämättömyydellä ja voimalla. Voimaa on siis todella hyvin kun sitä tarvitaan. Ei vain tuputeta silloin kun se ei kuulu asiaan.

Välillä tulee olo, että onko bassopäätä tippa liikaa. Vaan ei ole. Kyse on enemmänkin siitä, että kaiutinkuuntelussa basson on usein oltava hieman mieto, jotteivat huoneen kuminat nosta sitä tolkuttomasti pintaan. K845BT:lla jyskii kuin hyvässä studiossa. Mehevästi, voimalla, sävykkäästi ja keskialuetta peittämättä.

Ai haluat enemmän bassoa ja sähäkämmän diskantin? No älä valita vaan valitse soittopelisi ääniasetuksista enemmän bassoa ja diskanttia.

Mutta mukana oli johtokin!

K845BT:tä voi kuunnella langattomana tai sitten tökätä soittorasian ja luurien väliin kaapelin. Kuulostavatko ne erilaisilta, musta johto ja sininen johdottomuus?

Tutut kappaleet paljastavat selvästi, että kuulokkeista saa kyllä vielä enemmän irti langallisina. K845BT on hyvä Bluetooth-kuulokkeinakin, mutta vaihto kaapelimusiikkiin vetää kyllä selvästi verhoa musiikin edestä pois joka suhteessa.

Kuulokekaapelin kytkentä ohittaa tietysti Bluetoothin, mutta myös sisäiset vahvistimet

Onko tämä hyvä vai huono asia? Hyvä, tietysti. Varsin hyvästä äänenlaadusta voi nauttia silloinkin kun johto olisi käsissä, jaloissa ja koiran suussa. Ja kun rojahtaa rauhassa lempituoliinsa ja oikeasti haluaa uppoutua musiikkiin niin saa vielä pari askelta parempaa äänenlaatua.

Kuulokekaapelin kytkentä ohittaa tietysti Bluetoothin, mutta myös sisäiset vahvistimet. Luurit paljastavatkin sen jälkeen selvästi myös soittopelin laadun eli todellinen resoluutio on hyvin korkealla tasolla. Erillinen laadukas kuulokevahvistin puolustaa paikkaansa sillä vaikka nämä toimivatkin erinomaisesti puhelimen tai tietokoneen ajamina niin ihan kaikkea ei sillä tavalla silti vielä saada irti.

Jos tiedät, että et kaipaa sitä Bluetoothia koskaan etkä tippaakaan niin 50 euroa halvemmalla voit ostaa AKG K545 -kuulokkeet, jotka ovat tasan samat kuin nämä, mutta ilman ylimääräistä langattomuuselektroniikkaa. Ja jos ehdottomasti haluat luurisi oransseina tai turkooseina niin K545 tarjoaa mustan ja valkoisen lisäksi sattumalta juuri ne värivaihtoehdot.

Lisää vauhtia, lisää hymyä

Ihan vain iMacin kuulokeannossa kylmät väreet selkäpiissä ajavat vauhtia Ken Ishiin Melting Pot -kappaleen hurjaan tanssibiittiin. Sormet näppäimistöllä eivät mitenkään pysty samaan tahtiin, millä musiikki sykkii minua eteenpäin. Se Hans Zimmerin säveltämä Black Hawk Down -soundtrackin aloitusraita Hunger tarjoaa vähintään yhtä paljon voimaa kuin Bluetooth-yhteydellä, mutta tarkkuus paranee hurjasti. Tippaa vaille tuntuu, että bassovavahdukset kantautuvat maata pitkin seismisinä aaltoina kuuntelijan kimppuun. Ainakin ne kylmät väreet selkäpiissä etenevät juuri samaa tahtia.

Herbie Hancockin Doin’ It sykkii läpikuultavana ja bassomurahduksissa on erinomaisesti kontrolloitua voimaa. Hyvä keskialue ja diskantti on monissa kuulokkeissa, mutta näin tiukan napakasti potkivaa ja kuitenkin tarpeeksi voimakasta bassoa hyvin harvassa. Voimaa on koko ajan juuri niin paljon kuin äänitteelle kuuluukin, mutta se ei peitä mitään alleen eli elävyys säilyy hyvänä.

Johto kytkettynä luonne on vielä selkeämmin se tarkat studiomonitorit hyvässä akustiikassa. Monitoreiksi ei vain ole valittu keskikokoista vaan vielä läpivalaisevammat isot mallit ja tilan akustiikkaa hienosäädetty entistä paremmaksi. Ja Transporter-verkkosoittimen syöttämällä eksoottisella Little Dot MKII -OTL-putkikuulokevahvistimella mennään sitten tietysti vielä ainakin askel eteenpäin. K845BT ei tunnu olevan ihan äkkiä se ketjun heikoin lenkki.

Tunteilla perusteltava järkiostos

Kuljetuspussia K845BT:n paketissa ei ollut vaikka langattomat luurit matkaan helposti otetaankin. Mukaan nappaamista helpottaa se, että koko on järkevä ja itse kuuloke-elementit kääntyvät poikittain eli esimerkiksi läppärilaukkuun nämä sujahtavat vaivattomasti vaikka taskuun eivät mahdukkaan.

Mukavuuskin on hyvällä tasolla. Ihan K550:n edustusauton nahkapenkkejä muistuttavaan ylellisyyteen ei päästä, mutta kyse on lähinnä tilasta, ei materiaaleista tai mekaniikasta. K845BT:n kuulokekuppi on vähän pienempi ja siitä ei vain voi tehdä ihan yhtä mukavaa kuin isommasta kupista.

Herkkyys on riittävä eli näistä saa aivan tarpeeksi ääntä puhelimen kuulokeannollakin, jos haluat kaapeleitse kuunnella. Kuulokejohdon irrallisuus ei tarkoita vain sitä hyvin toimivaa langattomuutta vaan myös sitä, että katkennut johto ei muuta luureja roskiskamaksi.

AKG:lla on pitkä osaaminen kuulokevalmistuksesta ja se kyllä tuntuu, näkyy ja kuuluu. Minun on vaikea keksiä mitään vikaa K845BT:stä. Rakenne on hieno ja jämäkkä, josta seuraavat sekä mainio käyttömukavuus että hyvä mieli jo silloin kun luurit ottaa käteensä. Ulkoasu on sellainen, että pelkästään pöydällä levätessään näiden katselusta tulee hyvä mieli. Lisää hyvää mieltä tulee kun ajattelee, että pääsee kuuntelemaan musiikkia niin, että siitä saa todella paljon irti. K845BT onnistuu yhdistämään ääripäiden vaikeat asiat, langattomat kevyet reissuluurit ja highend-tason nautintovälineet yhdessä paketissa.

Paitsi hei, mukana ei seurannut USB-virtalähdettä Bluetooth-osan sähkötarpeen tyydyttämiseen, vain kaapeli! Se on selvä puute. Ai sinulla on jo kotona kaksi tietokonetta ja kuusi muuta USB-laturia. No se sitten siitäkin.

PS. Oikeasti ne elokuvalainaukset viittaavat elokuvaan This Island Earth, mutta Mystery Science Theatre 3000:n katsojat tiesivätkin sen jo.

Lyhyesti: Läpikuultavaa ja koukuttavaa soundia mekaanisesti hienoista ja mukavista kuulokkeista.
Hinnat
K845BT: 299 euroa
K545: 249 euroa
Maahantuoja: One-Pro

Kuvat: Samu Saurama