Ref1 Plus on herkempi, miellyttävämpi ja vahvistinkuormana helpompi kuin alkuperäinen Ref1. Ref2 taas on fyysisesti Ref1:ä pienempikokoinen, ehdottoman referenssitasoa oleva kohtuukokoinen jalustakaiutin.
Alkuperäinen Ref1 toimi pitkään AudioVideo.fi:n vertailukaiuttimena Aurelia Graphican jälkeen. Sen tehtävä oli olla neutraali, värittymätön ja keskivertoa läpivalaisempi kaiutin, joka kestää runsaasti tehoa ja on myös vahvistimille sen verran hankala kuorma, että erottelee niiden kyvyt toisistaan.
Ref1 Plus lähtee liikkeelle samoista peruslähtökohdista: Neutraali, värittymätön ja keskivertoa läpivalaisevampi kaiutin. Myös kokoluokka on sama, 10-tuumainen bassokeskiääninen ja kookas torvi kompressiodriveri-diskantilla. Oleellinen ero alkuperäiseen on, että Plus-malli on huomattavasti herkempi ja todella paljon alkuperäistä helpompi kuorma, jotta se toimii hyvin myös putkivahvistimiin kytkettynä. Lisäksi uusi versio on keskialueelta ja diskantiltaan alkuperäistä vielä puhdassointisempi ja miellyttävämpi. Ref1 Plus toimii yli 90 dB herkkyytensä ansiosta pienitehoistenkin vahvistimien kanssa noin kymmenwattisesta alkaen, kerrostalo-olosuhteissa vielä vähemmälläkin teholla.
Päässäni kyti myös aina haave erittäin laadukkaasta, mutta Ref1:ä pienemmästä kaiuttimesta. Protoilin Ref2 -työnimellä kaikenlaista kompaktista koaksiaali-kolmetiestä alkaen, mutta lopulta kaiutin syntyi selkeänä kaksitiekaiuttimena erittäin laadukkaista komponenteista. Ref2 ei ole minimaalisen pieni koska sen on tarkoitus olla erittäin laadukas, ei erittäin pieni ja suhteessa siihen mahdollisimman laadukas. Ihan järkevän kokoinen jalustakaiutin kuitenkin vielä.
Isompi edullisempi
Ref1 Plus perustuu italialaisen Sican PA-elementteihin ja kaiuttimesta saakin hifilaatuista ääntä varsin paljon kokoisekseen. Bassoelementti Sica 10 SR 2.5 CP – kuten alkuperäisenkin Ref1:n bassoelementti – on itse asiassa subwoofer-elementti. Sen vaste on riittävän siisti jakotaajuudelle asti ja mieto 2 kHz kartioresonanssi vaimentuu resonanssipiirillä terästetyllä toisen asteen suodolla.
10 SR 2.5 CP:n puhekela on tyyppimerkinnän mukaisesti halkaisijaltaan 2,5-tuumainen eli 63-millinen, huomattavasti suurempi kuin tyypillisten hifielementtien puhekelat. Tämä tarkoittaa hyvää tehonkestoa ja pientä lämpiämisestä johtuvaa kompressiota silloinkin kun kuuntelija kääntää volumesäädintä lempikappaleen kohdalla aktiivisesti myötäpäivään.
Torvi on Sican suultaan 29 x 16 -senttinen Q07015A. Se on materiaaliltaan hieman joustavaa muovia. Verrattuna alumiinitorveen käsissä aavistuksen pehmeältä vaikuttava muovimalli voi ensin tuntua halvalta ratkaisulta, mutta materiaalinsa ansiosta torvesta ei saa aikaiseksi minkäänlaista resonanssia vaikka miten koputtelisi. Eli ehkä metallinen olisi näyttävämpi ja Esson baarin keskusteluissa uskottavampi, mutta akustinen paremmuus jäisi kuitenkin selittelyn asteelle. Lisäksi suuntakuvio saadaan Q07015A:lla kotikäyttöön vakiosuuntaavaa torvea sopivammaksi, sekä vapaakenttävaste että tehovaste ovat molemmat hyviä.
Torvessa on Sica CD 95.44/N240 Poly -kompressiodriveri eli painekammiodiskantti. Se on poikkeuksellisen puhdassointinen malli. Vertailin useita eri diskanttidrivereita ja CD 95.44/N240 Poly erottui taajuuspyyhkäisyissä selkeästi: muissa kuului joko lievää tai selvempää karheutta vaikkei taajuusvasteessa mitään rosoja näykkään, tässä ei kuulunut mitään ylimääräistä.
Diskantti on keskivertoa kalliimpi, mutta se myös kuuluu. Bassoelementti on kohtuuhintainen ja asiansa erinomaisesti ajava. Ja kun torvikin on hyvä, lähtökohdat terveelle kaiuttimelle ovat kunnossa.
Pienempi kalliimpi
SB Acousticsin Satori -sarjan laadukkaimmat osat muodostavat Ref2-kaiuttimen ytimen. Diskanttina on Satori TW29BNWG-8 / Beryllium (TWeeter, 29 mm, Beryllium, Neodymium, WaveGuide, 8 ohm) ja bassokeskiäänisenä Satori MW19TX-8 / Textreme (MidWoofer, 19 cm, Textreme, 8ohm).
Satori MW19TX-8 / Textreme -elementin etuja ovat avoin rakenne, joka minimoi kaiutinelementin rungosta kartioon tulevat heijastukset, hyvin kevyt ja jäykkä kartio sekä vähäsäröinen moottori. Hyvä moottori ei tuota harmonisen särön lisäksi myöskään keskeismodulaatiosäröä, joka saa soundin kuulostamaan ”tasaharmaalta” ja ”verhon läpi tulevalta”. Tästä pystyy tekemään tasapainoisen ja yhtä aikaa elävän ja innostavan kaiuttimen, joka on läpikuultava ikkuna musiikkiin. Satori TW29BNWG-8 -diskantissa on samalla tavalla vähäsäröisyydestä lähtökohtansa saava moottori, hyvin kevyt ja jäykkä beryllium-kalotti ja suuntain, joka sekä minimoi kotelodiffraktiot että optimoi suuntaavuuden hyvin 19-senttiseen bassokeskiääniseen sopivaksi.
Molemmat kaiutinelementit kuuluvat laadullisesti tarjolla olevien kärkipäähän, mutta valitettavasti se näkyy hinnassa. Toisaalta, kyllä se kuuluu äänessäkin, josta myöhemmin artikkelissa lisää.
Kotelovaihtoehdot Ref1 Plus
Ensimmäinen Ref1 Plussan prototyyppipari oli 40 hertsiin viritetty 40-litrainen jalustamallinen tai ainakin ”jalustamallinen” refleksikotelo, sen tarjoama bassopotku on mahdollisimman tiukka ja napakka. Perinteitä kunnioittaen ehdotan kuitenkin, että älkää tehkö kuten näytän, vaan kuten sanon. 70-litrainen kotelo 30 hertsiin viritettynä on se, jota suosittelen. Isompi kestää paremmin seinän läheisyyttä, potkaisee edelleen napakasti ja bassotoisto ulottuu vapaassakin kentässä noin 25 hertsiin eli käytännössä kaikissa harvaseiniä latoja tiiviimmissä kuunteluhuoneissa 20 hertsiin tai allekin huoneen ominaisuuksista riippuen. Toinen protopari olikin tällä kotelolla.
Kotelo on selkeä lattiamallinen arkku, jonka korkeus on 95 cm, leveys 30 cm ja syvyys 36 cm. Noin 20mm paksu levy on järkevä kotelomateriaali, ristikkotukia on joka tapauksessa syytä laittaa runsaasti. Alle kannattaa keksiä 5 – 10 cm korkeat jalat, 1980-luvun henkiset kalustepyörät tai mitä vain vastaavaa korotusta.
Nostamalla kaiuttimen ylälevy 100 – 105 cm korkeuteen, torvi ja basso ovat sopivalla etäisyydellä lattiasta ja kun laatikko ei ole suoraan lattiaa vasten, ulkoasu kevenee huomattavan paljon. Mikäli olet keskivertoa paremmin kasvatettu tai kuuntelupaikkasi on korkealla, valitse jalkaratkaisu, jolla saat kallistettua kaiutinta takaviistoon eli suunnattua torven kohti korviasi. Refleksiputkina on 2kpl sisähalkaisijaan 66-millistä ja 190mm pitkää putkea.
Jos käytät Ref1 Plus -kaiuttimia kotiteatterin etukanavina ja bassot hoituvat joka tapauksessa subwooferilla, voit tehdä kaiuttimen niin pieniksi suljettukoteloisiksi, että elementit juuri mahtuvat niihin. Ulkomittojen kokoluokka on silloin 46 x 30 x 20 cm.
Torvea ei tarvitse upottaa äänenlaadun takia, mutta jos puusepänsormeasi syyhyttää pahasti, voit sen toki tehdä. Sopivalla kaksikomponenttikitillä ja maalaamalla torven ensin tartuntapohjamaalilla, saat sen sulautumaan yhtenäiseksi osaksi etulevyä. Koska diskantti asennetaan torveen neljällä ruuvilla takakautta, kannattaa kiinteäksi upotetun torven kanssa takalevyyn tehdä asennusaukko, joka on ainakin 20 x 20 -senttinen.
Mikäli olet keskivertoa paremmin kasvatettu tai kuuntelupaikkasi on korkealla, valitse jalkaratkaisu, jolla saat kallistettua kaiutinta takaviistoon eli suunnattua torven kohti korviasi.
Torven laippa ei ole erityisen leveä ja se on nurkistaan reippaasti pyöristetty. Jos teet suorakaiteen mallisen asennusaukon, joka on pari milliä vaadittua suurempi, voi joku asennusaukon nurkista jo pilkistää torven laipan alta. Tämän estämiseksi aukkoa tehdessä voi ensin porata nurkat 40 – 50 mm reikäsahalla tai poralla ja vasta sen jälkeen leikata suorat kohdat auki. Sopivat ruuvit diskanttien asentamiseksi torviin ovat 5 x 70 mm, neljä kappaletta per diskantti.
Kotelovaihtoehdot Ref2
Kun Ref2:n pointti oli olla oleellisesti pienempi, mitä Ref1 Plus on, halusin tehdä sen jalustamallisena. Bassoelementti kaipaa kuitenkin sen verran tilavuutta, että ahdasta meinasi tulla. Halusin pitää etulevyn elementtipaketin korkuisena, mutta leveyttä oli pakko venyttää hieman tai syvyys olisi kasvanut hölmön suureksi. No, viisteet pystysärmissähän vähentävät diffraktioita ja näyttävät hienoilta.
Kotelon mitat ovat leveys 268 mm, korkeus 387 mm ja syvyys 370 mm. Peruskirjahyllystä Ref2 siis sojottaisi näillä mitoilla toistakymmentä senttiä ulos. Prototyypit tein 15 mm koivuvanerista, etulevy tuplapaksuisena, jotta särmissä riittää varaa isoon viistoukseen. Viistous voi olla niin iso kuin mahdollista kunhan bassoelementin laipan ja viistouksen reunan väliin jää joitain millejä, maksimi on noin 40 mm leveä. Sisälle tulee yksi ristikkotuki sitomaan etulevy basson ja diskantin välistä takalevyyn sekä poikittaistuki sitomaan sivuseinät toisiinsa.
Refleksiputken sisähalkaisija on 66 mm ja pituus 245 mm eli maksimi, mihin kaiuttimessa käytetty teleskooppiputki venyy.
Jos kaiuttimen haluaa rakentaa lattiamallisena, sisätilavuutta voi kasvattaa 40 litraan ja viritystaajuuden laskea 30 hertsiin. Tuo onnistuu esimerkiksi ulkomitoilla leveys 268 mm, korkeus 900 mm (plus sopivat 50 – 100 mm rakennetta nostavat jalat) ja syvyys 255 mm. Oikeat mitat refleksiputkelle ovat sisähalkaisija 66 mm ja pituus 160 mm. Saman teleskooppiputken säätövara riittää tuohonkin. Lattiamallissa ristikkotukia on hyvä käyttää useampia jäykistämään koteloa.
Suodinosien valinta
Jakosuotimissa ei ole juuri erikoisuuksia ellei Ref1 Plussan bassosuotoon yhdistettyä 2 kHz piikin poistoon mitoitettua resonanssipiiriä lasketa. Bassojen alipäästösuotimet ovat molemmissa toista astetta. Diskanttien ylipäästösuotimet ovat myös toista astetta. Diskanteilla on kummassakin jännitteenjako tiputtamassa diskantin herkkyys sopivaksi ja muokkaamassa diskanttivasteen muotoa. Ref1 Plussalla jännitteenjaon sarjavastuksen rinnalla on kondensaattori nostamassa korkeimmat taajuudet oikealle tasolle.
Suodinkomponenteiksi sopivat asialliset perusosat. Ferriittirullakela bassoille pitää kelan tuoman resistanssin pienenä ja bassokontrollin siten mahdollisimman hyvänä. Jos tietää luukuttavansa Ref1 Plussalla hyvin lujaa, ilmasydänkela ei saturoidu ja menetä ominaisuuksiaan, mutta yhtä pieni resistanssi kuin ferriittirullakelalla saadaan vasta kun ilmasydänmallin lanka on 2 mm paksua.
etenkin Ref2:n erittäin hienojen kaiutinelementtien kanssa pieni säästö yhden jakosuodinkomponentin kanssa tuntuisi aika hassulta ratkaisulta.
Diskantin kondensaattoreiksi kelpaavat luonnollisesti vain kunnolliset muovimallit, mutta bassolla voi halutessaan käyttää myös muovikondensaattoreita halvempia bipolaarisia elektrolyyttimalleja. Toisaalta, tämän tasoisissa kaiuttimissa ja etenkin Ref2:n erittäin hienojen kaiutinelementtien kanssa pieni säästö yhden jakosuodinkomponentin kanssa tuntuisi aika hassulta ratkaisulta.
Ref1 Plussan jakotaajuus on 1,5 kHz ja Ref2:n 1,3 kHz. Ne määräytyvät kummassakin (ja jotakuinkin kaikissa kaiutinsuunnitelmissani) lähinnä sen mukaan, mihin asti diskantti luonnostaan toistaa. Valitsemalla käytettävät kaiutinelementit ja suuntaimet/torvet oikein, suuntakuvioon ei tule epäjatkuvuutta eli taajuusvaste sivusuuntiin pysyy siistinä.
Miltä Ref kuulostaa?
Ref1 Plus toistaa alemmas kuin Ref2 ja Ref1 Plussan äänenpainevarat ovat myös suuremmat. Molemmat kaiuttimet ovat hyvin tasapainoisia ja stereokuvaa hyvin tarkasti piirtäviä. Absoluuttisella asteikolla Ref2 kyllä kurottaa äänenlaadussa ylemmäs. Se on vielä läpikuultavampi kuin Ref1 Plus ja diskanttitoisto on poikkeuksellisen aineeton, rasittamaton, kirkkaudeltaan juuri sopiva ja luonnollinen. Saa toki luvan ollakin kun katsoo Satori TW29BNWG-8 / Beryllium -diskantin hintaa.
Molemmat kaiuttimet ovat hyvin tasapainoisia ja stereokuvaa hyvin tarkasti piirtäviä. Absoluuttisella asteikolla Ref2 kyllä kurottaa äänenlaadussa ylemmäs.
Minua ihan suoraan sanottuna kauhistutti suuntaimellisen beryllium-diskantin hinta moneen kertaan, mutta kun valmista kaiutinta kuuntelee, ymmärtää ihan hyvin, mistä siinä on maksanut. Ja vaikka Ref2 on hyvin kohtuukokoinen kaiutin, on bassossa poikkeuksellista slämmiä, uskottavuutta ja auktoriteettia sekä myös hyvää kontrollia ja sävykkyyttä ilman minkäänlaista ”käsijarru laahaa päällä” tunnetta.
Ref1 Plussan edut tulevat selkeimmin esille silloin kun puhdasta ääntä halutaan poikkeuksellisen paljon, siihen isomman ja PA-elementteihin pohjautuvat rakenteen kapasiteetti riittää paremmin. Samoin alabassoilla Ref1 Plussassa on enemmän voimaa kuin Ref2:ssa.
alabassoilla Ref1 Plussassa on enemmän voimaa kuin Ref2:ssa.
Absoluuttisen kuuntelunautinnon haluavat valitsevat näistä kahdesta Ref2:n ja suurempien äänenpaineiden ystävät Ref1 Plussan. Pienitehoisten vahvistimien ystäville Ref1 Plus on noin 4dB herkempänä järkevämpi valinta. Toki Ref2 on normaali kotelokaiutin ja siten reagoi huoneeseen etenkin bassoilla ja alakeskialueella yhtä paljon kuin mikä vain normaali kotelokaiutin. Silti, sen kuuntelukokemus on läpikuultavuudessaan ja puhtaudessaan sellainen, että suosittelen ehdottomasti tutustumaan.
Lyhyesti: Ref1 Plus on n.91dB herkkä ja Ref2 n.87dB herkkä, kummankin kuorma on putkivahvistimillekin helppo 8-ohminen. Molemmat ovat hyvin tasapainoisesti soivia erottelukykyisiä kaiuttimia.
Klikkaa tästä Ref1 Plussan osapakettiin.
Klikkaa tästä Ref2:n osapakettiin.
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.