Kaiutinrakennusohje Yksisilmäiset veljekset herätti hurjan paljon kiinnostusta. Niin paljon, että kun Yksisilmäisissä käytettyjen Eminencen maahantuojalle tarjottiin italialaisen B&C-elementtivalmistajan maahantuontia, he kysyivät minulta, haluaisinko tehdä niistä jotain uutta ja Yksisilmäisiä järeämpää. Haluaisinko kottikärryllisen karkkia vapaasti valittuna? No tietysti halusin.
Valmistajan datalehdistä voi päätellä elementin toimivuutta ajateltuun tarkoitukseen vain tiettyyn rajaan saakka. Niinpä oli pakko ottaa riski ja tilata sokkona kasa elementtejä. Passiiviseen hifikaiuttimeen sopivimmilta eri kokoluokista vaikuttivat 8FXC51, 12FCX76 ja 15CXN76. Ensimmäinen numero kertoo halkaisijan tuumissa eli kyseessä ovat 8-, 12- ja 15-tuumaiset elementit. CX siinä keskellä kertoo kaikkien olevan koaksiaaleja, FCX:t ovat ferriittimagneetilla ja CXN on neodyymimagneetilla. Se, että F on ennen koaksiaalisuudesta kertovaa CX:ää ja N vasta sen jälkeen liittyy varmaan johonkin italialaiseen logiikkaan.
15-tuumaiseksi valitsin neodyymiversion ihan siksi, että vaikka se maksaakin ferriittiversiota enemmän, neodyymimalli mahtuu ferriittiä puolta pienempään koteloon. 15FCX76 toimii oikein hyvin, mutta kaipaa asunnokseen noin 200-litraisen refleksikotelon. 15CXN76 taas toimii mainiosti noin satalitraisessa kotelossa, joka mahtuu paljon helpommin normaaliin olohuoneeseen.
Miksi näin isoja kaiuttimia?
PA-elementtien käyttö kaiuttimissa voi vaikuttaa äkkiseltään oudolta. Suhteessa kotelon kokoon ne eivät toista erityisen alas verrattuna hifimalleihin ja tarvitaanko koskaan sitä valtavaa äänenpaineresurssia, mihin nämä on suunniteltu? Toivottavasti kukaan ei työnnä näille olohuoneessa puolta kilowattia koska kuuloaistista ei sen jälkeen ole juuri mitään jäljellä. Etuja silti on.
Etenkin 12- ja 15-tuumainen alkavat olla niin isoja, että ne suuntaavat jo alakeskialueelle asti ja näin kuuntelupaikalle saadaan huomattavan paljon suoraa ääntä ja vähemmän huoneheijastuksia. Stereokuvan tarkkuus ja yleinen erottelevuus on aivan eri luokkaa kuin pienillä elementeillä tehdyssä kaiuttimessa koska huone ei sotke ääntä paljoa verrattuna pikkukaiuttimiin. Ja vastaavasti pidemmillä kuunteluetäisyyksillä isoilla elementeillä tehty kaiutin säilyttää edelleen stereokuvan kun pikkukaiuttimet maalaavat sen tarkkuudella ”musiikki kuuluu tuolta seinustalta”.
Toinen asia on herkkyys. Jälleen se, että etenkin 12- ja 15-tuumaiset ovat sen verran herkkiä, että ne toimivat hyvin pienitehoisten putkivahvistimienkin kanssa. Jopa pariwattinen Kärpänen (ja toki sen eksoottisemmat lajitoverit) toimii hyvin ellei pääpointti ole saada sohvaa tutisemaan Infected Mushroomin bassohumahdusten tahtiin. Noin kymmenwattisella vahvistimella 12-tuumainen tyydyttää monen musiikinnälkäisen kaikki tarpeet ja 15-tuumainen riittää sinfoniaorkesterin toistoon omassa olohuoneessa. Tehokkaammista vahvistimista sitten puhumattakaan.
Ja toisaalta, vaimeassa akustiikassa – esimerkiksi varta vasten rakennetussa, hyvin äänieristetyssä ja akustoidussa kotiteatterissa – tavallisen pienen hifikaiuttimen kapasiteetti loppuu helposti kesken. Niistä ei vain saa tarpeeksi paljon puhdasta ääntä kun huone imaisee seiniin osuvan äänen pois. Puhumattakaan siitä, että huone ei akustoimattoman lailla ala kuulostaa rasittavan riipivältä eli suurempia äänenpaineita on muutenkin mahdollista käyttää.
Toisaalta, juuri nuo 12- ja 15-tuumaiset toimivat PA-käytössäkin ihan hyvin, äänenpaineresurssit riittävät muuallekin kuin kotiin. Ja nimenomaan 15-tuumainen on niin puhtaan ja erottelevan kuuloinen, että sillä kaivelee studiokäytössä huomattavan määrän yksityiskohtia äänitteestä esille – oli se sitten itse tehtyä materiaalia tai jonkun toisen.
Yhdestä pisteestä lähtevä ääni on aina hyvä asia.
Piste
Nämä koaksiaalielementteihin pohjautuvat rakennusohjeet ovat yksipistesäteilijöitä. Yhdestä pisteestä lähtevä ääni on aina hyvä asia, silloin kuuntelusuunta ei vaikuta millään tavalla elementtien summautumiseen. Tästä syystä myös huoneheijastusten äänensävy on hyvin samanlainen kuin suoraan kuuntelupaikalle tuleva ääni. Paljolti juuri tämän takia stereokuvakin muodostuu poikkeuksellisen aitona ja koherenttina. Ja kotiteatterissa keskikaiuttimen kanssa ei tarvitse miettiä tippaakaan, saako se olla vaaka-asennossa pystysijoituksen sijaan – kääntö kun ei vaikuta ääneen millään tavalla.
Yksipistesäteilijän lisäksi tälläinen koaksiaalielementti on siitä hyvä, että bassokeskiäänisen kartio toimii suuntaimena diskantille. Suuntain helpottaa elementtien suuntakuvioiden sovittumista toisiinsa, vähentää diskantin säröä ja mahdollistaa matalamman jakotaajuuden ilman sivuoireita.
Suunnittelun lähtökohta
Puhuin aiemmin siitä, että vain pari wattia per kanava tuottava putkivahvistin voi olla isoimmille Pisteille ihan hyvä seuralainen. Putkivahvistin ei kuitenkaan ole mitenkään pakollinen oheislaite näiden seurassa. Kaiuttimien äänensävyn hienosäädössä käytin vain transistoripelejä koska sellaisilla näiden pitää ensisijaisesti toimia, putkipeli tuo sitten oman hienovaraisen luonteensa lisäksi mukaan. Hypex UcD180HG, Cyrus One ja Roksanin sekä K3 että Caspian M2 olivat ne vahvistimet, joilla Piste-kaiutinsarjan ääni luotiin.
Kaikkien kaiuttimien äänensävy on haettu kohdalleen puurakenteisen omakotitalon olohuoneessa seinän viereen asetettuina. Jos kaiuttimet asettaa pienessä kivikopissa seinän viereen, bassoa ja alakeskialuetta tulee luonnollisesti enemmän kun massiiviset kiviseinät eivät vuoda sitä yhtään ulos. Ja vastaavasti, hyvin suuressa tilassa tai ulkona, basso ja alakeskialue tarvitsevat pienen korostuksen, jotta kaiuttimet soivat tasapainoisesti. Kerrrostalo-oloissa saa todennäköisesti tulpata toisen refleksiputken tasapainoisinta soundia ja parasta bassopotkua tavoiteltaessa.
Mikään näistä kaiuttimista ei vaadi eksoottista highend-vahvistinta soidakseen hyvin eli kun teet kotiteatterisi etupään 12-tuumaisista tai 15-tuumaisista koaksiaaleista, korviasi eivät häiritse mikään muu kuin hymyssä lepattavat suupielet.
Otan koko ajan esille ne kaksi isointa mallia, eikö se kahdeksantuumainen nyt sitten ole mistään kotoisin? No minun maailmani on vinksahtanut niin kauan aikaa sitten, että se nyt vain tuntuu kovin pieneltä. Toisaalta B&C 8FCX51:n pystyy pakkaamaan hyvinkin litteään koteloon ja subwooferilla tuettuna toisto on erittäin uskottavaa – siis nappivalinta kun tehdään kotiteatteria pieniin tiloihin.
Ja sen kahdeksantuumaisen voi sujuvasti laittaa kirjahyllyyn. Oleellista on, että sen kaiuttimen etulevy jatkuu mahdollisimman saumattomana ympäröivällä pinnalla. Seinällä tämä onnistuu litteällä kotelolla, kirjahyllyssä mahdollisimman hyvin hyllylokeroon istuvana (ja ympäröivät hyllyt sitten kirjoja täynnä).
Toimiiko se kahdeksantuumainen Piste ilman subwooferia? Riippuu tilasta. Isossa puurakenteisessa huoneessa ei kovinkaan täyteläisesti, mutta kerrostalossa taas moneen käyttöön riittävästi. Korostunutta bassojytkettä siitä ei saa eli bassomaanikolle se sopii vain subbarilla ryyditettynä. Puhdasta ääntä kahdeksantuumaisesta Pisteestä vastaavasti irtoaa paljon paljon enemmän kuin keskiverto hifikaiuttimesta, jossa on yksi kahdeksantuumainen bassoelementti.
Kompaktit 8- ja 12-tuumaiset
Kahdeksantuumainen 8FCX51 ei ole kovinkaan syvä kaiutinelementti, joten sille tuntui luonnolliselta tehdä vapaaseen sijoitukseen kotelo, jossa litteys käytetään hyväksi. Etulevyn koko on 33 x 53 cm ja elementti on 21,5 cm päässä lyhyestä sivusta. Syvyyttä tarvitaan sen verran, että 12 cm syvä elementti mahtuu koteloon.
Sisätilavuus on 15 litraa (ei, isommalla kotelolla ei saa tästä elementistä parempaa bassotoistoa) ja halkaisijaltaan viisisenttiset refleksiputket ovat 15 senttiä pitkiä. Putkia on kaksi, jotta bassoalueelle saadaan säätövaraa. Jos matalaääninen mieslaulaja kuulostaa paksulta ja bassopotku tuhdin pehmeältä, kannattaa tulpata toinen putkista. Molemmat putket auki bassotoisto ulottuu noin 65 hertsiin ja toinen putki tukittuna huoneesta riippuen selvästikin alemmas.
Jos vaimennusaineena käytetään vanua, kotelo täytetään sillä kevyesti, mutta refleksiputkien sisäpäätyjen ympäristö pidetään tyhjänä.
12-tuumainen toimii tarvittaessa varsin pienissäkin koteloissa
12-tuumainen 12FCX76 toimii tarvittaessa varsin pienissäkin koteloissa. Jos elementille tekee 12-millisestä koivuvanerista lattiamallisen laatikon, johon se leveytensä ja syvyytensä puolesta mahtuu ja nousee suurinpiirtein järkevälle kuuntelukorkeudelle (ulkomitat karkeasti 40 x 100 x 20 cm), tilavuutta tulee automaattisesti sopivasti. Protokotelo on sisätilavuudeltaan 65 litraa (josta elementti ja refleksiputket vievät noin viisi litraa), mutta 12FCX76 toimii kyllä 45-litraisessakin. Halkaisijaltaan kymmenensenttisiä refleksiputkia on kaksi ja niiden pituus on 20 cm (vielä enemmän säätövaraa saa kolmella halkaisijaltaan seitsemänsenttisellä putkella, joiden pituus on 15 cm). Litteässä seinää vasten asetetussa kotelossa paras paikka refleksiputkille on kyljessä tai alapinnassa kunhan kotelon pohjan nostaa noin viisi senttiä lattiasta irti. Molemmat putket auki bassotoisto ulottuu noin 50 hertsiin ja toinen putki tukittuna kiviseinäisen huoneen korostuksen kanssa parhaimmillaan noin 30 hertsiin. Prototyypin sijaan suosittelen tekemään litteän lattiamallisen kotelon, jossa elementin keskipiste on 26 cm yläreunasta.
B&C 12FCX76:a käytetään myös Hifiharrastajat.org-foorumin jlaakso-nimimerkin tekemässä Matikkahirviö-kaiuttimessa. Matikkahirviön kotelo on hieman pienempi kuin tässä esitetty ja siksi sen bassotoisto on enemmänkin napakan potkaiseva ja minun versioni hieman mehevämmin murahtava. Uteliaat voivat rakentaa vaikka molempien jakosuotimet ja verrata tuloksia.
Suuret ja kauniit 15-tuumaiset
15-tuumaiset 15FCX76 ja 15CXN76 kaipaavat isot kotelot. 15CXN76-neodyymiversion voi pakata satalitraiseen purkkiin, mutta prototyypin tein hieman isommaksi, bruttosisätilavuus protokoteloissa on 130 litraa. Refleksiputkina on kaksi halkaisijaltaan 15-senttistä, pituus 30 cm. Vaihtoehtoisesti voi käyttää kolmea halkaisijaltaan kymmensenttistä putkea, joiden pituus on 20 cm. 15CXN76:n protokotelo on 44 cm leveä, 35 cm syvä ja itse kotelo on tasan 100 cm korkea, mutta koteloa korkeammat sivulevyt nostavat kokonaiskorkeuden 110 senttiin ja mahdollistavat refleksiputkien sijoituksen kaiuttimen pohjaan. Elementin keskipiste on 31 cm kotelon yläreunasta.
15FCX76 kaipaisi parisataa litraa ja vaikka tipan ylikin. Teimme Mikko Kutvoselle 180-litraiset refleksikotelot joihin 15FCX76 jotenkuten suostuu asettumaan taloksi. Näissä koteloissa refleksiviritys tehtiin kolmella halkaisijaltaan kymmensenttisellä putkella, joiden pituus on 16 cm. Kotelot on tehty 12-millisestä koivuvanerista ja sisätukia on erittäin paljon. Syvyys on sama 35 cm kuin neodyymielementin kotelossa, mutta 120 cm korkeus ja 50 cm leveys kasvattavat tilavuutta. Kerrostalossa asuva rohkea kaveri voi toki kokeilla 15FCX76:a seinustalle asetetussa satalitraisessa suljetussa kotelossa. Tulos on todennäköisesti neutraalin sävykäs bassotoisto. 50cm leveässä kotelossa hyvä paikka elementin keskipisteelle on 35 cm kotelon yläreunasta alaspäin.
Enemmän osia ja vähemmän säätövaraa jakosuotimessa
B&C:n diskanttielementit eivät suostu kumartamaan supersimppeliä jakosuodinta, jossa olisi vain kondensaattori ja vastus diskantin kanssa sarjassa. Tästä seuraa se, että niiden äänensävyn hienosäätö omien tarpeiden mukaan ei myöskään onnistu samalla tavalla helposti kuin Yksisilmäisten veljesten. Jos siis kaipaat sävynsäätöä, ota kiinni vahvistimen sävynsäätimistä.
Prototyypit tein ferriittirullakeloilla, mutta jos tiedät soittavasi kaiuttimia isolla teholla (sata wattia -> satoja watteja), käytä paksulankaista ilmasydänkelaa. 1,4-millinen lanka on järkevä kompromissi, jolla saadaan pidettyä resistanssi suhteellisen pienenä ilman, että kelan fyysinen koko ja hinta nousevat epämiellyttäviksi. Bassoelementin rinnalla oleva kondensaattori voi olla bipolaarinen elektrolyytti, mutta eipä se kokonaisuuden hintaa juuri heilauta vaikka siihen laittaisi elkoa paremman muovikondensaattorin.
Diskantilla on syytä käyttää muovikondensaattoreita, elektrolyytit eivät ole parhaimmillaan korkeilla taajuuksilla. Jakosuotimen diskanttipiirissä olevien vastusten tarvittava tehonkesto riippuu siitä, miten lujaa aiot soittaa. Viisiwattiset kestävät tyypillisten single ended -putkivahvistimien kanssa ilman minkäänlaisia ongelmia. Jos sen sijaan tuuttaat kaiuttimiin pihalla PA-käytössä puoli kilowattia, mieti ennemmin 50-wattisia tehovastuksia erillisen jäähdytysrivan kanssa niin varmistat henkisen rauhasi. 10 – 20 wattia vastuksen tehonkestoa on normaalilla kotikäyttäjällä hyvin riittävä.
Mihin asti Piste riittää?
Aloitetaan ikävämmästä päästä. Jos haluat parhaan, se on näistä tuo isoin ja kallein. 15-tuumainen Piste on erittäin hyvä kaiutin, ihan millä vain mittapuulla. Teimme vertailukuuntelut Mikko Kutvosen kotona hänen Contrapunctum-ferriittimalliensa ja minun Piste-neodyymiversioiden välillä ja käytännössä kaiuttimet kuulostavat hyvin samanlaisilta. Oleellisiksi eroiksi jäävät elementtien hinta ja vaadittava kotelokoko.
15-tuumaisen Pisteen valtteja ovat diskanttitoiston puhtaus, basson kehossa tuntuva voima ja stereokuvan poikkeuksellinen tarkkuus. Bassopää myös ulottuu normaalihuoneessa huomattavan alas, käytännön alaraja on 30 hertsin tuntumassa hieman huoneen ominaisuuksista riippuen. Kivihuoneessa yksi refleksiputki tulpattuna bassopää hoituu lähelle 20 hertsiä.
12-tuumainen Piste on, päinvastoin kuin äkkiä ajattelisi, varsin kompaktin kokoinen kaiutin. Kun sille tekee seinän viereen sopivan noin metrin korkuisen kotelon, kaiutin ei vie lattiatilaa juurikaan. Basso ei ulotu yhtä alas kuin 15-tuumaisessa Pisteessä eikä myöskään diskantin puhtaus yllä ihan isoveljen tasolle. Ei vaikka äänensävyä vääntelisi jakosuotimella miten. Se on silti mainio kaiutin ja mahdollistaa hyvin vähän tilaa vievän ratkaisun, jolla päästään isojen poikien kartiokokoon kiinni. Tämä on vaarallinen kaiutin koska sen jälkeen peruuttaminen takaisin niillä 5,25-tuumaisilla tehtyihin perushifipurkkeihin on äärettömän vaikeaa.
8-tuumaisen Pisteen bassotoisto on selvästi mieto verrattuna 12- ja 15-tuumaisiin malleihin. Kerrostalossa sen kanssa voi tosiaan pärjätä ilman subwooferia, mutta on se parhaimmillaan kun tukena on erillinen bassolaatikko mehevöittämässä toistoa. Stereokuvaa 8-tuumainen Piste piirtää ilmavan vapautuneesti, mutta kaiken oleellisen juuri oikeille paikoille asettaen.
Joka tapauksessa sekä 8-tuumainen että 12-tuumainen Piste ovat oleellisesti parempia kuin alkuperäiset Yksisilmäisten veljesten vastaavan kokoiset kaiuttimet.
Ehkä oleellinen kysymys on se, voiko Piste olla piste kaiutinrumballe. Silloin kun hifistiin iskee vaihtelunhalu ja uteliaisuus kokeilla jotain ihan erilaista, ei sitä pysäytä mikään. Mutta puhtaasti äänenlaadun vinkkelistä 15-tuumainen Piste on erittäin hyvä kaiutin. Se tekee monta asiaa oikein ja oleellisesti peruskaiuttimia paremmin. 12-tuumainen on kokoonsa nähden hitti, rakenna se siihen mainittuun litteään 100 x 40 x 20 -senttiseen lätkään seinustalle ja sinulla on huoneeseen huomaamattomasti sovittuva superkaiutin. 15-tuumaisen diskantin laatu on oikeastaan ainoa asia, joka tekee siitä oleellisesti paremman. Basson oikea määrä on niin paljon subjektiivisempi asia, että moni voi pitää 12-tuumaista Pistettä sen puolesta aivan erinomaisena.
PS. Piste-rakennusohjeiden jakosuodinkytkennät ovat mukana edustajan myymässä osapaketissa.
PPS. Mauri Pännäri on puhunut aloituskuvassa näkyvään Revenge F2a -triodivahvistimeen viritysohjetta vuodelle 2018.
B&C-kauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
41 Comments
Jos tekisin suljetun kotelon
Jos tekisin suljetun kotelon 15CXN76:lle ja jatkaisin toistoa järeällä subbarilla, niin kuinka pieni tilavuus riittäisi? Sovellus olisi seinäupotettu mahdollisimman litteä kotelo.
30-40ltr riittää hyvin
30-40ltr riittää hyvin suljettuun kun keski- ja alabassot hoidetaan subwooferilla.
Miten Piste 15″ suhtautuu
Miten Piste 15″ suhtautuu
– Nitrosäiliöön ?
– Suuri ( Iso ? ) pyöreään ?
Jos tekis kotiteatteria, olisko 8″ tai 12″ käypiä taka- ja efektikanaviin ( Atmos, DTS-X ) ?
Näin kommentoin Facebookissa
Näin kommentoin Facebookissa Nitro2:n ja 15″ Pisteen eroja:
”Nitro2:ssa bassopään potku on rakenteesta johtuen vielä hieman tymäkämpi. Samoin niiden herkkyys on muutaman desibelin suurempi. Keskialue ja yläpää taas on näissä se juttu, samoin stereokuva.
Koaksiaalisessa kaksitiekaiuttimessa on myös montaa ei hifistä kiinnostunutta viehättävä piirre: ulkonäöllinen yksinkertaisuus. Hifistiä kiinnostaa se, mikä yksityiskohta torven nurkassa ja bassoelementin ripustuksessa vaikuttaa mihinkin. Ei-hifistiä ne taas haukotuttavat. Näissä on tuo musta pyöreä, josta tulee kaunis ääni ja laatikko sille kun se kuulemma sellaisen tarvitsee. Ei turhaa monimutkaisuutta. Piste.”
Suurta pyöreää en ole samassa tilassa kuunnellut, en pysty kommentoimaan eroja.
8″ on ok surroundkanavissa, jos tila on iso. 12″, jos tila on niin iso, että sinne mahtuu sata ihmistä leffaan 🙂 . Minä suosittelen ennemmin pientä ja vähän suuntaavaa surroundkaiutinta kunhan sen äänenpainevarat riittävät tarkoitukseen.
Valkokankaan (”akustisesti
Valkokankaan (”akustisesti läpinäkyvä”) taakse 12″ seinään kiinni, pääkaiuttimiksi 15″ neot ja taakse 8″. Miltä kuulostaisi, onko nuo elementit ääneltään selvää sukua toisilleen vai ovatko liian erilaiset ääneltään? Takakanavien kanssa en ole niin ronkeli, niitä ei saa optimaalisesti sijoitettua muutenkaan. Pääkanavien ja keskarin välinen ero tärkein. Ja pääkaiuttimet siksi 15″, että ei varmasti tarvitse subbaria musiikille joka menee 30hz tienoille ja joskus allekin. Valkokankaan takana se 22cm tilaa about niin 15″ ei vaan yksinkertaisesti mahdu.
Jos valkokankaan takana on
Jos valkokankaan takana on 22cm tilaa niin 198mm syvä elementti mahtuu vielä juuri ja juuri. Kotelo esim. 12mm koivuvanerista ja sisälle vain hyvin tukia. Uraltonen ohjeessa on vaihtoehdot diskantin jakosuotimeen, jos yläpäätä haluaa kirkastaa (akustisesti läpinäkyvä valkokangas kun tummentaa sitä).
12″ ja 15″ kuulostavat selvästi erilaisilta, muutenkin kuin basson suhteen.
8″ toimii surroundeissa, jos ne eivät ole lähellä kuuntelupaikkaa. Jos ovat, mieluummin sitten joku vähemmän suuntaava eli pienempi ja hyvin loivalla suuntaimella oleva ratkaisu.
Pikku ristiriita häiritsee.
Pikku ristiriita häiritsee.
Rakennusohjeen alkupuolella kirjoitat:” PA-elementtien käyttö kaiuttimissa voi vaikuttaa äkkiseltään oudolta. Suhteessa kotelon kokoon ne eivät toista erityisen alas verrattuna hifimalleihin ja tarvitaanko koskaan sitä valtavaa äänenpaineresurssia, mihin nämä on suunniteltu? ”
Myöhemmin 15-tuumaisen yhteydessä: ”Bassopää myös ulottuu normaalihuoneessa huomattavan alas, käytännön alaraja on 30 hertsin tuntumassa hieman huoneen ominaisuuksista riippuen. Kivihuoneessa yksi refleksiputki tulpattuna bassopää hoituu lähelle 20 hertsiä.”
Eikö 20-30 Hz alaraja bassotoistolle ole ”erityisen alas toistava” ? Onko 15-tuumainen pisteen bassotoisto alas toistava ?
Yli satalitraisessa kotelossa
Yli satalitraisessa kotelossa päästään sopivasti valituilla hifielementeillä melkein oktaavi alemmas (vapaassa kentässä) kuin B&C 15CXN76:lla, se on hurja ero. Kivihuoneessa voidaan päästä sopivalla suljetulla kotelolla lähelle 10 hertsiä. Herkkyydet noilla hifielementeillä ovat vain sitten useamman kertaluokan pienempiä kuin PA-elementillä. Kaikki on suhteellista…
No joo, mutta jos normi Hifi
No joo, mutta jos normi Hifi-kajari toistaa parhaimmillaan sinne 30-40 Hz:iin, Piste-15 bassotoistoa voitaneen pitää hyvänä ?
Mites muuten toisto verrattuna Gradient Evidenceen ?
Kyllä minustakin etenkin 15
Kyllä minustakin etenkin 15-tuumaisen Pisteen bassopää on hyvin riittävä vaativallekin kuuntelijalle. Mutta aina löytyy niitäkin, joille kaksi 18-tuumaista subbaria on liian vähän 🙂
Evidencen ja Pisteen eroja en ala ruotimaan, en ole niitä samassa tilassa kuunnellut. Enkä muutenkaan pidä mielekkäänä verrata kaiutinrakennussarjaa valmiiseen kaiuttimeen, niiden kustannusrakenteessa on huomattavan suuri ero. Tyypillisesti olemalla laskematta omalle työlleen hintaa ja tekemällä peruslaatuisen kotelon saa erittäin hyvää hintalaatusuhdetta. Sitten tekemällä kivan kotelon ja laskemalla omalle työlleen järkevän tuntihinnan saa äärimmäisen surkeaa hintalaatusuhdetta 😀 . Oleellinen osa kaiutinrakennussarjan tekemistä täytyy olla se, että nauttii asioiden tekemisestä itse.
Kotelon koko (12”) ei varmaan
Kotelon koko (12”) ei varmaan millään tavalla kiveenhakattu, joten kotelon kooksi voi hyvin muuttaa 100cm x 35cm x 25cm koteloon jolloin leveydestä puuttuva 5cm siirryy syvyyteen?
Jos oikea ja vasen kanava on 65L koteloissa, niin onko keskikanavankin oltava myös 65L kotelossa?
Kuinka toimivat seinän läheisyydessä? Näillä etuseinään jäisi matkaa vain 10-15cm ja oikeassa kanavassa toiseen sivuseinään myös 10-15cm.
Nimim. Kiinnostaisi kyllä kokeilla näitä Evidencejen tilalle. (Isoa kaiutinta kiinnostanut kokeilla jo pidempään) Tila muuten iso, koska avokeittiö samassa tilassa, mutta etuseinän + toisen sivuseinän läheisyys vaikeuttaa huomattavasti asioita. Evidencet kyllä toimii tilassa hyvin.
Piste on suunniteltu
Piste on suunniteltu toimimaan seinää vasten asennettuna. Mitä litteämpi ja leveämpi kotelo, periaatteessa sitä parempi. Jossain vaiheessa tietysti äärimmilleen venytetyistä mittasuhteista voi tulla sivuoireita. Jos haluat tehdä vähän eri kokoisen kotelon niin enhän minä sitä estä 🙂 .
Keskikanavaksi riittää pieni suljettu kotelo, 20-30-litrainen. Määrittelet sitten vain keskikanavan pieneksi av-vahvistimen säädöistä.
Suunnittelen suosituksen
Suunnittelen suosituksen mukaisesti leveää ja litteää koteloa 12″ Pisteelle. Isojen pintojen elämisen estämiseksi ajattelin panostaa sisäiseen tuentaan. Hoksasin samalla, että jos kotelon sisäpintoja kiertää 40mm leveä tuenta, keskelle jäävä avoin pinta-ala on vain 60% elementin säteilevästä pinta-alasta. Vaikuttaako tämä kotelon toimintaan? Paljonko suhteen pitäisi olla, jotta ollaan toiminnan kannalta turvallisella puolella? Kotelon mittasuhteista johtuen 100% voi olla haasteellista saavuttaa.
Kotelon reunoilla kulkevat
Kotelon reunoilla kulkevat rimat ovat aika paljon huonompi tuki kuin seinästä vastakkaiseen kulkeva rima. Käyttämällä ohutta rimaa (15×15 – 20x20mm suuruusluokka), tuet eivät vie juuri yhtään tilavuutta ja saat erittäin tukevan purkin. Laita vain rimat tiheästi, vaikka jopa 10cm päähän toisistaan (15cm riittää ihan hyvin, jos noin tiheä kauhistuttaa).
Hei!
Hei!
Kuuntelitko itse näitä tuolla Uraltonen putkarilla ja jos, niin onko hyvä paritus näille?
Itsellä ollut contrat jo jonkun aikaa ja nykyisten hypexien kanssa omaan makuun kyllä hieman liian mekaaninen ja kireä soundi, toisin kuin suunnittelijan kotona, jossa tarkkuus ja leppoisuus oli hienossa tasapainossa.
Tuo el-34 kiinnostaisi ominaisuuksien puolesta, kärpäsen 2w mietityttää kun kuitenkin asun maalla ok-talossa ja välillä aina tulee reviteltyä kun näillä se vaan on niin kivaa:)
Sori offtopic…
Uraltonen putkivahvistimella
Uraltonen putkivahvistimella en ole kuunnellut, mutta omalla F2a:lla kyllä. Etenkin 15-tuumaiset, sekä Contrapunctum että Piste, ovat hyvin läpivalaisevia kaiuttimia. Jos Mikolla kuuntelit älppäriä niin harva digilähde kuulostaa samalta 🙂 . Samoin Hypexeissä on eroa, UcD180HG on minulle passeli mittausvahvistin, mutta en jaksaisi pitää sitä jokapäiväisen kuuntelun osana. UcD400HG ja UcD700HG ovat ihan eri luokkaa ja niiden välinen paremmuus on jo osittain makuasia (400 on leppoisampi, 700 vaivattomampi ja tarkempi), HxR:n tuoma etu on hyvin hyvin pieni.
Ymmärrän ajatuksen siitä, että isompi määrä tehoa tuntuisi hyvältä ajatukselta. Siitä huolimatta ehdottaisin Mauri Pännärin viimeisintä, Revenge PL36:a.
Ok.
Ok.
Mulla on joo se ucd700hg & h*r ja kyllähän bassokontrolli on kovaa luokkaa ja yläpää puhdas, mutta näillä vain hieman raaka.
Kuunneltiin Mikon luona kyllä cd:täkin jonkun verran ja tulikokeeksi testasin jopa oman ipadin kuulokeliitännästä pari biisiä:) Silti ääni ei riipinyt yhtään.
Tuo PL36 vaikutti todella hyvältä, mutta itsellä kun ei ole pientäkään hajua elektroniikkahommista niin en tajunnut yhtään mitään kirjoituksesta, ainoat joita uskaltaisi kasata on juuri Kärpänen ja Uraltonen sarjat kun niissä on rautalangasta väännetyt ohjeet:)
Ehkä se tästä setviytyy kun selvittelee juttuja lisää.
Kiitti vinkeistä!
Ok. Sitten ehkä tosiaan
Ok. Sitten ehkä tosiaan kaipaat jonkun selvästi pehmeämpisointisen vahvistimen. Kärpänen olisi kyllä juuri sitä ja ainahan voit vaihtaa bileisiin isot UcD:t tilalle 🙂
Moro !
Moro !
Kiinnostaisi tehdä 15″ neodyymiversio passiivielementeillä refleksiputken sijaan. Syy lähinnä kosmeettinen, eikä niinkään äänenlaadullinen. Passiivielementtien etuna tosin on tarkempi kotelon viritystaajuuden säätömahdollisuus: passiivisäteilijän ominaisuuksia kun voi säätää tarkemmin painoja lisäämällä tai poistamalla, kuin refleksiputkiversiossa.
Ajattelin jotain 15″ passiivia, esim. Dayton-Audiolla on kohtuuhintaisia.
Mitä mieltä olet ? Mitä tulisi ottaa huomioon ?
Tietysti voit tehdä
Tietysti voit tehdä kaiuttimen refleksiputkien sijaan passiivielementillä. Valitset vain sellaisen passiivin, jonka viritystaajuus tuossa kotelossa vastaa alkuperäistä viritystaajuutta. Jos ajattelit antaa yhtään hanaa, yksi 15″ passiivi on minimi ja mieluummin niitä käytetään kaksi.
Tuota, mikähän se on se
Tuota, mikähän se on se viritystaajuus ? Ei selviä ainakaan jutusta. Ehkä rakennussarjan mukana tulee joku dokumentti.
Eli viritystaajuus yksi putki auki ?
Molemmat putket auki tuottaa
Molemmat putket auki tuottaa viritystaajuudeksi noin 45 hertsiä.
Tarkoituksena olisi rakentaa
Tarkoituksena olisi rakentaa 2 kpl 15CXN76 Pisteitä. Koteloiden tulisi olla matalammat kuin mitä artikkelissa esitettiin. Kotelon ulkomitat olisivat (korkeus 70cm, leveys 50cm ja syvyys 37cm) sisätilavuus ~103l. Kaiutin nojaisi lattialla hieman taaksepäin. Olisiko kotelo mittojen puolesta toimiva tälle kaiuttimelle? Entä elementin sijainti yläreunasta? Keskikohta 35cm alaspäin?
En suosittele. Koaksiaalissa
En suosittele. Koaksiaalissa diskantti on bassokartion keskellä eli se päätyisi hyvin alas ja lattian vaikutus sotkisi keskialueen ja diskantin toistoa. Nitro2:ssa matala kotelo toimii koska sinä käytetään erillistä torvea, joka on 15-tuumaisen bassoelementin yläpuolella.
Kiitos neuvosta! Tuli niin
Kiitos neuvosta! Tuli niin paljon fiilisteltyä Pisteiden + Hypex päätteiden rakentamista että nyt pitää keksiä varasuunnitelma. 🙂
Jos haluat matalat purnukat
Jos haluat matalat purnukat niin Nitro2 on aika selkeä ratkaisu, se toimii vähän taaksepäin kallistettuna ja vain jotakuinkin elementtipinon korkuisena laatikkona todella hyvin.
Miksiköhän tässä 15
Miksiköhän tässä 15 tuumaisessa ei tule notkahdusta 100-200hz kun taas Nitrosäiliön vanhassa mallissa tulee? Elementit korkealla kummassakin.
Mittausetäisyys oli sen
Mittausetäisyys oli sen verran pitkä, että huoneessa tehdyssä mittauksessa ei enää näy lattiaheijastuksen vaikutus yksittäisenä ilmiönä.
Olen tekemässä kolme koteloa
Olen tekemässä kolme koteloa näille 15″ neodyymeille. Keskikajari tulee suljettuun koteloon KLS: 55X44X35cm. Haittaako jos elementti tulee täysin keskelle etulevyä vai siirränkö vähän ylemmäs elementtiä?
Paremnpi, jos saat
Parempi, jos saat sijoitettua elementin niin, ettei etäisyys elementin keskeltä ylös, alas ja sivulle ole ihan sama. Esim. 26.5cm yläreunasta on ihan hyvä.
Eli kun keskipiste on nyt 27
Eli kun keskipiste on nyt 27,5cm yläreunasta niin vain sentti ylöspäin? Onko siitä mitään haittaa jos nostan lähemmäs yläreunaa esim. 22cm yläreunasta?
Totta, katsoin
Totta, katsoin korkeusmittaasi väärin… Sorry. 22cm yläreunasta on sama, mikä on etäisyys sivusta. Tuo etulevy on sen verran pieni (suhteessa 15-tuumaiseen), että kamalan paljoa se ei vaikuta kuitenkaan. Keskellä tai 22cm ylhäältä, isoja eroja ei tule.
Kiitoksia neuvoista. Nyt vain
Kiitoksia neuvoista. Nyt vain kotelot kasaan ja kuuntelemaan ensimmäistä rakennussarjaa =)
Moro Samu! Mulla on
Moro Samu! Mulla on perustavanlaatuinen ongelma, sinäänsä tietysti positiivinen tilanne kun nyt saa harrastaa ja miettiä, mut ongelma siitäkin huolimatta. Olen laittamassa moottoroitua screeniä olohuoneeseen, joka jättää valkokankaan (kaikkine reunakiristyksineen) n. 19cm per puoli. Eli 15″ ei mene sivuille. Ei sitten millään vaikka kuinka toivoisi ja pyörittelisi. 8″ menisi heittämällä ja 12″ menisi nipinnapin, jos tekisi nurkkaan leveän ja litteän kotelon, jossa jo itse kotelossa taittaisi elementin kiilan osumaan kuuntelupisteen (4.5m – 5m) eteen.
Joudun myös nostamaan elementin keskipisteen n. 140cm lattiasta ja siitä johtuen kallistamaan myös hieman alaspäin sitä. Korkeus lattiasta johtuu siitä, että screenin alapalkki tippuu juurikin 100-120cm lattiasta mitattuna, riippuen kuvasuhteesta mitä katsoo (linssisiirrolla cih kuvasuhdetta vs 16/9) ja tämä peittäisi diskantin myös jo 8″ versiossa.
Alapäätä alkuun soitan SLS12 parilla, ja myöhemmin joko lisään toiset kaksi ja tuplaan vahvistin tehon, tai sitten vaihdan kokonaan myös subbarin elementit. Tila on n. 70neliöinen Älsbytalon alakerta, eli kaikki nurkat vuotavat painetta. Sähkölasku lämmityskuukausina todistaa tämän oikein mukavasti..
Sitten itse kysymys, hyödyt 12″ vs 8″ jos ja kun basso-osaston hoitaa erillinen equtettu subbanen? 12″ suuntaa varmaan aikapaljon paremmin tuohon vajaaseen 5:n metriin? Sekä toisekseen, kaiuttimet on suunniteltu toimimaan seinää vasten, joten täysin nurkkaan sijoitettuna voisi olettaa jotenkin toimivan myös?
PS. Pienempi screeni ei käy. Kompromissin teen mielummin nyt äänentoistossa.
Kiitoksia artikkelista. TSI-miehen lompakko (lue: vaimo) voi paljon paremmin näiden ansiosta.
Elementin nosto selvästi
Elementin nosto selvästi alkuperäistä ylemmäs keventää bassoa ja alakeskialuetta, mutta sijoitus nurkkaan taas korostaa. Toivotaan, että kompensoivat toisensa sopivasti.
Ja ehdottomasti ennemmin 12″ kuin 8″. Koaksiaalilla on luonnostaan melko leveä kuuntelukulma. Sinun kannattaa kokeilla, paljonko kaiuttimia kannattaa kääntää parhaan äänenlaadun saamiseksi. Voit hyvin koittaa jopa 45 astetta sisäänpäin -kääntöä.
Subwooferiksi suosittelisin päivittämään jotain oleellisesti SLS:ää järeämpää, etenkin kun tila on noin suuri.
Av-vahvarissa on pre outit,
Av-vahvarissa on pre outit, että hyllykorjauksiakin voisi tehdä myöhemmin jollain aktiivimoduulilla, jos siltä tuntuu, enkä uskalla jakosuodinta alkaa säätelemään. Elementtien herkkyydethän varmaan säätövaraa antaa, että kyllä potentiaalia niissä on, kunhan sen vain saa omaan tilaan valjastettua.
SLS12 pari menee kiertoon väkisinkin. Refleksinä sitten jotain sopivampaa.
Kiitokset neuvoista ja mukavaa viikonloppua!
DSP:llä ja erillisellä
DSP:llä ja erillisellä vahvistimella voi joo toki hienosäätää sijoituksen tuomia muutoksia.
Miten toimii kun
Miten toimii kun kuunteluetäisyys on noin 1,7 – 2 metriä kaiuttimista? Kuinka suuntaavat kaiutin 12 ja 15 tuumainen on? Miten ja millä kotelo kannattaa vaimentaa?
Koaksiaali toimii hyvin
Koaksiaali toimii hyvin lyhyelläkin kuunteluetäisyydellä koska on yksipistesäteilijä.
Kuinka suuntaava… Kamalan vaikea antaa selkeää vastausta. Paljon suuntaavampi kuin perinteinen pieni hifikaiutin, selvästi vähemmän suuntaava kuin jotkut torviratkaisut. Ei kuitenkaan hankalan suuntaava. Spotissa kuulostaa tosi kivalta, mutta sujuvasti voi kuunnella lojumalla toisella seinustalla olevalla sohvalla.
Vaimennukseen esim. Ewona-levy on helppo, turvallinen ja toimiva.
Onko 12” ja 15” olemassa
Onko 12” ja 15” olemassa kotelopiirrustuksia missään? Saattais lattiamallia ajatella, jos vaikka huputtaisi tyyliin Gradient. Esim 12” ei kai pienet huputuksen vaatimat etureunan sivukorokkeet haittaa? Kotelosta senverran iso että ei subia tarttis. Kotelon syvyydestä vois tinkiä, sais lähelle seinää nätisti.
Koteloista ei ole
Koteloista ei ole piirustuksia kun ajattelin, että suorakaiteen mallisen laatikon osaisi naulata kasaan ilmankin 🙂 .
Kasvattamalla kotelotilavuutta, et saa automaattisesti parempaa bassotoistoa. Jokaiselle elementille on oma toiminta-alueensa, missä se pelaa hyvin. Hurjasti isompi tai pienempi kotelo ei tule sivuoireitta. 12-tuumaiselle ehdottamani noin 40x100x20cm kotelo on sellainen, että juuri litteämpää et voi enää tehdä tai elementti ei mahdu sisälle.
Uskon, että voit kääräistä kankaan ympärille ilmankin, että kyljet työntyisivät edemmäs kuin etulevy.