Helmi kuulostaa oleellisesti paremmalta kuin sen kokoiselta kaiuttimelta osaisi odottaa. Paljolti kiitos on SB Acousticsin Satori-sarjan hienojen kaiutinelementtien. Erityisesti läpinäkyvyys on aivan eri tasoa kuin edullisilla elementeillä tehdyissä ratkaisuissa.
Monella meistä on tilanne, että tarvitsemme pienen kaiuttimen, joka toimii seinän vieressä, mutta kuulostaa kuitenkin siltä, että on aina ilo laittaa musiikki soimaan. Joillain tämä tarve on ykkös- tai ainoassa laitteistossa, jollain toisella sitten pääsysteemiä pienemmässä. Helmi on kaiutinrakennusohje, joka pyrkii saamaan siitä pienestä koosta ja seinustasijoituksesta aikaan mahdollisimman nautittavaa ääntä. Se ei kuulosta pieneltä kaiuttimelta eikä lattean tasapaksulta – toisin sanoen se ei kuulosta tyypilliseltä pikkukaiuttimelta vaikka kotelotilavuutta on vain kuutisen litraa.
SB Acousticsin Satori-sarjan kaiutinelementit ovat taideteoksia niin mekaanisilta ja sähköisiltä ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöllisestikin. Pienen kaiuttimen ongelman, pieneltä kuulostamisen, kiertämiseen ne ovat erinomaisia. Niin bassoelementin kuin diskantinkin särö pysyy pienenä verrattuna peruselementteihin ja etenkin keskeismodulaatiosärö hienolla moottorilla tehdyssä elementissä on todella pientä verrattuna asialliseen peruselementtiin, halpismalleihin vertaamisesta puhumattakaan.
IM-särö on yksi oleellisia asioita, joka saa pienen kaiuttimen kuulostamaan ”tasaharmaalta”
Keskeismodulaatio- eli IM-särö on yksi oleellisia asioita, joka saa pienen kaiuttimen kuulostamaan ”tasaharmaalta”. Kyse on siitä, että kun esimerkiksi bassoelementti liikkuu paljon toistaessaan bassoja, tuo suuri liike moduloi sitä pientä liikettä, jolla keskialueen äänet toistetaan. Hyvin suunniteltu kaiuttimen moottori (magneettipiiri, puhekela ja kartion ripustus) kärsii ongelmasta monta kertaluokkaa vähemmän kuin halpa perusratkaisu.
Suuntaimeton lähtökohta
Helmi-kaiuttimien perustana ovat viisituumainen SB Acoustics Satori MW13PNW-4 -bassokeskiääninen ja SB Acoustics Satori TW29RN-B -rengassäteilijädiskantti. Kun bassokeskiääni on suhteellisen pieni ja diskantti vastaavasti melko kookas 1,1-tuumainen, niiden suuntakuviot sopivat jakotaajuusalueella toisiinsa vaikka diskantilla ei olekaan suuntainta (tai jos ihan tarkkoja ollaan, on elementin etulevyssä parin millin syvennys, mutta en laskisi sitä varsinaiseksi suuntaimeksi). Näin kaiuttimen äänensävy sivulle on hyvin samankaltainen kuin suoraan eteenpäinkin eli kuuntelualue on laaja ja huoneheijastusten äänensävy on mahdollisimman samankaltainen suoran äänen kanssa.
Kaiutin siis kuulostaa itseltään eikä reagoi äänensävyn muutoksilla huoneen akustiikkaan. Teräväpiirtostereokuvaa saa vain kuunneltaessa lähietäisyydeltä, kuten tämän kokoisissa kaiuttimissa aina. Rengassäteilijä pysyy laajalle säteilevänä kalottia korkeammille taajuuksille ja seinän viereen asetettu kaiutin säteileekin käytännössä puoliavaruuteen koko taajuuskaistalla eli huoneen vaikutus on soundissa vahvasti mukana. Tulos on hyvin ilmava ja avara stereokuva. Osittain tämä ja osittain Satori-elementtien hyvin pieni särö tekevät myös sen, että Helmi on hyvin miellyttävä kuunnella, se ei aiheuta kuunteluväsymystä kuten jotkut pienet kaiuttimet.
Pieni huomio vahvistinvalintaan
Molemmat kaiutinelementit ovat neliohmisia eli kaiutin ottaa enemmän virtaa kuin kahdeksanohmiset vaihtoehdot samalla vahvistimen jännitteellä. Toisaalta tämän kokoista kaiutinta ei kuunnella ikkunakarmeja vääntävällä äänenvoimakkuudella eli asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää juuri minkään transistorivahvistimen kanssa.
Putkivahvistimissa tinkimättömin on malli, jonka päätemuuntaja on optimoitu nimenomaan neljän ohmin kuormalle. Sellaiset vain ovat harvinaisia. Tyypillisessä putkivahvistimessa on sekä kahdeksan että neljän ohmin anto kaiuttimille ja näistä neljän ohmin kaiutinliitännät pitävät bassotoiston napakampana. Toisaalta kukaan ei kiellä sinua pitämästä enemmän siitä pehmeämmästä ja täyteläisemmästä bassosta, jonka saat soittamalla kahdeksan ohmin annolla neljän ohmin kaiuttimia. Usein myös keskialue ja diskantti kuulostavat hivenen kauniimmilta siitä kahdeksan ohmin annosta.
Tavanomainen jakosuodin ja kompakti kotelo
Helmin jakosuotimessa ei ole mitään erikoista, jakotaajuus on noin kaksi kilohertsiä. Bassolla on pieniresistanssinen ferriittirullakela ja muovikondensaattori. Diskantilla on jännitteenjako, jolla sekä muokataan elementin taajuusvasteen muotoa että lasketaan taso suodatetun basson tasolle sopivaksi, ja muovikondensaattori + kela. Molemmat suodot ovat siis toista astetta.
Kaiutinrakennusohje toimitetaan piirilevyn kanssa joten suotimen kasaaminen on helppoa, jos olet edes joskus käyttänyt juotoskolvia. Ja ellet ole, saa suotimen kuulemma Uraltonelta valmiiksi juotettunakin, jolloin sinun tehtäväksesi jää vain kaapelien kytkentä kaiutinelementteihin ja liittimiin.
Aloitan koteloaiheesta sillä, että koska Helmin diskantilla ei ole syvää suuntainta, ne kotelon viisteet oikeasti auttavat paljon soundin puhtauteen. Älä jätä tekemättä! Minä tein prototyypit 15-millisestä koivuvanerista, se on yhden sisätuen kanssa tämän kokoiseen kaiuttimeen riittävän tukeva materiaali. Jos haluat käyttää paksumpaa levyä, saat toki.
Refleksikanava jaetaan kahteen puoliskoon. Se mahdollistaa yhden puoliskon tukkimisen, jos huoneesi aiheuttaa yläbassoille häiritsevää kuminaa. Toimiva tulppa on mikä vain jotakuinkin ilmaa läpi päästämätön materiaali mytätystä sukasta tiiviiseen vaahtomuoviin. Optimitulppa on kanavapuoliskon päälle ruuvattu pieni vanerilappu tai vastaava oikeasti tiiviisti sulkeva ratkaisu, mutta yllättävän harva sellaiseen päätyy.
Tarkat kotelopiirustukset ovat kaikkien katsottavissa Uraltonen Helmi-tuotesivuilla.
Mikäli et pysty tekemään koteloita itse, tekee Kuviopuu sinulle priimat kotelot haluamallasi viimeistelyllä. Heillä on valmiit piirustukset ja Uraltonen kaiutinpari on heidän tekemillään koteloilla.
Kotelon vaimennusaineena käytin Adam Audion ohuehkoa vanumattoa. Heti refleksikanavan alapuolella on kaksi kerrosta, takaseinällä kolme kerrosta ja viimeisenä U-muotoinen pala, joka kiertää yhdeltä kyljeltä alareunan kautta vastakkaiselle kyljelle. Näin saadaan pahat keskialueresonanssit vaimennettua ilman, että vaimennetaan refleksitoimintoa.
Miltä Helmi sitten kuulostaa?
Pienen suuntaavuuden seurauksena stereokuva on suuri ja avara. Kaikki instrumentit ovat oikeilla paikoillaan, mutta mitään ei osoitella sormella. Jos pidät siitä, että esitys täyttää ainakin koko kuunteluhuoneesi etuseinän, olet Helmiä miettiessäsi oikeilla jäljillä.
Bassotoisto ylettyy vapaassa kentässä noin 50 hertsiin ja huone venyttää sitä tyypillisesti oleellisesti alemmas. Tuo numero kertoo kuitenkin olemattoman vähän siitä, miltä bassotoisto kuulostaa. Vertailukohtana: Osaatko sanoa, miltä maistuu 120-grammainen hampurilaispihvi? Satori-elementin basso on mehevä, uskottava, kiitettävän herkkäliikkeinen ja kunhan äänenvoimakkuus pysyy kaiuttimien kykyjen rajoissa, basso ei mene tukkoon. Potkua ja nopeutta on oikein hyvin.
Helmin voi kääntää ihan suoraan kohti kuuntelupaikkaa tai antaa olla seinien suuntaisesti. Käännöllä on tasaisen pienen suuntaavuuden takia vain hyvin pieni vaikutus äänensävyyn. Tasaisin äänensävy on noin 20 asteen kulmassa ja ihan kohtisuoraan kuuntelupaikalle käännettynä ylin diskantti korostuu muutaman desibelin. Eli toisinpäin, voit kuunnella näitä melkein mistä vain ja äänensävy pysyy jotakuinkin muuttumattomana.
Keskialue on tasapainoinen ja läpikuultava, tylsyyttä ei ole vaikka keinotekoista elävyyttä tuovat resonanssit puuttuvatkin. Ihmisääni kuulostaa hyvin luonnolliselta ja kompaktikaiuttimeksi Helmi välittää detaljeja hienosti, soundi ei ole koskaan tasapaksu. Ainakaan ellei äänitteesi ole erityisen tasapaksu.
Kotelossa etulevyn mahdollisimman isot viisteet kyljissä ja yläreunassa auttavat paljon diskantin puhtaudessa. Luonnollisesti diskantti pitää upottaa pinnan tasoon, mutta ilman suuntainta olevan diskantin kanssa myös viisteet tai pyöristykset särmissä tekevät paljon. Kunhan asia on hoidossa, diskantti on puhdas ja sopivan kirkas olematta rasittava.
Kallis pikkukaiutin?
Satori-elementit eivät ole halpoja ja kun päälle laskee muut tarvittavat osat sekä mahdolliset valmiit Kuviopuun kotelot, ollaan kaiutinparin kanssa yli tuhannessa eurossa. Onko se hirveän paljon rahaa näistä kun kaupasta saa isoja kaiuttimia halvemmalla? Osassa isoja kaiuttimia on oma jujunsa, mutta ei kaikissa. Halvalla ei saa ainakaan parasta.
Uskallan väittää, että suhteessa äänenlaatuunsa Helmi on hintaisekseen ihan helmi vaikka maksaisit vielä valmiista koteloistakin. Tottakai se on täysin erilainen kaiutin kuin esimerkiksi 15″ Piste tai Äänilevy 4×15, mutta kai se on sanomattakin selvää. Jos kuuntelet kohtuullisilla äänenvoimakkuuksilla, kaiuttimet eivät saa viedä paljoa elintilaa ja äänenlaadun pitää olla priimaa, Helmi on hyvä ratkaisu.
Monitorointiin en Helmiä suosittele, sen seurassa jäävät työt tekemättä. Aika kuluu kuin varkain Svengin, Grooven ja heidän kaveriensa kanssa jammaillen. Helmi on luonnollisen ja aidon kuuloinen, mutta ei alleviivaavan analyyttinen vaan rento ja helppo. Nautintoväline, ei laboratoriotyökalu.
Helmin osapaketin tarkempine ohjeineen saat Uraltonelta:
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.