Mihin kaikkeen laadukas kaiutinrakennusohje taipuukaan, käydään läpi muutama ensimmäinen idea.
6.5″ Piste -kaiutinrakennusohje on nimensä mukaisesti 6.5-tuumaisella koaksiaalielementillä tehty. Kaiutin valmistui jo viime vuonna ja tuli Uraltonen verkkokauppaan myyntiin, mutta kirjoitan tätä artikkelia vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Tekniikan Maailma teki 6.5″ Pisteestä jutun ja totesi kaiuttimen erinomaiseksi, mikä tietysti tuntui minusta hurjan hyvältä.
6.5″ Piste on perusmuodossaan 15-litraisessa refleksikotelossa ja huonetuen kanssa bassotoisto venyy tilan ominaisuuksista riippuen 25 – 30 hertsin suunnalle kun kahdesta refleksiputkesta toinen on tulpattu. Molemmat putket auki bassotoisto on selkeästi muhevampi, jos sellaisesta pitää enemmän, mutta yksi putki auki on suurimmassa osassa huoneita se neutraalimpi ja napakampi versio. Yhdessä tasapainoisen miellyttävän äänensävyn ja kuorman helppouden kanssa (muutamakin putkiwatti per kanava voi riittää) tulos on kaiutin, jolle on paljon käyttökohteita.
Uraltonen myymässä rakennussarjassa on tarkat ohjeet refleksikoteloidun perusversion tekemiseen. Minulla on kotonakin kaksi paria normaaleissa refleksikoteloissa, mutta olen käyttänyt samaa elementtiä ja suodinta muillakin tavoilla. Tämä artikkeli käsittelee paljon sitä, millä muilla tavoilla 6.5″ Pistettä voi käyttää.
Äänenlaatu, kaiuttimen oleellisin ominaisuus
Jakosuotimia hienosäätäessäni kuuntelin kaiuttimia vanhemmalla NAD-stereovahvistimella, Hypex UcD180HG -mittausvahvistimellani ja UralTonen EL84 push-pull -putkivahvistimella. Ketään soundien maailmaan yhtään perehtynyttä tuskin yllättää sen enempää transistorivahvistimien tiukempi bassopotku kuin myöskään putkivahvistimen trankkupelejä miellyttävämpi yleissointi. UralTone Stereo Hifi PP-EL84:n kanssa stereoparin ääreen on helppo unohtua vaikka miten monen albumin ajaksi.
6.5″ Piste on oletettu sijoitettavaksi seinän viereen ja käännettäväksi kohti kuuntelupaikkaa, äänensävy on säädetty jakosuotimella siihen käyttöön tasapainoisen miellyttäväksi. Optimipaikka on aina huoneakustiikasta riippuvainen eli absoluuttista yleisohjetta ei ole olemassa, ainoa toimiva tapa on kokeilla. Kun ison miehen ääni kuulostaa luonnollisen uskottavalta, mutta ei kumisevalta, on kaiuttimen etäisyys seiniin oikea. Yhdessä huoneessa tämä voi tarkoittaa takanurkan kopsahdusta tapettiin, toisessa useita kymmeniä senttejä kaiuttimen ja seinän välissä.
Refleksikoteloidussa mallissa on kolme tasoa bassotoistolle.
Refleksikoteloidussa mallissa on kolme tasoa bassotoistolle. Ylä- ja keskibassolta voimakkain on se, että pitää molemmat refleksiputket auki. Se toimii mukavan mehevästi, jos tilassa ei ole pahoja bassokorostumia: esimerkiksi vähän kookkaammassa puurakenteisessa tilassa. Tukkimalla yksi refleksiputki ylä- ja keskibasson taso laskee ja vastaavasti alabassoille saadaan lisää energiaa. Tämä on todennäköisesti tasapainoisin ratkaisu suurimmassa osassa huoneita.
Tukkimalla molemmat refleksiputket ylä- ja keskibasson voimakkuus pienenevät enemmän ja ääni on tasapainoisin paljon bassoja korostavassa tilassa, esimerkiksi pienessä kerrostalohuoneessa. Saat tietysti säätää bassotoiston juuri sellaiseksi kuin sinun makuusi sopii parhaiten, ehdottoman neutraaliuden tavoittelu ei ole millään tavalla pakollista.
Laaja kuuntelualue
Nyt vielä sotken teidän päitänne. Sanoin, että 6.5″ Piste on oletettu käännettäväksi suoraan kohti kuuntelupaikkaa. Näiden äänensävy kuitenkin muuttuu hyvin vähän, huoneen peittävä vaikutus huomioiden olemattoman vähän, vaikka kaiuttimet pitäisi ihan seinien suuntaisena tai vastaavasti kääntäisi niitä 45 astetta sisäänpäin eli niin, että kuvitellut akselit leikkaavat selvästi kuuntelupaikan etupuolella.
Oleellisempi ero tulee oikeastaan stereokuvan piirtymisessä: seinien suuntaisesti asetettuna kaiuttimet luovat ison ja ilmavan äänikentän ja vastaavasti reippaasti käännettynä stereokuva muodostuu vahvemmin kolmiulotteisena ja tarkkana kaiuttimien väliin. Kuten aina, myös kaiuttimien etäisyys toisiinsa vaikuttaa paljon stereokuvaan.
Varsinkin kotiteatterissa tapaa olla enemmän kuin yksi istumapaikka. Se, että kaiutin kuulostaa hyvin samanlaiselta kuuntelusuunnasta riippumatta, on silloin erittäin hyödyllistä. Koaksiaalielementti on yksipistesäteilijä ja siksi sen äänensävy pysyy laajaan kulmaan lähes muuttumattomana ja etenkään jakotaajuusalueen epäjatkuvuutta ei tule samalla tavalla kuin tavallisessa kaksitiekaiuttimessa, jossa kaiutinelementit ovat vierekkäin.
Suljettu kotelo ja soundbar!
Kolmikko suljettukoteloisia 6.5″ Pisteitä oli kotiteatterini etukolmikkona akustisesti läpinäkyvän valkokankaan takana. Ne olivat itse asiassa ensimmäiset prototyypit. Kaiutinpaketti muodosti luonnollisen, tarkkasointisen ja hyvin yhtenäisen etusektorin monikanavaäänen perustaksi.
Sopiva suljettu kotelo valmistajan Hifi / Studio Monitor -sarjaan kuuluvalle Sica 6.5 C 1.5 CP -koaksiaalielementille on kuusi litraa ja vaimennus hoidetaan täyttämällä kotelo vanulla tai vastaavalla polyesterivanulevyllä. Jos teet kaiuttimet kotiteatteriisi ja bassot hoidetaan joka tapauksessa erillisellä subwooferilla, on pienempi, helpommin vaimennettava, helpommin sijoitettava ja bassoiltaan refleksiä napakampi suljettu kotelo järkevä vaihtoehto.
Jos kaiuttimia käyttää kuten mitä vain laadukkaita kaksitiekaiuttimia, kotelon mitat voivat olla noin 15-millisellä seinämävahvuudella esimerkiksi etulevy 190 x 300 mm ja syvyys 170 mm. Elementin keskipisteelle 128 mm on hyvä etäisyys kotelon yläreunasta.
Vaihtoehtojakin kuitenkin on. Tein kaverilleni soundbarin, jossa oli kolme 6.5″ Pistettä. 20 cm korkea, kymmenisen senttiä syvä ja seurana olevan ison television levyinen soundbar oli erittäin hyvä ratkaisu kotiteatterin äänentoistoksi. Palikka hävisi seinustalle television alle vaikka onkin marketin muovimallia kookkaampi. Maalasin ensin rungon mustaksi ja sen jälkeen koko soundbar kääräistiin mustaan kaiutinkankaaseen, mikä teki ulkoasusta mahdollisimman rauhallisen.
Klassinen äänikonsoli nykypäivän tarpeisiin
Runsas puoli vuosisataa sitten stereot olivat selkeästi hifiharrastajan stereojärjestelmää enemmän huonekaluilta näyttäviä kokonaisuuksia. Konsoli, jossa oli levysoitin, vahvistin ja kaiuttimet, oli visuaalisesti hieno ratkaisu olohuoneeseen. Soundillisesti se, että ulkoisille värähtelyille herkkä levysoitin ja ääntä tuottavat kaiuttimet pakataan samaan runkoon ei tietysti ole paras ratkaisu, mutta digitaalisten ohjelmalähteiden kanssa ongelmaa ei ole.
Olen rakentanut omaan käyttööni parikin ”äänikonsolia”, joissa oli kotiteatterin kaipaamat kolme etukaiutinta, subwoofer ja tilaa kotiteatterivahvistimelle. Ensimmäinen rakentamani perustui Parempaan 12″ Yksisilmäiseen eli siinä oli kolmikko 12-tuumaisia koaksiaaleja suljetuissa 30-litraisissa koteloissa ja paikka Eminence LAB 15 -bassoelementille pohjassa (ihan vain näin vinkkinä, jos joku kaipaa järeämpää ratkaisua). Jälkimmäinen oli pienempi, nimenomaan 6.5-tuumaisilla tehty ja subwooferina oli litteä 10-tuumainen.
SB Acoustics SW26DBAC76-4 on hyvä valinta subwoofer-elementiksi. 40-litrainen suljettu kotelo riittää ja tulos on paketti, joka toistaa huoneessa sävykkäästi alle 20 hertsiin. Jos tilavuus jää kortille ja käytettävässä subbarivahvistimessa on DSP, jolla korostaa subwooferin alimmat taajuudet esille, kahdeksanohminen SW26DBAC76-8-versio mahtuu jopa kymmenlitraiseen suljettuun koteloon.
Mitä korkeammille jaloille konsolin raaskii nostaa, sitä ylemmäs elementit nousevat ja sitä vähemmän lattiaheijastus sotkee ääntä.
Mitä korkeammille jaloille konsolin raaskii nostaa, sitä ylemmäs elementit nousevat ja sitä vähemmän lattiaheijastus sotkee ääntä. Oma 6.5-tuumaisilla tehty oli kokonaiskorkeudeltaan 80-senttinen, mutta jos se on liikaa, teet matalamman etkä murehdi asiaa sen enempää. Yksinkertaista.
Leveyttä on syytä olla vähintään 180 cm, jotta saadaan symmetrinen sijoittelu vasemman, keski- ja oikean kanavan kaiuttimille sekä tilaa kotiteatterivahvistimelle. Omani oli tasan kaksi metriä leveä, mikä toi sijoitteluun tervetullutta väljyyttä. Konsolin korkeudeksi 6.5-tuumaisten koaksiaalien vaatima 20 cm on minimi, mutta kun siitä vähennetään ylä- ja alalevyn paksuus, voi AV-vahvistimelle jäädä tilaa niukasti. Yhtään parempi AV-vahvistin on jo itsessään lähes 20 senttiä korkea ja sen päälle olisi syytä jättää jonkin verran tilaa jäähdytykselle.
Koska konsolin voi tehdä tyyliltään ja mitoiltaan oman kodin tarpeisiin optimaaliseksi, se voi olla paljonkin miellyttävämpi sisustusvastaavan silmään kuin vasen, oikea ja keskikaiutin erikseen, subwoofer lisukkeena lattialla ja laiteteline elektroniikalle.
Tai seinään upotettuna tai…
6.5″ Piste on kompakti, laadukas ja monikäyttöinen kaiutin. Se toimii hyvin pääkaiuttimena kotiteatterissa, ellei vaadita erityisen suuria äänenpaineita ja myös järeämmissä järjestelmissä surroundkanavissa ja Atmos-kattokanavissa. Musiikinkuuntelijoille 6.5” Piste on miellyttävän kuuloinen ja musiikkiin upottava ratkaisu, joka toimii jopa muutaman watin putkivahvistimien kanssa (minulla on yksi pari viisiwattisen Revenge F2a:n perässä).
Koska Sica 6.5 C 1.5 CP ei ole hankalan syvä kaiutinelementti, voi sille rakentaa kotelon myös seinärakenteeseen. Klassinen 10 cm koolaus ja pintalevy jättävät runsaasti tilaa syvyyssuunnassa elementin mahtumiseen. Kaiuttimen kohdassa pintalevyn on vain hyvä olla ennemmin vaneria tai MDF-levyä kuin kipsilevyä, jotta elementin upotus saadaan tehtyä helposti ja elementin asennuspaikka on riittävän tukeva.
Pienellä mielikuvituksen käytöllä kompaktille ja hyvälaatuiselle kaiuttimelle löytää vaikka miten paljon käyttökohteita. Suljettuna ja subwooferilla terästettynä vai refleksikoteloituna sellaisenaan, valinta on sinun tarpeittesi mukaan tehtävä.
Klikkaa linkistä 6.5″ Piste -osapakettiin.
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.