Englannissa 1940 syntynyt kitaristi-laulaja-lauluntekijä Tony Sheridan oli aloittanut musisoinnin jo 15-vuotiaana ja perustanut oman yhtyeensä. Muutaman mutkan jälkeen Tony Sheridan and the Beat Brothers löysivät itsensä soittamassa Hampurin klubeilla.Tonyn lukuisista menestyskappaleista skotlantilainen kansanlaulu My Bonnie (Suomessa tunnetaan merimieslauluna Nyt tuulet nuo viestin jo toivat) oli ylitse muiden. Levyä myytiin Saksassa 100 000 kappaletta ja se nousi listalla sijalle viisi. Seuraavana vuonna Beatlesit taas säestivät Sheridania Hampurin Star-klubilla, mistä niistäkin soitteluista on jälkikäteen ilmestynyt monia tallenteita (Sweet Georgia Brown ja Swanee River). Kaikki tämä siis ennen Beatles-yhtyeen syntymää.
Tony Sheridan ja esi-Beatles:
Kun Hampurin klubivillitys alkoi taantua, Tony lähti viihdyttämään Vietnamissa palvelevia USA:n sotilaita. Takaisin Hampuriin hän tuli 1968, missä kulttihenkilönä heitti live-keikkoja ja teki harvakseen levyjä.
Opus 3 -levy-yhtiön Jan-Eric Persson oli jo vuonna 1964 innostunut Sheridanin R&B-albumista Just a Little Bit of Tony Sheridan. Tämän vuosituhannen alussa vanha suola alkoi janottaa ja hän päätti etsiä miehen käsiinsä taka-ajatuksenaan levyn teko. Ja Hampuristahan Tony löytyi 2006. Vanha rokkari suostui ja levylle tulevia kappaleita ryhdyttiin valitsemaan. CD:n sielukkaasti päättävä The Puzzle äänitettin 2007 Tonyn olohuoneessa. Paul McCartneyn kanssa Hampurissa kirjoitettu ja nyt ensimmäistä kertaa julkaistu Tell Me If You Can sekä Indochina äänitettiin Opus 3:n studiossa myöhemmin samana vuonna. Valitettavasti Tonyn ja hänen vaimonsa vakavat sairaudet keskeyttivät projektin. Aika loppui kesken, ja Tony kuoli helmikuussa 2013. Näin levyn kolme Sheridan-esitystä jäivät hänen joutsenlaulukseen. Levyn loput yhdeksän raitaa tehtiin täysin ruotsalaisvoimin jo aloitetulla ja Tonyn hyväksymällä linjalla. Yhtä lukuun ottamatta sävellykset ovat Sheridanin. Osaavista solisteista mainittakoon jo aikaisemminkin Opus 3:lla esiintyneet naislaulajat Yamina ja Maria Winther sekä vanha kunnon bluesmies Bottleneck John. Taustamuusikoista esiin nostettakoon tyylinmukaisia bassokuvioita suvereenisti näppäilevä Roger Ekman.
”Melodista poppia,
toisinaan jazzahtavaa,
toisinaan bluesahtavaa
ja välillä vähän
iskelmäänkin kallistuvaa.”
Mutta sitten tärkeimpään, millaista on levyn musiikki? Ei ole 1960-luvun rokkia vaan melodista poppia, toisinaan jazzahtavaa, toisinaan bluesahtavaa ja välillä vähän iskelmäänkin kallistuvaa. Sheridanin 1960-luvun hidastempoisissa äänitteissä kuului elvismäinen fraseeraus. Tällä levyllä sensijaan esiintyy kypsynyt rokkari omana itsenään. Ääni on herkistynyt ja patinoinut aivan kuin mies olisi tiennyt laulavansa nämä kappaleet viimeistä kertaa.
Ps. Levyn historiallinen merkitys on siinä, että kuultaviin on saatu Sheridanin parhaita kappaleita tyylinmukaisesti esitettynä – ja hyvin äänitettynä. Popmusiikin historiaan on näin lisätty kauan kateissa ollut puuttuva sivu.
Kommentointi suljettu.