Ville Laihiala on sanonut useampaan kertaan, että vertailut pari vuotta takaperin pillit pussiin paketoineeseen Poison Blackiin taikka vielä taaemma Sentencediin ottaa miestä päähän. Ymmärtäähän tuon. Vaikka bändi itse ei ole mainostanut itseään jäsentensä aiemmilla kokoonpanoilla on vaikea löytää yhtään uutista, jossa ei mainittaisi joko Poisonblack, Sentenced, Entwine tai Lullacry.
Wikipediaan on näemmä kirjattu S-TOOL superbändiksi. Superbändit kootaan sen perusteella kuka on kuka, eikä miten kokoonpanon kemiat toimivat ja miten bändi soittaa yhteen. Tulokset ovat usein mahalaskuja. S-TOOL ei ole superbändi, vaan ihan oikea yhtye, joka haluaa seistä omillaan. Mutta onnistuuko?
Huoli pois, S-TOOL seisoo bootsit tanakasti betonilla ja räyhää menemään. Kyllä, ainakin osa biiseistä voisi olla jollain aiemmin mainittujen yhtyeiden levyistä. Mitä sitten. En tiedä, miten väärässä Henry Rollins oli sanoessaan Black Sabbathin tehneen jo kaiken, ja siitä eteenpäin kaikkien ainoastaan lainanneen Sabbathilta – vaihtelevalla menestyksellä. Minä odotin jotain uutta, minkä kuitenkin tunnistan tekijöidensä tekemäksi, ja sitä tuli tiukan reilun puolituntisen verran.
Lapiolla naamaan
Tolerance 0 lautaselle ja Lights Out soimaan. Riffi jyrää, rummut painavat päälle ja sitten mennään. Levy käy suoraan kiinni riveleihin ja alkaa viedä. Eikä kyse ole mistään kevyestä kesävalssista. Säkeistö on suorempaa runttausta kertosäkeen todistaessa, että melodioitakin osataan kirjoittaa. Siinäpä se. S-TOOLin debyytti sisältää sekä Hammeringin kaltaista suoraa runttausta, että aiemmin singlenä julkaistun Your Despiser No. 1 kaltaisia melodisempia paloja. Molempia kuullaan levyn neljännellä raidalla Back To Zero. Säkeistöjen säälimätön runttaus kontrastina kertosäkeen melodialle voi olla vanha temppu, mutta minkäs teet, kun se toimii paremmin kuin aikoihin. Kappaleista vastaava Ville Laihiala todistaa, että melodioiden kirjoitus onnistuu edelleen, vaikka S-TOOLilla painopiste on reilusti raskaan moukaroinnin puolella.
Heikkoja lenkkejä vain hieman yli puolituntiselta rypistykseltä ei juuri löydy. Kappaleetkin tulevat maaliin neljän minuutin molemmin puolin. Kesto on muuten tasan kohdallaan, ei täytettä ja tällaista rytäkkää ei välttämättä kovin paljoa pidempään haluaisi kuulla. Jätetään ne 75 minuuttiset albumit suosiolla progehörhöille. Jos nyt jotain jättäisin itse pois, niin puolivälin Ain’t This What You Wanted menee tällä kuulijalla ohi maalin. Toisaalta sen tasapainoksi levyllä on muun muassa päätösraita Until the Lid Closes – kenties levyn paras kappale – ja sellainen helmi kuin And You Call Yourself Sane.
Soittoa ja äänipuolta leimaa tietty rosoisuus. Jos montaa nykytuotantoa vaivaa tarpeeton kliinisyys, niin Tolerance Zero on toista maata. Soundi on jätetty tietoisesti miksauksessa rosoille eikä pikkuvirheitä ole alettu siistimään. Tämä on ehdottomasti hyvä asia. Kitara vyöryvät päälle särövallina, soolot kirskuvat, rummut kuulostavat ruoskan paukahduksilta bassojen kivijalan päällä. Ääni palvelee kappaleita ja niin pitääkin. Teknisempää soittoa varmasti löytyy, mutta S-TOOL kuulostaa menevän asenne ja kappale edellä. Niin, ja S-TOOLissa laulaa Ville Laihiala. Seison edelleen sanojeni takana: mies on laulajana omalla tontillaan yksi parhaista ja äänensä on yksi karismaattisimmista Suomessa. Vaikka mies S-TOOLissa jättää puhtaasti laulamisen huomattavasti vähemmälle, kuin joissain muissa yhteyksissä.
Tätähän te halusitte
S-TOOL astui julkisuuteen rujolla varoituslaukauksellaan Shovel Man ja käynnisti joukkorahoituskampanjan levyn tekemiseksi. Ville kommentoi myöhemmin jossain haastattelussa, että ne muutamat levy-yhtiöt, jotka kyselyihin edes vastasivat, tarjosivat sopimuksia, joihin ei voinut suostua. Melko värikkäin sanankääntein. Ilmeisesti julkaisemisesta olisi pitänyt maksaa ja kompensaatioksi olisi saanut luopua kaikesta päätösvallasta julkaisun suhteen. Joukkorahoituskampanja ehti hyvään vauhtiin, kun RadioRockin Marse soitti Villelle – suorassa lähetyksessä – ja ilmoitti heidän kustantavan levyn tekemisen. Suosittelen kuuntelemaan, tallenne löytyy kanavan sivuilta. Ilmeisesti suoraviivaiselle metallille on edelleen tilausta.
Sittemmin levy on äänitetty ja julkaistu. S-TOOL on kiertänyt tarmolla ympäri Suomea ja seuraava kiertue on alkamassa. Levy on otettu hyvin vastaan ja keikoilla on riittänyt väkeä. Uutta levyäkin on lupa odottaa, kunhan kevään kiertue ja kesän festarit on otettu haltuun. Hyvä niin.
Aina välillä sitä kaipaa kunnollista lapioniskua suoraan naamaan.
S-TOOLin kotisivu: www.s-tool.band
Kommentointi suljettu.