Otetaan Neal Morsen tapainen tanakka musiikkia eteenpäin vievä perusta. Laitetaan siihen hiukan enemmän Nightwish-tyylistä paisuttelua, hiukan Uriah Heepin myöhempää tuotantoa ja arena-rockille tyypillisiä suoraviivaisen meneviä elementtejä. Tämä päälle lisätään mutkatonta, jopa pateettista laulua, yksin, porukalla ja lopuksi lähes koraalina. Kaiken tämän Unkarilaisen veljeskansamme ylpeys Omega toteuttaa Ferenc Lisztiä kunnioittaen. Franz tosiaan istuu tämän rapsodian kannessa laulaja Meckyn kanssa sopuisasti ja sisäkannessa hän saa erityiskiitoksen. Koko homma alkaa hänen pianoriffillään.
Levy on jännittävän ristiriitainen. Toisaalta koko soppa kuulostaa juurikin edellä kuvatun banaalilta ja sitten kun yksityiskohtia ryhtyy kuuntelemaan, niin seassa on oikeasti maukkaita juttuja. Metallia tämä ei ole, soundit ovat aivan liian pehmeitä eikä rumpalilla liene kuin yksi bassopoljin. Silti meno on pitkiä toveja jopa liian tasapaksusti tanakkaa. Tekee mieli kysyä, että eikös jo olla hei perillä, hengähtäkää välillä, ja niinhän nuo tekeekin.
Juuri kun alkoi ähkyttää, avautuu aamun autereinen laakso äänimassan takaa. Mukana on orkesterimusiikin omaisia jaksoja, urkuja ja välillä hassusti unkariksi laulettua hempeää balladia. Homma lipsahtaa paikoin miltei popin puolelle. Ei kuitenkaan mauttomasti vaan tyylillä ja kohta taas mennään eikä meinata. Tämä on helppoa, vaihtelevaa ja mukavaa musiikkia. Kappaleita levyllä on liuta, 18, mutta sitä ei huomaa koskapa ne lähes kaikki vetäistään putkeen. Lopussa on mahtipontinen finaali, joka kirkkomusiikillisen ylevänä oratoriona vie kuulijan suureen katedraalin, joka täyttyy musiikin koko komeudella. Kun viimeinen kaiku hiipuu, on olo hengästyneen puhdistunut.
Levy on Unkarilaista tuotantoa. Kaikki sävellykset ovat yhtyeen omia ja materiaali on purkitettu Unkarissa mutta masterointi on tehty Lontoolaisessa studiossa ja teknisenä neuvonantajana on toiminut kokenut John Gallen. Soundissa ei olekaan moittimisen aihetta. Koko homma toimii hyvin, kitarat ujeltavat maukkaasti ja taustojen koskettimien, kitaroiden, rumpujen ja helistimien luomat kudokset ovat hienosti aistittavissa.
Kommentointi suljettu.