Saksofonisti Linda Fredriksson on tehnyt levyn, joka varmasti jää Suomi-jazzin historiaan poikkeuksellisena kokonaisuutena. Tämän tapaista, yhtenäistä liki 40 minuuttia kestävää sävellystä en muista aikaisemmen täällä kuulleeni.
Jo ensimmäinen kuuntelukerta paljastaa, ettei kyseessä ole tavallinen jazz-levy. Normaalistihan yhdistävänä tekijä on kokoonpano, joka soittaa omia tai toisten säveltämiä kappaleita. Mutta tällä kertaa kyseessä on kokonaisesta sävellyksestä. Konserttimusiikissa tällaista kutsuttaisiin sarjaksi tietystä teemasta. Levyn tekstien englanninkielen johdosta nimenä voisi hyvinkin olla: Juniper Suite. Seven Variations on a Tree Theme. Suomeksi: Kataja-sarja. Seitsemän muunnelmaa puu-teemasta.
Baritonistina pitämäni Fredriksson soittaa myös alttosaksofonia ja bassoklarinettia sekä pianoa, kitaraa, syntikka ja saattaapa avata suutaankin. Pääsolistin monipuolinen instrumenttien käyttö luo mukavaa vaihtelua, ja hidastempoinen levy ei pääse missään vaiheessa pitkästyttämään. Kuudesta kanssamuusikosta mainittakoon kaikki: Tuomo Prättälä, Olavi Louhivuori, Mikael Saastamoinen, Minna Koivisto, Matti Bye (piano, raita 3, Tukholma) ja Joonas Saikkonen, joka myös on miksannut erinomaisesti äänitetyn levyn.
Levyn kuunneltuaan hämmästyy huomatessaan, että levyä on äänitetty yli kymmenessä eri paikassa (jopa studioissa!) vuosina 2019-21. Syntikoita soittavan Minna Koiviston kanssa Fredrisson on onnistunut ymppäämään kappaleisiin studion ulkopuolella tehtyjä ns. kenttä-äänitteitä niin suurella taidolla, ettei kuulija sitä edes huomaa. Loistava kokonaisuus osoittaa Fredriksonilla olevan sekä tarkka tieto haluamastaan lopputuloksesta että myös kyky saavuttaa se.
Loistava kokonaisuus osoittaa Fredriksonilla olevan sekä tarkka tieto haluamastaan lopputuloksesta että myös kyky saavuttaa se.
Entä sitten pääasia, levyn musiikki? Kerrottakoon ensiksi, ettei nyt puhallella pianon, basson ja rumpujen muodostaman kompin päälle entisajan tyyliin. Esimerkiksi rumpalin en kuullut levyllä kertaakaan mäiskineen pelteihin – harvinaista herkkua! Säestyksen orkestrointi on hoidettu hienovaraisesti ja koukuttavasti, se elää koko ajan kuin vaivihkaa. Oikeastaan vain sarjan toinen osa, se nimikko Juniper, on tempoltaan nopea. Siinä Fredriksson puhaltelee baritoniaan reippaaseen Gerry Mulligan -tyyliin. Kappaleen orkestrointi taas tuo mieleen Duke Ellingtonin, joka myös sävelsi jazz-sarjoja (New Orleans Suite ja The Far East Suite). Toisella puu-kappaleella, neljännen osan Pinetree song`illa kuullaan mehevä pianosoolo. Yleensä äänessä on säveltäjä itse aktiivisesti elävän ja ilmavan taustan syleilyssä.
Puu-teeman lisäksi olen kuulevinani myös musiikillisia teemoja, siis tuollaisia toisiaan muistuttavia, jopa helposti hyräiltäviä melodioita. Siinä mielessä Juniper-sarja muistuttaa klassisia muunnelmateoksia. Teoston nettisivuilla Fredriksson paljastaakin ajatelleensa Juniperia laulusarjaksi. Siis lauluiksi ilman sanoja. Tämän lajin tunnetuin klassikko on musiikin historian toinen lapsinero Felix Mendelssohn (1809-1847) ja hänen 48 pianokappalettaan Lieder ohne Worte. Klassisessa musiikissa kansanlaulumaisia, helposti hyräiltäviä ja korvamadoiksi kasvavia pikkukappaleita kutsuttiin tuolloin sanattomiksi lauluiksi: Lied ohne Worte. Jäämme odottamaan, kuka keksii sanat Fredrikssoni lauluihin ja kuka ne sitten esittää. Melodisuutensa vuoksi levyä voikin lämpimästi suositella myös niille perinteisen jazzin harrastajille, joille avantgarde tuuttailu ja repiminen ei oikein maistu. Sitäkin toki kuullaan, mutta säällisesti annosteltuna.
Linda Fredriksson lienee luontoihmisiä. Sarjan neljännen osan nimi ”Transit in the softest forest, walking, sad, no more sad, leaving” kuvaa hyvin myös tämän levyn kuuntelun aiheuttamaa euforiaa. Ihan sama kuin olisi kävelyt raikkaassa metsässä aistit herkistyneinä ja maailman huolet unohtaneena. Juniper on napakymppi. Bravo!
Ps. Teosto ei koronapandemian vuoksi jakanut vuoden 2021 musiikkipalkintoa. Nyt palkittavia onkin peräti 12, ja rahaa on jaossa kokonaista 60.000 euroa. Palkinnon saa 2-4 ehdokasta. Linda Fredriksson Juniperillään on yksi heistä. On ihme, mikäli hän ei pääse palkinnoille. Kilpa ratkeaa 19.5 Musiikkitalossa pidettävässä tilaisuudessa. Katso teosto.fi
Muista ehdokkaista olen saaut käsiini kaksi cd-levyn tehnyttä:
-Litku Klemetin Kukkia muovipussissa on musiikkia, jota en ymmärrä. Menevää popia, jossa tasainen jumputtava rytmi. Tekstit (puhuttelevat?) lienevät kohderyhmän mieleen. Helposti kuunneltavaa.
– Yonan Uni johon herään on toista maata, poikkeuksellisen kunnianhimoinen hanke kevyen musiikin saralla. Heleä-äänistä solistia säestää Tapiola Sinfonietta Taavi Oramon johdolla. Lyriikat pitkiä ja varmaankin hienoja. Voisin suositella palkinnoille.
Kommentointi suljettu.