Kuulkaa nyt tarkasti. Hark! Kannen tekstin lihavointi nostaa esiin Joulun Valon, valokiilassa pitäisi siis olla jotain ennenkuulumatonta. No, tempovaihtelut ainakin heittelevät lauluja, kyytiä hillitään, kyytiä annetaan.
Puhallinkvintetti on innostuksissaan paikoin peittää kuorolaisten äänet. Hyviä puhaltajia, kyllä, mutta balanssi hoi! Oikea on suunta, mutta kontrolli haparoi. Äänityksellä on totta vie merkitystä levyn ääni-ilmastoa mallattessa.
Sovituksissa olisi voinut käyttää vieläkin enemmän luovaa rasavilliyttä tai edes korrektia kompleksisuutta. Hienoja oivalluksia on turha säästellä, sen kuulee levyn muutamasta supersattumasta. Nyt uskaliaimmaksi hetkeksi tuppaa liian usein jäämään dissonanssin tuominen vanhan harmonian katveeseen.
Levyllä viehättääkin eniten kuoron antaumus. Sekin riittää, mutta kun tuli luvattua jotain… Kyllä tässä toki viihtyy ja tulee tunteelliseksikin. Mutta on niin paljon erinomaisia muusikoita, sovittajia, äänitysporukoita, saavutuksia, niinpä niin, ylitettäväksi tehtyjä tietenkin.
Kommentointi suljettu.