Devil Boxin uusi levy Ceci n’est pas une guitare tuntuu pehmeältä perkussioiden ja metallisen kitaran taivallukselta pulleasta atmosfääristä toiseen. Levyn värikkäästä soinnista tavoittaa kaikuja mm. Ry Cooderin elokuvamusiikista, Esa Kuloniemen soololevyltä, tuaregien soitosta, bluesin kotisuistoilta sekä intialaisista maisemista. Vaikka levyllä kuljetaankin assosiaatiosta ja inspiraatiosta toiseen, on kaksikolla selkeä oma soundinsa – Devil Box on rento, maanläheinen ja hyväntuulinen.
Devil Box näyttää muokkaavan ilmaisuaan tiiviillä tahdilla: edellinen levy oli tunnelmaltaan tummempi ja koostui staattisemmin pyörivistä hypnoottisista teemoista, nyt tarina polveilee enemmän ja ilmapiiri on kevyen vaivaton. Ceci n’est pas une guitare on matka, jonka pohjana on kepeästi vaihtuva sekä alati eteenpäin rullaava rytmi ja pääaineksena rento, pitkin maailmaa ja slidesoiton historiaa vaeltava kitara.
Levy kuljettaa minut maailmanympärysmatkalle, jolta löytyy aavikkobluesmaista rytmiä, tangon aistikkuutta, Amerikan etelän junamatkaa, taivaltamista ystävän seurassa aurinkoisissa aasialaisen tonaliteetin sävyissä ja rentoa slidehaaveilua karheasti säröilevän sähkökitaran kera. Lopuksi laitetaan taustalle harmonidrone sekä suistorytmi ja fiilistellään komeissa maisemissa, olivat ne sitten Mississipin tai Aurajoen rannoilta – tai mikäpä täällä musiikin taikamaailmassa estäisi olemasta kahtaalla samaan aikaan.
Devil Box on hyvällä polulla, eikä liukuva kitara sammaloidu.
Tutustu:
devilbox.bandcamp.com/track/ampersand
Lisätiedot:
www.devilbox.fi
devilbox.bandcamp.com
Kuva: Kääntö Records
Kommentointi suljettu.