Alkuaan John soitteli sähkökitaraa, mutta sai 1999 herätyksen akustiseen kuultuaan Eric Bibbin levyn Spirit & Blues. Ja hyvä niin, onhan sähkökitaralla bluesia soittavia ihan liiaksi. Kymmeniä akustisia kitaroita kerännyt mies on kuin 1920- ja 1930-lukujen country-blues-mestareiden reinkarnaatio. Ronski ja pakoton, mutta vivahteikas laulutyyli tuo mieleen jo mainitun Johnsonin lisäksi Son Housen. Kopioijaksi miestä ei voi väittää, siksi persoonalliselta laulu kuulostaa. Kitaristina hän on mieltynyt vanhoihin viime vuosisadan alkupuoliskon akustisiin kitaroihin, joita on itse kunnostanut. Ja osaa hän niitä myös soittaa – usein säestäen itseään jalkaa polkemalla.
Levyn kappaleet on hyvin valittu, on kolme tradia ja kolme omaa. Lisäksi vanhojen, ei liian tuttujen klassikoiden oheen on mahtunut yksi kappale Tony Joe Whitelta ja Tom Waitsilta. Viimeksi mainitun Jesus gonna be here -kappaleen Bottleneck John soittaa Kawai-sähkökitaralla ja osoittaa hallitsevansa myös gospelin. Ymmärtääkseni kirkkoesiintymiset ovatkin olleet hänelle puoli elämää.
”Useimpia huippuhyviäkin
blues-levyjä haittaa
niiden tasapaksuus.
Ei tätä.”
Useimpia huippuhyviäkin blues-levyjä haittaa niiden tasapaksuus. Kokonaisen levyn kuunteleminen on monasti yhtä pakkopullaa. Ei tämän. Kokoonpanot vaihtuvat, ja sellaisten nykyään vähemmään kuultujen bluessoittimien kuten viulun, pianon, kontrabasson, banjon, mandoliinin, resonaattorin ja Hammond-urkujen käyttö tuo mukavaa vaihtelua. Wade in the water -kappaleessa sikarilaatikosta ja puukepistä tehty yksikielinen basso sekä bassohuuliharppu luovat todella omalaatuisen tunnelman. Kappaleiden taustat ja kokoonpanot selviävät informatiivisesta 16-sivuisesta lehdykästä, jossa on myös hyvä kuvitus.
Jan-Eric Perssonin omassa studiossa tehty äänitys on huippuluokkaa. Mainittakoon että juuri hankitun Bechstein-flyygelin hieno sointi on vangittu 50-luvun lopun putkitoimisella AKG C-24 -stereokondensaattorimikrofonilla. Hybridilevyn SACD-kerros lisää ääneen skarppiutta ja tuo solistin paremmin esille.
Bottleneck John on aikaisemmin tehnyt yhden levyn jollekin pikkumerkille. Pikkumerkki on myös Opus3, mutta sillä on maailmanlaajuinen levitys. Tämän uuden käyntikortin myötä Johnilla on mahdollisuus blues-maailman valloittamiseen. Levy on todella positiivinen yllätys ja yksi parhaista Opus 3 -levyistä. Kuunnelkaa ja nauttikaa.
P.s. On mies Suomessakin käynyt. Hän esiintyi basistinsa kanssa Pyhän Laurin Bluesissa Janakkalassa kesällä 2010.
Kommentointi suljettu.