Tämä saattaa äkkiseltään kuulostaa hissimusiikilta, mikä johtuu siitä, että hmmm… tämä on hissimusiikkia. Kannattaa kuitenkin kuunnella vielä tuokio jos toinenkin tarkkaavaisesti. Tämä musiikki on tarkoitettu sellaiseen pilvenpiirtäjän ulkoseinän lasiseen hissiin, jolla noustaan huimasti kohti taivasta, kohti seitsemättä taivasta!
Projekti lähti liikkeelle kun UPPM eli eräs maailmanlaajuinen julkaisuyhtiö ja musiikkikirjasto tilasi Antilta elokuvaorientoitunutta musiikkia isolle orkesterille. Tällöin Ant tapasi Andrew Skeetin, jonka kanssa hän sovitti aiempia sävellyksiään orkesterille ja sävelsivätpä he uuttakin materiaalia. Musiikin soitti ja nauhoitti Prahan Philharmoninen orkesteri ja kuoro Prahassa vuonna 2008.
Yhteistyö oli sujunut siten kivasti että pojat päättivät jatkaa ja seuraavana vuonna he harsivat kasaan lisää materiaalia Antin aiemmalta Field Day -levyltä. Nämä kappaleet nauhoitettiin jousiorkesterin ja useiden maineikkaiden solistien kanssa Lontoossa lokakuussa 2009. Mukana olivat laulajat Lucy Crowe ja Belinda Sykes, kitaristi John Parricelli, sellisti Chris Worsey, lyömäsoittaja Paul Clarvis ja saksofonisti Martin Robertson, joka on soittanut useilla Antin aiemmilla levyillä.
”I admire
old-fashioned beauty,
lyricism and grandeur
in music.”
Vuoden 2011 syksyllä purkitettiin vielä ison orkesterin kanssa kolmas rypäys musiikkia ja nyt julkaistu Seventh Heaven levy koostuu näistä kolmesta sessiosta. Levyn tekijöiksi mainitaan tasapuolisesti sekä Anthony Phillips ja Andrew Skeet mutta on todettava, että tämä on erityisesti Antin musiikkia, joka ei olisi saanut tällaista hahmoa ilman yhteistyötä Andrew Skeetin kanssa.
Siis kuka Ant? Anthony Phillips oli kitaristi progebändi Genesiksen alkuperäisessä kokoonpanossa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Hän soitti kahdella ensimmäisellä levyllä, joista jälkimmäinen, Trespass, oli yhtyeen läpimurto. Trespass on vaikuttanut enemmän tai vähemmän koko genreen ja loi perustaa melodiselle progelle.
Rankka rock, teatraalinen esiintyminen ja kiertue-elämä eivät kuitenkaan olleet Antia varten ja hän erosi yhtyeestä tuon levyn jälkeen, tilalle tuli Steve Hackett. Ant opiskeli sävellystä Guildhall-musiikkikoulussa suorittaen siellä tutkinnon. Hän on ollut erittäin tuottelias julkaisten kymmeniä erilaisia soololevyjä, joista tunnetuimpia ovat kenties The Geese and the Ghoast, Missing Links -sarja, Private Parts & Pieces -sarja, Wise after the event, Slow Dance ja Field Day. Tuotantoon sisältyy elokuvamusiikkia, musikaaleja, musiikkia dokumenttielokuviin ja sitten tätä kirjastomusiikkia, jonka saralla hän on tuotteliaimpien joukossa. Kaikessa hänen tuotannossaan soi tietynlainen mietiskelevä kauneus ja hän itse kiteyttääkin musiikkimieltymyksensä sanoen: ”I admire old-fashioned beauty, lyricism and grandeur in music”.
Seventh Heaven on hienoa nykyklassista musiikkia, joka pyrkii viemään kuulijansa taivaalliseen miellyttävään olotilaan. Levyltä on turha etsiä modernille musiikille tyypillistä dissonanssia. Pyrkimys harmoniaan ja lyyriseen kauneuteen on johtava teema. Antin sävellykset ovat syvällisen mielenkiintoisia ja Skeetin sovitukset tukevat kertomusta ja rakentavat näistä palasista hallitun teoksen, joka jaksaa kantaa tuplalevyn koko parintuntisen keston.
Elävyyttä tasaisen harmoniseen kerrontaan tuovat orkestroinnin hienovarainen herkkyys, solistien taitava käyttö ja kauniiden melodioiden koskettavuus. Musiikkia voi käyttää ihan vain itsensä hemmotteluun tai vaikka meditoinnin taustana. Jos kovin väsyneenä kuuntelee voi toki nukahtaakin. Joku voi pitää levyä pliisuna mutta minulle tämä musiikki osuu hyväillen johonkin sellaiseen hermoon, joka pysäyttää nauttimaan ja vie suoraan sinne seitsemänteen taivaaseen.
Kommentointi suljettu.