Jo aikaisemmin julkaistujen juhlalevyjen tapaan mukaan on otettu uudempaa ja vanhempaa tuotantoa. Näin kuulija pääsee tutustumaan sekä analogisiin että digitaalisiin äänitteisiin vuosien varrelta. Eric Bibbin Going home on vuodelta 1977, 90-luvulta on neljä, 2000-luvulta yksi ja tältä vuosikymmeneltä peräti 11 raitaa. Osa uusimmista näytteistä odottaa vielä ilmestymistään kokonaisen albumin muodossa.
” Klassisen musiikin
inhoajille hyvä
uutinen: vain
kaksi lyhyttä raitaa.”
Harva ostaa tällaista kokoelmaa musiikin takia, pikemminkin halutaan testailla omia laitteita kunkin hyviksi havaitsemillaan raidoilla. Klassisen musiikin inhoajille hyvä uutinen: vain kaksi lyhyttä raitaa. Loput ovat jazzia, bluesia ja muuta kevyttä musisointia. Ei nuorisomusiikkia, ei teknoa vaan akustista musiikkia mahdollisimman hyvin äänitettynä. Ihmisääntä kuullaan peräti 11 raidalla.
Miksi 45-kierroksen levyjä? Pieni kertaus levynteosta lienee paikallaan. Kaiverrus suoritetaan ylhäältä päin katsottuna kolmion muotoisella terällä, joka kyllä pystyy tarkasti kaivertamaan hifi-tasoista jälkeä jo 33 1/3 -nopeudella. Ongelmiin ajaudutaankin vasta toistossa, mikä onkin vinyylilevyn Akilleen kantapää. Alkuaikoina kartion muotoinen pyöreä neula ei pystynyt seuraamaan uran hienoimpia kiharoita ja diskanttitoisto kärsi. Nyt useimmat neulat ovatkin ellipsin muotoisia tai muuten erikoishiottuja (esim. Van den Hul) muistuttaen enemmän kaiverrusneulaa.
Yksinkertaisella jakolaskulla huomaa 45 kierroksen levyllä saman kappaleen uran pituuden olevan 1,35-kertainen verrattuna 33 1/3 -kierroksen levyyn. Siksi tarvitaan enemmän tilaa ja kaksi levyä. Kun saadaan 35 % lisää urapituutta, ”kiharat” harvenevat, ja neula pystyy paremmin seuraamaan korkeimpiakin taajuuksia. Ääni selkeytyy, tilantuntu paranee ja detaljit pääsevät esiin. Myös dynamiikka paranee, sillä taitava kaivertaja saa suuremmalla nopeudella 1-2 desibeliä lisää dynamiikkaa. Toisto paranee korvin kuullen. Mitä juhlalevyn kaiverruksen ja prässäyksen laatuun tulee, ne ovat takuuvarmoissa saksalaisissa käsissä.
”Varoituksen sana:
levyjen kuuntelu
saattaa tulla kalliiksi.”
Varoituksen sana: levyjen kuuntelu saattaa tulla kalliiksi, etenkin jos vielä sattuu vertaamaan vinyylitoistoa juhlalevyn sacd-versioon. Pitäisiköhän tässä lähteä äänirasiakauppaan?
Ps. Olipa pyörimisnopeus mikä tahansa, sisäurissa toisto on aina ulkouria ongelmallisempaa. Sama musiikkipätkä kun saa ulkoreunassa jopa 2,5-kertaisen urapituuden. Sitä neulan on paljon helpompi seurata kuin viimeisiä tiuhaan kaiverretttuja uria. Puhutaan sisäuran säröstä. Siksi pliisuimmat eli rauhallisimmat kappaleet kannattaa sijoittaa levypuolen loppuun. Niin näilläkin levyillä on tehty. Ja taas klasariporukkaa sorsitaan. LP-formaatti kun ei suosi sinfoniamusiikkia, jossa kovimmat rutistukset ovat yleensä kappaleen finaalissa.
Lisätiedot: www.opus3records.com/
Kommentointi suljettu.