Hasse Fröberg tunnetaan kenties parhaiten The Flower Kings -yhtyeen kitaristina ja toisena, joidenkin mielestä jopa parempana, vokalistina. Hän on ollut mukana yhtyeessä sen toisesta levystä ja siis vuodesta 1996 lähtien. The Flower Kings on selkeästi perustajansa, Roine Stoltin, yhtye. Hasse on viimeiselle kymmenelle levylle säveltänyt vain muutaman kappaleen. The Flower Kingsistä on muodostunut vuosien kuluessa tavallaan takaperoisesti superryhmä. Yhtyeen kaikki jäsenet ovat aktiivisia yhtyeen ulkopuolellakin. Flowareiden kahden viimeisen studiolevyn väliä on 5 vuotta ja tänä aikana yhtyeen jäsenet ovat paljolti työstäneet omia projektejaan. Hassen projekti on Musical Companion, joka julkaisi vuonna 2010 ensimmäisen studiolevynsä Future Past ja nyt toisen voimasoiton: Powerplay.
Kuulin ja näin Hassen Musical Companionin kesällä kaksi kertaa: pienessä klubissa ja isoilla festareilla. Hasse on armoitettu esiintyjä, soittaja ja laulaja. Pienellekin klubiyleisölle hän yhtyeineen laittoi kaiken peliin ja Loreleyn kaksipäiväisten Night of the Prog -festareiden avaajana pojat potkaisivat tunnelman hyvin liikkeelle. Yhtyeen muut jäsenet ovat nuorempia ja tuntemattomampia mutta erinomaisen taitavia. Soitto oli kurinalaisen innostunutta. Etenkin positiivisesti korviin osui metallimuusikon näköisen kosketinsoittaja Kjell Haraldsonin kuviot ja nyt levyltä kuunnellessa ne nousevat vielä paremmin esiin. Niin paljon kuin nautinkin bändin keikoista, on tämän levyn kuuntelu kotona jopa antoisampaa. Keikoilla energia pyrkii nousemaan ja hallitsemaan soittoa ,mutta levyllä hillityn hallitut sovituksen alueet nousevat paremmin arvoonsa.
”Niin paljon kuin nautinkin
bändin keikoista, on
tämän levyn kuuntelu
kotona jopa antoisampaa.”
Väkisinkin ihmettelee, miksei Hasse ole osallistunut aiemmin enemmän Flower Kingsien sävellystyöhön. Niin taitavaa on hänen kätensä jälki ja hallittuja hänen kappaleensa tässä hänen omassa projektissaan. Aivan hyvin näitä kappaleita voisi kuunnella Flower Kingsien levyltä. Koitan tässä kovasti miettiä, miten tämä eroaa emoyhtyeen musiikista.
Perusta on hyvin samanlainen, lauluääni tuttu tietenkin, kappaleiden rakenne samalla lailla sinfoninen ja soitto energistä mutta myös mietiskelevää. Kenties musikaalisen joukkion musiikki pyrkii hieman enemmän hyödyntämään populaareja elementtejä. Musiikillinen kerronta rakentuu voimallisemmin Hassen kitaran varaan vaikka yhtyeen toinen kitaristi Anton Lindsjö kelpoinen kepittäjä onkin. Flowareissa vaikuttaa koskettimissa vahva luova persoona Tomas Bodin eikä Companionin Haraldsson vielä kykene ottamaan aivan vastaavanlaista kantavaa roolia. Bodin on mukana levyn taustajoukoissa tuottamassa ja miksaamassa yhdessä Hassen kanssa, eli tuotanto on taattua kukkaislaatua. Siis sekä itse soitannan tuotanto että se työ mitä on tehty miksauspöydän äärellä. Hanikoissa on ollut kaveri nimeltä Jouni Niemi.
Levyn nimi, Powerplay, viittaa voimaan, ja vaikka joillain kappaleilla on Deep Purple tyylistä meininkiä, on Hassella paljon monipuolisempaakin kerrottavaa musiikissaan. Edellinen levy Future Past oli kenties aavistuksen kepeämpää soittoilottelua. Siinä oli enemmän poppisprogeilun makua tai ainakin tarttuvampia melodioita. Nyt mennään monin paikoin hiukan korkeammilla energiatasoilla ja sävellyksissä on enemmän haasteellisuutta. Tulkinnoissa on sekä tanakkuutta että syvyyttä enemmän. Erot on pieniä ja joku voi ne kokea toisinkin. Kaiken kaikkiaan molemmat levyt ovat erinomaisesti kuuntelemisen arvoisia ainakin jos flowareiden musiikki noin yleisesti maistuu.
Kommentointi suljettu.