Täysin järjetöntä glorifioitua väkivaltaa vailla seurauksia. Huumoria, joka saisi paatuneen merirosvonkin punastelemaan. Loputonta kiroilua. Seksiä. Kaikkia niitä huonoja vaikutteita, joista sarjakuvia syytettiin viime vuosituhannella. Eli kaikkea, mitä kasvava mies tarvitsee. Iästä riippumatta. Tinkimättömällä asenteella ja riittävän huonolla maulla syntyy Deadpool.
Rakkaudesta lajiin
Deadpoolin tie valkokankaalle oli pitkä. Hahmo on periaatteessa nähty valkokankaalla kerran aiemminkin X-Men Origins: Wolverinessa (2009). Elokuva on niin huono, että sen olemassa olosta on parempi vaieta. Lisäksi elokuvan Deadpoolilla ei ollut esikuvansa kanssa juuri muuta yhteistä, kuin nimi. Kenties suurimpana ongelmana nimenomaan täysin järjettömään verbaaliakrobatiaan nojaava hahmo oli elokuvaversiossa mykkä. Näin Hollywoodissa.
Edellinen kerta jätti Ryan Reynoldsin suuhun ikävän maun ja pakottavan tarpeen tehdä Deadpool oikein. Punainen puku, kasvot kokonaan peittävässä naamiossa. Täysin pitelemättömänä ja mielenterveytensä menettäneenä tappokoneena ja vitsiautomaattina. Reynolds oli esittänyt hahmoa jo kerran aikaisemmin, joskin hieman laimennettuna. Enkä tarkoita äsken viitattua onnettomuutta elokuvaksi, vaan jo historiaan kadonnutta Blade: Trinityä. Myönnettäköön senkin olevan suoraan sanottuna huono elokuva, mutta Reynoldsin hahmo elokuvassa, Hannibal King, oli hyvin lähellä Deadpoolia. Ja Reynolds improvisoi suurimman osan omista vuorosanoistaan sekä käytännössä kaikki vitsit.
Vuosien ponnistelu johti ohjaaja Tim Millerin kanssa tehtyyn proof of concept -videoon, jota esitettiin Foxin pomoille. Vihreää valoa ei tullut vieläkään. Sen jälkeen joku – sekä Reynolds että Miller kiistävät jyrkästi osallisuutensa – vuoti kyseisen videon nettiin. Yleisö sekosi täysin ja Foxia alettiin pommittaa vaatimuksilla täyspitkästä elokuvasta.
Tuotantobudjetti oli Hollywood-mittapuulla kohtuullinen. Kenties juuri siksi sekä Reynolds että Miller vakuuttavat, että he saivat käytännössä vapaat kädet elokuvan suhteen. Hyvä niin, sillä Deadpool on täysin tinkimätön asenteessaan. Tuotantoyhtiössä meni todennäköisesti paritkin kahvit väärään kurkkuun, kun ensimmäisen kerran näkivät valmiin elokuvan. Amerikkalainen rated R -ikäraja, jota pidetään kaupallisena itsemurhana, oli selviö. Eikä elokuvaa olisi mitenkään saatu leikattua alempaan PG-13 ikärajaan. Kerrankin Fox otti riskin.
Neljäs seinä kaatuu päälle
Loppujen lopuksi Deadpool on hyvin suoraviivainen supersankarin alkuperätarina. Juoni on yksinkertainen, eikä edes yritä muuta. Hyvä niin. Kronologiaa rikotaan railakkaasti, joka parantaa elokuvan rytmitystä huomattavasti. Deadpool on kostoretkellä ja siinä sivussa kerrotaan, miten Wade Wilsonista tuli Deadpool. Totta kai tyttöystävä joutuu vaaraan ja edessä on Lopullinen Yhteenotto Arkkivihollisen Kanssa. Suoraviivaista kuin AC/DC:n riffit ja yhtä komeaa tykitystä.
Deadpool pudottelee vitsit sarjatulella ja samaa tahtia mennään toimintakohtauksissa. Toimintakohtausten ohjaus on solidia ja väkivalta täysin järjetöntä. Ei, elokuva ei sorru verellä mässäilyyn sinänsä, mutta minkäänlainen realismi ei tähän elokuvaan kuulu. Deadpool on seinähullu ja voi parantua lähes mistä tahansa. Itsesuojeluvaisto on tarpeeton ominaisuus. Luotiakrobatia alkakoon.
Lisäksi Deadpool tietää olevansa elokuvassa. Muutaman kerran yleisölle jutellaan suoraan ja muutoin venytellään metahuumoria. ”Kummallista, että näen aina vain teidät kaksi. Ihan kuin studiolla ei olisi ollut rahaa useampaan X-maniin”. Ja niin edelleen. Vitsi istuu elokuvaan kuin luoti otsaan. Se ei ota itseään vakavasti, eikä katsojankaan tarvitse. Nauttikaa kyydistä, nyt mennään. Täysin pistämättömällä tyylillä ja estetiikantajulla.
Roolitus, jota ei pitänyt tapahtua
Lähes kaikissa supersankarielokuvissa sankari hukkaa naamionsa jossain vaiheessa taistelua. Muistelkaa vaikka Spider-Mania tai Captain Americaa. Jos naamiota ei voi poistaa, koko ongelma kierretään jotenkin, kuten Iron Manissa. Tärkeintä on, että yleisö näkee pääosanesittäjän kasvot. Eihän rooli muutoin toimi. Ilmeisesti Hollywood-pomot eivät nähneet Hugo Weavingia V niin kuin Verikostossa. Jos arvon lukija ei ole nähnyt, niin katsottuasi Deadpoolin etsi V niin kuin Verikosto Netflixistä.
Tämä huomioiden Ryan Reynolds on lähtökohtaisesti täysin älytön valinta pääosaan. Sen lisäksi, että Deadpoolin naamio peittää hänen kasvonsa kokonaan, kasvot naamion alla ovat suoraan kauhuelokuvasta. ”Kuin Freddie Kruger olisi nussinut Utahin topografista karttaa”, Deadpoolin ystävä Weasel toteaa. Ja jatkaa vielä. Tällaiseen rooliin on valittu jonkin kerran maailman seksikkäimmäksi mieheksi valittu Ryan Reynolds. On ymmärrettävää, että moni pelkäsi hahmon vesittämistä jälleen kerran. Reynolds vakuutti, että Deadpool tulee näyttämään Deadpoolilta naamiossa ja ilman. Mies sai pitää päänsä, hyvä niin.
Ja kyllähän mies on täysin nappivalinta. En tiedä montaa näyttelijää, joka pystyisi päästelemään yhtä posketonta dialogia yhtä helposti. Onelinerit putoilevat hengästyttävää vauhtia. En muista, koska olisin nauranut yhtä pahasti elokuvan aikana. Kaikesta näkyy, että tämä on rooli, jonka Reynolds on halunnut tehdä vuosien ajan eikä suostu mokaamaan, kun siihen vastoin kaikkia odotuksia tarjoutui tilaisuus. Eikä pidättele yhtään vaan lyö itsensä likoon ja on valmis tekemään itsestään vitsin. ”Luuletko, että Ryan Reynolds on kuuluisa näyttelijänlahjojensa vuoksi?”, Deadpool kysyy ohimennen.
Muut näyttelijät hoitavat tonttinsa. TJ Miller on Deadpoolin ainoa ystävä ja kenties maailman vastahakoisin apulainen. Jonkun mielestä elokuva ei tarvitse kahta koomista hahmoa, mutta Deadpoolin ja Weaselin keskinäinen pallottelu tarjoilee muutamia loistavia vitsejä. Morena Baccarinin Vanessa on todennäköisesti elokuvahistorian räävittömin tyttöystävä. ”Hyvää naistenpäivää, kulta”, Vanessa kuiskaa polvillaan olevalle Reynoldsin Wadelle – ja kiristää strap-oninsa hihnat.
Sanotaan, että supersankari on juuri niin mielenkiintoinen, kuin arkkivihollisensa. Onneksi tämä ei aina pidä paikkaansa, sillä Ed Skreinin Ajax on suorastaan tylsä. Ei hänessä mitään vikaa ole, mutta arkkivihollisen ollessa sankarin vastakohta Ajax on kohtuuttoman väritön ja mauton. Kenties tämä on ollut tarkoitus, mutta toisinkin olisi voinut tehdä.
Mistään tinkimättä
Tätä kirjoitettaessa Deadpool on netonnut vaatimattoman tuotantobudjettinsa takaisin kolminkertaisesti sekä rikkonut lipputuloissa sekä tähänastiset supersankarielokuvien ensi-iltaviikonlopun ennätykset, että R-ikärajalla leimattujen elokuvien ennätykset. Tuotantoyhtiö on jo luvannut, että jatkoa seuraa. Loistavan Guardians Of The Galaxyn ohjannut Tommy Gunn pelkää, että Hollywood reagoi, kuten se reagoi Guardiansin lähes kaikki yllättäneeseen menestykseen. Yrittää tehdä lisää samaa – rated R (K16 tai K18 Suomessa) -ikärajalla leimattua sarjakuvaelokuvaa – ymmärtämättä miksi Deadpool menestyy.
Deadpool toimii, koska se on omaperäinen. Jotain, mitä ei oltu vielä tehty. Se ei kunnioita ketään taikka mitään, ei suostu antamaan milliäkään periksi siitä, mitä sen pitää olla ja sen takana ovat tekijät, joille projekti on ollut suunnattoman rakas. Elokuvan pointti ei ole itsetarkoituksella raksia kaikkia niitä ruutuja, joilla ikäraja nousee väistämättä. Elokuva on rehellisesti se, mitä lähdemateriaalinsa on, eikä sitä ole vesitetty.
Pitääpä laittaa tämäkin ennakkotilaukseen.
Kommentointi suljettu.