Olen saanut hyppysiini esiraadin valitsemasta viidestä suomalaisesta levystä kolme. Ne ovat Pekko Käpin Sanguis meus, mama!, Laura Moision Ikuinen valo ja Verneri Pohjolan Bullhorn. Puutelistalla ovat Paperi T:n Malarian pelko ja Antti Auvisen Autuus.
Tässä lyhyet luonnehdinnat levyistä.
Laura Moisio laulaa omia tekstejään, synkeitä ja ahdistavia moderneja runoja Joni Mitchell -tyyppisellä heljällä äänellä. Ei siis mitään tavanomaista romanttista iskelmälyriikkaa. Vaikuttava persoonallinen kokonaisuus eikä liian pitkä, vain 30 minuuttia.
Verneri Pohjolan jazz-levy on pitkään yhdessä soittaneen yhtyeen takuuvarmaa työtä. ECM-tyylistä kuulasta ja herkkää pohjoismaista soittoa. Erityisesti Aki Rissasen mehukas pianonsoitto nousee esiin laadukkaasta kokonaisuudesta. Hiukan enemmän irroittelua olisin kaivannut tiukan harkitun, hillityn ja hallitun kuulauden keskelle.
Pekko Käpin uuskalevalaisiin teksteihin säveltämä omalaatuinen kansanmusiikki osoittaa, ettei Suomi ole mikään maailmanmusiikin takapajula. Kappaleiden tunnelmat ulottuvat herkästä kansanlaulumaisuudesta hevimpään rytmipoljentoon. Suomalaistakin suomalaisempaa. Tässäkin vajaan 40 minuutin annos on riittävä.
Jos minä saisin päättää, järjestys olisi tämä: Pohjola ykkönen, Käppi kakkonen, Moisio kolmonen. Yhdelle jaettuna palkintosumma on 25000 euroa. Useammalle jaettuna potti voi nousta jopa 40000 euroon. Miten käy, se kuullaan torstaina 14. huhtikuuta.
Kommentointi suljettu.