Naimin esittelijänä toimi valmistajalla vuodesta 1983 (ok, 1988-1993 hän oli Quadilla) töissä ollut Mark Raggett. Leppoisa kaveri, jolla ei kääriydy ollenkaan perinteiseen ammattimyyjän maneeriviittaan. Kerrassaan virkistävä tapaus. Syynä myyntimaneerien puuttumiseen on varmasti se, että hän on aloittanut siellä toisella puolella. Tehden Naimin laitteita.
Mark kertoi, että pitkään laitteista noin puolet päätyi kotimarkkinoille ja puolet ulkomaille. Mutta vienti vetää koko ajan enemmän ja lähes 70% menee nyt ulkomaille. Tämä on hyvä saavutus firmalle, joka on kuitenkin ison maailman mittakaavassa pieni yritys.
Pieni yritys, joka pitää vielä mahdollisimman tiukkaan kaikki langat omissa käsissään. Siksi he luopuivat kuvaa käsittelevistä laitteista kokonaan. Riippuvuus kolmannen osapuolen tuotteista, ohjelmistosta ja tuesta ei sopinut siihen, että he haluavat olla ylpeitä ja vastuussa siitä vihreästä merkistä, joka laitteen etulevyssä hohkaa.
Pohjoismaiset edelläkävijät
CD-soittimia meni kuulemma viime vuonna hieman enemmän kuin streamaavia soittimia. Siis maailmanlaajuisesti. Suomen ja monen muun pohjoismaan kohdalla numerot ovat hieman erilaiset, streamerit ovat haukanneet noin 95% myynnistä. Tämä tarkoittaa, että olemme edistyksellisinä erittäin hyvä koti Naimin verkkotuotteille, sanoo Mark.
Intia ja Etelä-Amerikka ovat isoja uusia kohteita, mutta tyylillisesti aivan erilaisia kuin esimerkiksi Suomi.
Naimilla painotetaan hyvin paljon laitteiston synergiaa. Omat tuotteet on helppoa tuntea ja esimerkiksi ratkoa, miksei joku järjestelmä soi niin hyvin kuin pitäisi. Tai antaa vinkkejä, mikä on selkein askel eteenpäin.
Streamaavissa verkkosoittimissakin Naim pitää mielellään kaiken omissa käsissään. Naimin verkkosoitin hoitaa CD:n rippauksen, varastoinnin, luetteloinnin (Naimin omissa metatiedoissa on huomattavan paljon enemmän infoa kuin tyypillisessä FLAC-tiedostossa on upotettuna) ja toiston. Niin edullisia ja helposti saatavia kuin ulkoiset UPnP-levypalvelimet ovatkin, niiden kanssa asiakkaan aika menee helposti konffaamiseen, räpläämiseen ja kiroiluun. Naimin filosofia on, että laitteella on yksi tarkoitus ja sen se saa tehdä mahdollisimman hyvin.
Uudet vahvistimet
Koko integroitujen vahvistimien sarja on uudistunut. Pienin malli on nyt Nait 5si, seuraava Nait XS2 ja suurin SuperNait2. Vahvistimissa on paljon ulkoista yhtenevyyttä, mutta kuitenkin selkeä visuaalisen arvokkuuden nousu hintalapun myötä. Kaikissa on nyt kunnollinen 6,3-millinen kuulokeplugin paikka etulevyssä. Jokaisessa integroidussa on oikea kuulokevahvistin sisällä, ei halpaa jännitejakoa kaiutinliitännöistä. Nait 5si:ssä kuulokevahvistin pohjautuu yhteen monijalkaiseen chippiin, XS2:ssa ja SuperNait2:ssa kuulokevahvistin on erillisosista tehty A-luokkainen.
Tullessaan joitain vuosia sitten markkinoille SuperNait oli monipuolinen keskusyksikkö, jossa oli myös DA-muuntimet. Tarvetta DA-muuntimille vahvistimessa oli kuitenkin vain vähän ja SuperNait2 onkin puhtaasti analoginen järeä vahvistin. Digipuolta ei ole ollenkaan, laitteessa on keskitytty vain mahdollisimman hyvään äänenlaatuun normaalikäytössä. Hinta on ylimääräisten osien poisjäämisen ansiosta myös halventunut.
Integroitujen vahvistimien hinnat pienestä suureen ovat 1 290, 2 190 ja 3 850 euroa.
Kahden tunnin aikataulu
Mielenkiintoisinta on tietysti se, että miltä laitteet kuulostavat. Vaihtoehtoja olisi ollut monia ja jos olisi ollut aamusta iltaan aikaa niin eri ohjelmalähteitäkin olisi voinut vertailla. Nyt keskityimme kuitenkin vain siihen, miten integroidut vertautuvat keskenään ja vertailulaitteistona toimivaan NAC 282 -etuvahvistimeen ja NAP 300 -päätevahvistimeen. 282:n virtalähteenä toimi Supercap ja NAP 300 on luonnostaan kahden laatikon ratkaisu, virtalähde yhdessä ja vahvistinasteet toisessa.
Ohjelmalähde oli Naim NDX -verkkosoitin, joka sai virtansa 555PS-virtalähteestä. Virtalähde on Naimin filosofiassa äärimmäisen kriittinen osa ja siksi monen laitteen voikin päivittää parempiääniseksi.
Kaiuttimina toimivat pienimmät Ovatorit, S400:t. Niissä on isompien lailla BMR eli Balanced Mode Radiator. Ympärisäteilevä osittaisvärähtelyihin perustuva elementti, joka toistaa kohtalaisen laajan kaistan 700 hertsistä aina korkeimpiin taajuuksiin saakka. Toisessa päässä, kaiuttimen juurella, on jalustalevy, joka erottaa lattiasta kaikki yli 12 hertsin taajuiset värähtelyt eli jos paksukuoriseen koteloon jotain resonansseja syntyisikin, ne eivät varmasti välittyisi mekaanisesti lattiaan ja sitä kautta eteenpäin kuuntelijalle ja laitteistolle.
Minun silmiini Ovator S400 ja edullisimmat integroidut näyttivät hieman epäsuhtaiselta parilta. Järeä kaiutin ja pikkuinen vahvistin ovat harvoin paras mahdollinen yhdistelmä.
Naim-järjestelmässä myös kaapelit ovat Naimin omia. NACA-kaiutinkaapelia, joka on moneen highend-tuotteeseen verrattuna huomattavan halpaa ja DIN-liittimelliset välikaapelit. Mark avasi myös DIN-liittimen pointteja. Ehkä oleellisinta on se, että maajohtoja on vain yksi. Se varmistaa, ettei vasemman ja oikean kanavan välille muodostu maalenkkejä ja sitä kautta potentiaalieroja. Lisähyötynä ovat lukittavuus ja kaikkien karvojen kytkentä yhtä aikaa. RCA taitaa olla ainoa liitintyyppi, jossa kuuma karva saa kontaktin ensimmäisenä.
Askelittain eteenpäin
Aloitimme pienimmällä, Nait 5si:llä. Kuoroteoksella soundissa oli hyvinkin paljon lämpöä, lempeyttä ja miellyttävän pehmeää tunnelmaa. Solisti välittyi hienosti, mutta iso kuoron pauhu jäi pieneksi. Rytmimateriaalilla läsnäolo oli hyvä vaikka kovapintaisen lähes pientä katedraalia muistuttavan tilan akustiikka lähinnä kauhistutti. Niin kuulemma myös edellisenä päivänä laitteiston asentajiakin. Bassoilla oli muhkeutta ja ulottuvuutta, mutta ei tiukinta otetta. Silti, tietty vaivattomuus ja helppous olivat koko ajan läsnä. Vaikka kuunteluvoimakkuus nousi minulle tyypillistä suuremmaksi, ei ääni muuttunut yhtään rasittavaksi.
Nait XS2:llä yleisluonne oli kiinteämpi kuin 5si:llä. Pointti on juuri se, että musiikin luonne yleisesti oli kiinteämpi ja hallitumpi, ei niinkään, että bassopää olisi ollut hurjasti tiukemmin kurissa. Bassoilla oli kyllä ulottuvuutta paremmin ja solistin läsnäolo oli entistä vahvempi. Yleisesti ottaen ääni oli elävämpi, dynaamisempi ja otti tiukemmin kuuntelijaa kravatista (minua t-paidan kauluksesta) sanoen: ”Kuuntele!”.
SuperNait2 toi selvästi atakkia. Iskujen alut erottuivat selkeämpinä ja yleinen läpikuultavuus parani. Tässä vaiheessa myös bassopään kontrolli alkaa olla kohdallaan. Ulottuvuus on luonnollista ja bassokuviot kuuluvat pikkuvahvistimia selkeämpinä.
Referenssi, joka ei edes vielä ole referenssi
Integroituja vahvistimia verrattiin neljän laatikon erillislaitteistoon. Naim NAP 300 ja sen PS300 -virtalähde ovat malliston toiseksi järein päätevahvistin, NAC 282 sen sijaan vasta kolmanneksi järein etuvahvistin. Toisin sanoen tästä on vielä matkaa huipulle.
Silti, eroa integroituihin oli aivan selvästi. Siitäkin huolimatta, että ilmoitetun tehon lisäys kussakin pykälässä oli vain 10 wattia, alkaen Nait 5si:n 60 watista per kanava. Hyvä muistutus siitä, kuinka vähän se tehonumero kertoo siitä, miltä vahvistin kuulostaa.
SuperNait2:n verrattuna NAC 282 ja NAP 300 ovat selkeämpisointiset. Laulajan artikulaatio parani huomattavasti. Mieslaulajan äänessä on aitoa karheutta, sitä oikean ihmisen elävyyttä ja inhimillisyyttä. Bassopää sulautuu kokonaisuteen ja tukee vain tiukkana pohjana. Jos väkisin alkaa analysoimaan alimpia taajuuksia erikseen niin huomaa iskujen napakuuden ja kontrollin. Joku voisi jopa puhua kuivuudesta, mutta kyse on vain siitä, että tarpeeton pehmeys on poistunut jolloin sekä sävyt että ulottuvuus kuuluvat selkeämpinä.
Koskettavan hienoon ääneen tallennetusta mediasta on useita teitä, tämä on ehdottomasti yksi niistä.
PS.Naim-uutuudet ovat esillä Naim-jälleenmyyjillä roadshowssa. Lisätietoa aikataulusta sivulla: www.naim.fi
PPS. Tiesitkö, että Naimin alku olivat aktiivikaiuttimet Capitol Recording Studiolle? Jotenkin tutun oloinen startti menestystarinalle.
Maahantuoja: Kruunuradio
Naim-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.