Viulisti Nigel Kennedy saapui pyörremyrskyn tapaan Finlandia-taloon tuoden mukanaan Pietarin jousiorkesterin, Vivaldin, Bachin sekä musiikin koko kirjon teeskentelemättömässä ja virtuoosimaisessa konsertissa, joka nostatti yleisön lyömään tahtia, hurraamaan ja lopulta seisomaan. Miehen energia ja arvaamattomuus sai myös muun orkesterin antamaan kaikkensa ja hyppäämään mukaan tuntemattomaan.
Tuon monipuolisempaa konserttia ei olisi voinut toivoa, sain itkunaurukohtauksia, kosketuin soiton kauneudesta ja rokkasin Bachin ja Vivaldin tahtiin.
Konsertin ensimmäisen puolen Bachin viulukonsertot olivat eläviä ja mukaansatempaavia virkistävien painotuksien ja sisuksissa tuntuvan rytmin helliessä mestariteoksia. Ensimmäisen puoliajan päättänyt Nigel Kennedyn sävellys Melody in the Wind sai ihan tosissaan arvostamaan elämää, luovuutta ja itse artistia, joka on virkistävä tuulahdus aitoutta, pöhköyttä ja jumalaista musiikkia.
Skarppina rennosti
Väliajan jälkeen siirryttiin Vivaldiin. Neljän vuodenajan mukaan mahtui koko maailma ja ihan varmasti kaikki mahdolliset musiikkigenret. Yksi ongelma tässä on, nimittäin tekstitse on mahdoton kuvata, miten vaivattomasti musiikki vaihtui Vivaldista Hendrixiin ja takaisin Vivaldiin. Se ei ollut kikkailua tai hölmöä vitsailua (tai no, olihan siellä sitäkin), vaan yhdistelmät oli tehty niin sujuvaksi ajatuksen ja assosiaatioiden virraksi, että lopputulos tehosti koko elämystä – mikään ei vesittynyt, ainoastaan voimistui.
Ja miten ihmeessä joku pystyy saamaan noin älyttömän hurjaa feedback-särösoundia akustisesta viulusta? Kyllä siinä toki hevosenjouhet napsahtelivat, ja jousi taitaakin mennä uusiksi melkoisen usein. Hevosten kohtalon puolesta ei tarvitse kuitenkaan murehtia, sillä mies kertoi jouhien tulevat Siperiasta, jossa ei ole paljon kärpäsiä, joten hevoset eivät tarvitse häntiään.
Maailma rajana
Pitkän konsertin loputtua, seisoma-aplodien jälkeen, saimme kuulla vielä minkäpä muun kuin kappaleen Danny Boy. Tuo osoitti hyvin sen, että Nigel Kennedy – mies joka pystyy soittamaan mitä vain – esittää kaiken yhtä suurella vakavuudella ja paneutumisella, oli kyseessä sitten Bach, Vivaldin väliin ujutettu boogiepätkä tai perinnebiisi.
Jos olisi minusta kiinni, niin Nigel Kennedy kuuluisi kouluissa opintosuunnitelmaan. Tämä jos mikä ravistelee klassisesta musiikista (ja sen yleisöstä) turhat pölyt ja jumit pois jättäen jäljelle musiikin, joka on tarkoitettu kaikille ja johon jokainen voi eläytyä omalla tavallaan.
Esiintyjät:
Nigel Kennedy, viulu
Pietarin jousiorkesteri (St. Petersburg Festival Orchestra)
Ilya Kozlov, viulu
Oleg Weinstein, piano
Yaron Stavi, kontrabasso
Krzysztof Dziedzic, lyömäsoittimet
Konsertti:
Bach A Minor Concerto for Violin
Bach D Minor Concerto for 2 Violins
Nigel Kennedy – Melody in the Wind
–
Antonio Vivaldi – The Four Seasons (PUBD 1725)
Violin Concerto In E Major, Op. 8 No. 1 ’La Primavera’ (Spring), RV269
1 Allegro
2 Largo E Pianissimo Sempre
3 Danza Pastorale: Allegro
Violin Concerto In G Minor, Op. 8 No. 2 ’L’estate’ (Summer), RV315
1 Allegro Non Molto
2 Adagio – Presto
3 Presto
Violin Concerto In F Major, Op. 8 No. 3 ’L’autunno’ (Autumn), RV293
1 Allegro
2 Adagio Molto
3 Allegro
Violin Concerto In F Minor, Op. 8 No. 4 ’L’inverno’ (Winter), RV297
1 Allegro Non Molto
2 Largo
3 Allegro
–
Encore-tunnelmointia, jonka päätti Danny Boy
Kommentointi suljettu.