Viime viikonloppu oli kaamosfiilistelyä parhaimmillaan: keli oli pimeä ja märkä ja Nosturissa oli tarjolla perusteellista paatosta japanilaisen instrumentaalibändi MONOn tullessa kylään. Bändi on onnistunut jalostamaan jylhästä post-rock -menosta nektaria, jota nautittiin mykän ja vähäeleisen, mutta ajoittain suorastaan teatraalisen ulosannin siivittämänä.
Lämppärinä Nosturissa oli kotimainen Revival Hymns, joka hoiti pestinsä kelvosti indiepaatoksella. Tämä Radiohead-kukkasen pölyttämä siementaimi tuntuu lupaavalta nuorelta yhtyeeltä, jonka tulevia tuotoksia pitää kyllä seurata.
MONO tarjoili äänimaisemia, maalailevia tunnelmia ja ajoittain ärjymään räjähtäviä tuokioita ajassa ja paikassa. Yleisö otti tämän kaamosehtoollisen vastaan hartaassa muodostelmassa seisten.
Voisi ajatella, että instrumentaalia ja orkesterillista leffamusiikkia soittava hillitty japanilainen bändi olisi tylsää seurattavaa livenä – varsinkin, kun kitaristitkin istuivat matalilla tuoleilla – mutta ei se niin mene. Normaaleista huokailubändeistä poiketen MONOn jäsenet eläytyivät musiikkiin rajusti ja ilmeikkäästi, olivat hiukset kasvojen edessä tahi ei. Päätyipä kitaraa revittelevä Takaakira Gotokin välillä polvilleen maahan nytkymään kuin riivattu. Ja se toimi.
Mutta sanat saavat nyt riittää. Annetaan musiikin puhua, kuten bändikin hyvällä keikallaan teki.
MONO – Legend: A Journey Through Iceland
For My Parents -levyn traileri
Kommentointi suljettu.