Hikinen rupeama aloitettiin illan nuorimmaisten Cavalerojen, Igorin ja Zyonin, bändiä Lody Kongia kuunnellen. Poikain punkahtava metallimeno oli energistä asenteen ollessa jo vallan kohdillaan. Odotan kiinnostuneena sitä, miten jo noin nuorena maailmankiertueilla kulkeminen muovaa nuorten miesten soittoa.
Richie Cavaleran bändi Incite yllytti yleisöä vuorollaan Pantera/Soulfly -tyylisellä rytyytyksellä. Setti toimi hienosti lämppäämiseen, bändi on jo tasokas ja karismaa löytyy. Inciten uusi levy ilmestyy loppuvuodesta, ja tulen takuuvarmasti ottamaan sen kuunteluun bändin herätettyä uteliaisuuteni.
Soulflyn ilmestymistä odotellessa saatiin ilmoille urheilujuhlan tuntua salin kaikuessa innostuneen ja malttamattoman yleisön ”Olé, olé, olé, olé, Soulfly, Soulfly” -mantrasta. Tunnelma räjähti välittömästi kattoon bändin astuessa lavalle tykittämään laadukkaan menosetin, jossa ei sylkeä ja ärinää säästelty.
Tavastian läkähdyttävä atmosfääri nostatti kierroksia selkeästi aina vanhempien etnojytäbiisien kohdalla. Sentimentaalista allekirjoittanuttakin ilahdutti suuresti päästä nytkymään mm. Soulfly-herkkujen ”Prophecy”, ”Blood Fire War Hate”, ”Back To The Primitive” ja Sepultura-pörinän ”Roots, Bloody Roots” tahdittamana.
Loppukeikasta rupesi jo tätä vanhaa jytääjää väsyttämään, mutta nallekarhun ja ympärilleen kerääntyneiden pentujensa primitiivi yhteisärjyntätuokio teki hyvän mielen ja sai minut jaksamaan keikan kunnialla loppuun.
Max Cavalera tuntuu olevan kovassa vedossa, tykittäen uusiutuneen kokoonpanonsa kanssa huimalla energialla. Siinäpä se, kiitos Soulfly ja tervetuloa pian uudestaan.
Kommentointi suljettu.