Helsinki Cine Aasia saa elokuva- ja musiikkiharrastajan hyrisemään innostuksesta monipuolisen valikoiman ja raikkaan konseptin ansiosta. Neljän festivaalipäivän aikana pääsee näkemään 23 aasialaista elokuvaa ja lyhytelokuvaa, mutta hauskuus ei lopu siihen, vaan kulttuurinautinto laajenee kahtena iltana myös klubien puolelle monenlaisen musiikin ja esiintyjien kera.
”23 aasialaista elokuvaa
ja lyhytelokuvaa, mutta
hauskuus ei lopu siihen.”
Aasialaista elokuvaa on toki nähty ripauksina siellä sun täällä, mutta pelkästään aasialaiselle elokuvalle pyhitetty tapahtuma antaa mahdollisuuden laajempaan makusteluun. Nyt on leffoja jokaiselle: kauhusatiiria, vinksahtanutta huumoria, koskettavia ihmiskohtaloita, räppiä ja didgeridoota… Yksittäisten elokuvien lisäksi on tarjolla myös monen ruokalajin aterioita lyhytelokuvapotpurin sekä lyhytelokuva + elokuva -yhdistelmien muodossa.
Tiedossa näyttäisi siis olevan vallan herkullinen tapahtuma, jolla on suuri potentiaali laajentaa ihmisten käsitystä aasialaisesta elokuvasta. Näytöksiä on vain yksi tai kaksi per elokuva eli liput kannattaa hankkia ajoissa.
Festivaalin taiteellinen johtaja Eija Niskanen onnistui irrottamaan itsensä tuokioksi järjestelytohinasta ja istahti juttelemaan kanssani festivaalista ja aasialaisesta elokuvasta yleensä.
Mistä lähti ajatus järjestää uusi elokuvafestivaali?
”Aasiassa tehdään paljon monenlaista elokuvaa ja siitä tulee vain murto-osa tänne katsottavaksi elokuvateattereihin ja elokuvafestivaaleille. Ajattelimme, että järjestetään samanlainen vastaava aluefestivaali kuten esimerkiksi latinalaisamerikkalainen Cinemaissí.”
”Tapahtumien kävijämäärät kasvavat vuosi vuodelta. Sen takia ajattelimme että tänne mahtuu vielä yksi elokuvafestivaali ja että meillä on potentiaalia tavoittaa se yksi elokuvayleisösegmentti. Osa on aasialaisesta populaarikulttuurista kiinnostunutta porukkaa, osa on ihan vain yleisesti elokuvasta kiinnostuneita jotka haluavat nähdä mahdollisimman erilaisia elokuvia erilaisissa elokuvatapahtumissa. ”
”Ensimmäisenä vuonna meillä on viitisentoista erilaista elokuvaa tai lyhytelokuvien yhdistelmää, mutta sehän on kuitenkin vain raapaisu siitä, mitä on olemassa. Olemme pyrkineet tuomaan esille elokuvia eri Itä-Aasian ja Kaakkois-Aasian maista sekä tuomaan myös erilaisia elokuvan lajityyppejä, joita ei ole niin paljon nähty Suomessa.”
”Uskon, että aasialainen elokuva on sellainen aihe, jota pystyy hyvin laajentamaan. Siihen suuntaan tuntuu olevan paljon kiinnostusta.”
Miltä festivaalin järjestäminen on tuntunut? Sinähän olit mukana myös Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalien järjestämisessä syksyllä.
”Olen R&A-ohjelmistonsuunnittelussa mukana, mutta siinä minulla ei ole tällä hetkellä niin suurta kokonaisvastuuta vaikkapa koko festivaalin taloudesta, joten siinä ei ole ollut niin paljon yksittäisvastuuta. Tässä Cine Aasiassa taas meidän neljän hengen keskuspoppoomme on vastuussa koko festivaalista. On pitänyt miettiä miljoonaa asiaa, alkaen siitä, millaiset tullikaavakkeet pitää täyttää kun elokuva tulee maahan. Ja siitä kaikesta pitää sitten saada kasaan se paketti. Onhan siinä jokaisella meistä ollut juoksemista.”
”Yhtäkään näistä ei ole suomalaisissa DVD-vuokraamoissa.”
Ohjelmistonne elokuvia ei varmaan löydy muualta kotomaassa?
”Yhtäkään näistä ei ole suomalaisissa DVD-vuokraamoissa, eikä näistä ole meidän tietääksemme yhtään maahantuontia. Sehän olisi iloinen asia, jos joku kävisi katsomassa näitä elokuvia ja ostaisi sitten vaikka televisioon jonkun niistä. Ohjelmiston elokuvista pari sopisi hyvin esimerkiksi Teemalle.”
Mikäpä mahtaa olla oma suosikkisi festivaalin tarjonnasta?
”Itse olen kulkenut paljon Japanissa ja voisin suositella avajaiselokuvaamme Flashback Memories 3D. Se on musiikkidokumentti – kuulostaa hyvin simppeliltä – mutta se on ensinnäkin 3D-elokuva, jossa kundi vetää bändeineen etnorock-konserttia kolmiulotteisena ja lisäksi taustalla kulkee kaksiulotteisena hänen menneisyytensä ja mietelmänsä. Hän on ollut auto-onnettomuudessa kolmisen vuotta sitten ja menettänyt lähimuistinsa. Tämä on ensimmäinen konsertti sen jälkeen ja se sujuu erittäin hyvin. Koko tarina on mukaansatempaava ja lopussa jää nostattava mieli. Ja elokuvan toteutus on mielenkiintoista luovaa 3D-tekniikkaa.”
Millaiselle yleisölle teillä on tarjolla ohjelmistoa?
”Jos ajattelen meillä olevien elokuvien kirjoa, niin siitä löytyy monenlaiselle yleisölle. Siellä on sellaista, joka kiinnostaa enemmän nuorempaa polvea, esimerkiksi eteläkorealaisten Kimin veljesten omituiset elokuvat. Sitten siellä on myös vähän varttuneempaakin yleisöä kiinnostavaa. Esimerkiksi nämä molemmat kiinalaiset, People Mountain People Sea ja 11 Flowers, jotka ovat hyvin taidolla tehtyjä taide-elokuvia paikallisesta yhteiskunnasta ja historiasta.”
Entäpä miten tuttua aasialainen elokuva on täällä Suomessa?
”Japanilaisesta elokuvasta on jotain käsitystä, samaten uudesta korealaisesta. Kiinalaisista elokuvista tunnetaan parhaiten Hongkong-elokuva, joita meillä ei tänä vuonna ole valitettavasti yhtäkään. Luulen, että kaakkoisaasialainen elokuva on tuntemattomampi alue ja nyt siitä voi saada alkumaistiaisia muutaman elokuvan verran.”
”Näillä eri mailla on omat faninsa. Korea on nousemassa nuorison suosikkina Japanin ohella, joka on ollut suosiossa kymmenisen vuotta manga- ja animekulttuurin kautta. Nyt on suosittua K-pop, Gangnam Style ja muut. Ja täytyy muistaa, että suomalaiset matkustavat nykyään paljon Kaakkois-Aasiaan. Ehkäpä näistä festivaalin elokuvista välittyy sitä aurinkoista tunnelmaa.”
Löytyykö Aasian suunnalta mielestäsi ohjaajaa, joka saattaisi nousta lähentelemään Akira Kurosawan saavuttamaa mainetta?
”On vain yksi Akira Kurosawa.”
”Mutta esimerkiksi Japanista löytyy ohjaaja Shuichi Okita. Meillä on yksi hänen elokuvansa, The Chef of South Polar, joka kertoo japanilaisesta tutkimusasemasta etelänavalla. Päähenkilö lähetetään sinne kokiksi tekemään kotimaataan kaipaavalle tutkimusryhmälle japanilaista ruokaa keskellä jäätä ja lunta. Se on komediallinen draama, mielenkiintoinen ja hauska. Ohjaaja on noussut Japanissa aika suosituksi.”
Onko sinulla ajatuksia aasialaisen elokuvan musiikista?
”Avauselokuvahan on musiikkia, mutta aasialaisissa elokuvissa on ylipäätään mielenkiintoinen äänimaisema. Meillä on lyhytanimaatio nimeltään 663114, jonka nimi viittaa kaksi vuotta sitten tapahtuneeseen maanjäristykseen ja tsunamiin. Siinä on mielenkiintoisesti japanilaista perinteistä musiikkia ja ääniraitaa. Ja siihen on luotu ryömivä kaskas, jolka puhuu ihan omaa kieltään.”
”Kotimaataan kaipaavalle
tutkimusryhmälle japanilaista
ruokaa keskellä jäätä ja lunta.”
Aasialainen elokuva on laaja käsite, pystyykö siitä löytämään minkäänlaista yhdistävää tekijää?
”Siellä on niin monenlaisia tyylejä: täysin kaupallisia, kotimaassa suosittuja sotahistoria- ja komediaelokuvia, taide-elokuvia… Ehkä yksi aasialainen tyyli on sellainen hidas, viipyilevä ja kuvan kauneuteen keskittyvä elokuva, vähän – kutsukoon kukin sitä miksi haluaa – zeniläinen tyyli. Sitten on actionia ja kaikenlaista muuta, joten on vaikea vetää yhdistävää tekijää.”
”Olemme pyrkineet tarjonnassamme paikallisten ihmiskohtaloiden lähelle. Oli lajityyppi mikä tahansa, niin aasialaiset ihmiset kiinnostavat meitä – ja se, missä he elävät.”
Eroaako aasialainen elokuvateollisuus paljon länsimaisesta?
”Totta kai se vaihtelee paljon, kun on näin iso alue kyseessä. Kiinan kansantasavallassa elokuvateollisuus on valtiollista, ehkä vähän sensuroituakin ja jollain lailla valtion tukemaa. Sitten on ihan puhtaan kaupallisia, kuten Hongkong (vaikka onkin osa Kiinaa), Etelä-Korea tai Japani. Osassa näistä maista, vaikkapa Japanissa, on paljon Hollywood-tyylisiä elokuvastudioita, jotka ovat nykyään enemmän levitysyhtiötyylisiä. On suurella budjetilla tehtyjä elokuvia, joihin kasataan isoja tähtiä ja erikoisefektejä. Mutta on myös lähes kengännauhabudjetilla tehtyjä pienen ryhmän indie-elokuvia.”
”Japanissa on nykyisin aika suosittua production committee -tyylinen tapa, jossa kasataan yhteen yksi tai kaksi tuotantoyhtiötä, jotka varsinaisesti tekevät sitä elokuvaa. Sitten saattaa olla yksi tv-asema, levittäjä, mainostoimisto ja median edustaja, jotka hoitavat markkinoinnin, levityksen ja muun. Jokaisesta niistä on ihmisiä yhdessä suunnittelemassa leffaa ja kaikilla on esimerkiksi oikeus kommentoida käsikirjoitusta. Ja kaikki katsovat, voivatko jotenkin hyötyä siitä. Tietenkin on myös perinteisempiä yhden ohjaajan ympärille kerääntyneitä projekteja. Mutta tämä production committee on todella yleinen ja meilläkin on pari semmoista elokuvaa ohjelmistossa.”
Miten tuollainen tuotantotyyli vaikuttaa elokuviin?
”Se voi vaikuttaa hyvässä tai pahassa. Hyvässähän se vaikuttaa niin, että riski jakaantuu laajalle. Mutta toisaalta se voi vaikuttaa niin, että siinä on liian monta kauhaa sopassa. Kuvittelisin, että ne kokoukset ovat aika hankalia, jos jokaiselta pitää kysyä lupaa kaikkiin muutoksiin.”
Helsinki Cine Aasia -festivaalin aikataulu:
14.3.2013: Avajaisnäytös Bio Rexissä.
15.3.2013: Näytöksiä Andorrassa ja Dubrovnikissa. Ilmainen iltaklubi Gundam Style Dubrovnikissa. Luvassa rentoa japanilaista ja korealaista popmusiikkia.
16.3.2013: Näytöksiä Andorrassa, Dubrovnikissa ja Orionissa. Iltaklubi Club Niubi Dubrovnikissa. Mukana kiinalainen live-bändi Chui Wan.
17.3.2013: Näytöksiä Andorrassa, Dubrovnikissa ja Orionissa.
Esityspaikat:
Bio Rex, Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki
Andorra, Eerikinkatu 11, 00100 Helsinki
Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15, 00100 Helsinki
Lisätiedot:
helsinkicineaasia.fi/
www.facebook.com/HelsinkiCineAasia
Trailerit:
Flashback Memories 3D on erilainen hypnoottinen kolmedeekokemus, musiikkidokumentti ja ihmiskuva liikenneonnettomuudessa lähimuistinsa menettäneestä japanilaisesta didgeridoota soittavasta GOMAsta. Tetsuaki Matsue, Japani, 2012.
The Chef of South Polar tarjoaa kulinaristista ja kuvauksellista silmänruokaa hyvämieli- ja melankolialisällä. Tositarinaan perustuva elokuva kertoo etelänavalle töihin päätyneestä japanilaisesta kokista, joka kokkailee kotoista ruokaa maanmiehilleen. Shuichi Okita, Japani, 2009.
Hidastempoinen The Land of Hope seuraa kahden perheen kohtaloita kertoen fiktiivisessä Nagashiman läänissä tapahtuvasta ydinonnettomuudesta ja sen seurauksista. Sion Sono, Japani, 2012.
Man-Eater Mountain on aikuisille tarkoitettu synkkätunnelmainen mustemaalausanimaatio, josta löytyy ällöä kauhua ja groteskia erotiikkaa. Naoyuki Niiya, Japani, 2009.
Anti Gas Skin on vinksahtanut kauhusatiiri, josta löytyy kaiken muun lisäksi mm. kaasunaamarisarjamurhaaja, leikkisupersankari, kuolemankaipuinen karvanaamaneitokainen ja amerikkalainen merijalkaväkisotilas. Kim Gok, Etelä-Korea, 2010.
Self Referential Traverse: Zeitgeist and Engagement. Psykedeelinen sekoitus oikeita ihmisiä, nukkeanimaatiota, rosoista kuvaa ja hullua ääniraitaa. Kim Sun, Etelä-Korea, 2010.
Kommentointi suljettu.