Menkää ihmiset kesällä Mikkeliin! Kovan luokan osaajat järjestävät rock-festarit, joilla kaikki kävijät ovat ”hyvin tärkeitä henkilöitä”.
Jari Kuusistoa on tituleerattu rock-musiikin tietosanakirjaksi. Kaikkien AudioVideo.fi:n lukijoiden onneksi Jari on kirjoittanut meille valtavan määrän ei vain levyarvosteluja vaan elokuva-arvosteluita ja useita muitakin tarinoita siitä, mitä ja ketä kannattaa seurata ja mitä festareilla tapahtui.
Koska miehen ikään ehtiminen ei Jarin kohdalla tarkoita 18-vuotissynttäreitä, kokemusta musiikista ja sen ympärillä elävästä maailmasta on kuudelta eri vuosikymmeneltä! Kerro Jari vähän oman harrastuksesi alkupäästä.
”Rock-musiikki on kuulunut isosti ja katkeamattomasti elämääni tosiaan jo kuudella vuosikymmenellä. Matka alkoi 1970-luvun jälkipuoliskolla yllättävän rajulla musalla, uuden aallon puskiessa punkin ilosanomaa Suomeenkin. Myös itseäni vanhempien serkkujen luona tutuksi tulivat heidän huudattamansa sliipparit, ganesit ja muut silloin pinnalla olleet rokkilaumat. Olen naureskellut, että jos sen määrän, mitä olen rockmusaa päntännyt, olisi voinut hyödyntää opiskeluissa, olisin jo professori. Mutta ei kaikki tämä ole hukkaan mennyt. Kenelle rock (ja ylipäätään musiikki) antaa paljon, se antaa. Sitä on vaikea selittää asiaan perehtymättömälle.
On aika hämmentävääkin, että vuosikymmenten aikana on saanut kokea monia muotivirtauksia, maailmanlaajuisia ilmiöitä ja musiikkityylien suhdannevaihteluita tuoreeltaan. Punkin esiinmarssi, neo-rockabillyn tähdenlento, Porin bändit, NWOBHM (New Wave of British Heavy Metal) ja siitä seurannut heavyrockin räjähdysmäinen nousu 1980-luvulla, ja heavy rockin pirstoutuminen kymmeniksi alagenreikseen. Tietysti myös nk. tukkahevin suosio (josta en erityisemmin koskaan perustanut) ja sen romahdus grungen myötä. Suomen ja maailman tähtiäkin olen matkan varrella ison liudan tavannut. Vaikka joukossa on ollut mukavia tyyppejä, niin sanonta Don´t meet your idols on konkretisoitunut useampaan otteeseen.”
Don’t meet your idols… Harva meistä on niitä tavannut, herra Kuusisto melkoisen määrän. Se, että esiintyvä taiteilija ei aina ole taiteensa ulkopuolella se mukavin ja helpoin ihminen, ei varmasti tule monellekaan yllätyksenä. Mutta mitkä ovat oman historiasi kulmakiviä, mitkä albumit ovat olleet erityisen tärkeitä?
”Monen raskaan rockin klassikkoalbumin kuuntelu tuoreeltaan on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleen. Pitkään piti puuskutella esimerkiksi Slayerin Reign in Bloodin jälkeen. Myös Nevermind, Metallican kulta-ajan albmit ja Iron Maidenin ikiklassikot tekivät musiikillisessa herkkyysiässä olevaan teiniin lähtemättömän vaikutuksen. Suurimman ja kokonaisvaltaisimman alkuräjähdyksen aiheutti kuitenkin Iron Maidenin The Number of the Beast. Jos elämän varrelta on joitain hetkiä kristallinkirkkaana mieleen painunut, niin kyseisen albumin ensikertaa kuuleminen oli musiikin saralla itselle sellainen. Maidenia onkin sitten tullut seurattua aina näihin päiviin asti.”
Mitäs sitte?
Jari on kirjoittanut lehtiin ja nettiin 20 vuotta, AudioVideoonkin kymmenen vuotta. Joukkoon on mahtunut paljon hienoja levyjä, keikkoja, haastatteluja ja elokuvia. Tuosta kokemusten tulvasta on toki haittapuolensakin, kriittisyys kasvaa. Jari ei ole pelkästään tyytyväinen kaikkiin uusiin albumeihin: ”Valitettavasti viime vuosina olen huomannut, että liian monet bändit ovat menettäneet uusiutumiskykynsä ja leipovat samalla reseptillä samaa kakkua uudestaan ja uudestaan. Muutamia poikkeuksiakin on, esimerkiksi Paradise Lost, mutta senkin viime vuosien levyt ovat alkaneet jurruttaa samaa tuttua uraa.”
Miten pitkään pinna riittää, montako kertaa jaksaa haukata samaa kakkua? ”Katselen tilannetta vielä hetken aikaa, mutta jos mitään uutta ja erikoista ei levylautaselle ala ilmaantua, niin sitten jään eläkkeelle kirjoitusjutuista. Musiikki tulee toki pysymään loppuelämän mukana ja kuten pitkään Soundin heavypalstaa ylläpitänyt kaveri tuumasi, että ”kun ollaan tähänkin asti menty rokilla ja heavylla, niin ei sitä enää kannata alkaa vaihtamaan”. Olenkin joskus miettinyt, että kummelimaisesti voisi musalaitteet asennuttaa ruumisarkkuun, niin ei tarvitsisi rakasta harrastustaan lopettaa elämän kropasta pakenemisen jälkeen. Musiikkimakukaan ei ole juurikaan vuosien varrella muuttunut, mutta varmasti niin kuin monella muullakin levylautaselle hakeutuu niitä vanhoja suosikkeja. Itsellä on tapahtumassa selkeä hyppäys 1970-luvun juttuihin. Esimerkiksi Thin Lizzya olen kuunnellut pitkästä aikaa tosi paljon.”
Voisi musalaitteet asennuttaa ruumisarkkuun, niin ei tarvitsisi rakasta harrastustaan lopettaa elämän kropasta pakenemisen jälkeen.
Mutta kuka meille sitten kertoo, mikä on oikeasti perehtymisen arvoista? No, haluan elää siinä uskossa, että vaikka isompi massa musiikista olisikin Jarin perehtyneisyydelle liian tuttua ja kulunutta, joukosta nousee aina jotain hyviä esimerkkejä, jotka tuovat hymyn huulille ja saavat sekä neulan laskeutumaan levylle että sormet näppikselle.
Isojen setien saappaat
Jari kertoo tehneensä vuosien varrella musiikin parissa töitä laajemminkin. Esimerkiksi monenlaiset tapahtumatuotannot, keikkamyyjät ja promoottorin hommat ovat hänelle tuttuja. Sattuman kautta tuo maailma sai tuulta purjeisiinsa.
”Viime vuoden keväällä, monen vuoden hiljaiselon jälkeen, kaiuttimien ostoreissu sai odottamattoman käänteen, kun myyjänä olikin lajitoveri, jolla myös oli itänyt pitkään ajatus rock-musiikin edistämiseksi tehtävistä toimista, esimerkiksi omien festivaalien järjestämisestä. Pian ilmeni monta muutakin yhdistävää seikkaa hifiharrastuksen lisäksi. Olimme suunnilleen saman ikäisiä, jaoimme samanlaisen musiikkimaun ja molemmilla oli takanaan usean vuoden asuminen ja työskentely ulkomailla. Keskustelu kääntyikin varsin pian rokkihommiin. Katkeamattomana, yli 40 vuotta jatkunut rock-harrastus olisi meille jatkossakin se sisäisen palon sytyttäjä. Päätimme siltä istumalta, että rehellisen rockin lippu tulisi liehumaan tulevaisuudessa vieläkin voimakkaammin. Kadoksissa olleita kaiuttimien johtoja kellarista etsiskellessämme päätimme, että visioitamme lähdetään saman tien konkretisoimaan. Asiat lähtivät rullaamaan, ja niinpä ensimmäisenä ”Kerran”-nimen alla toteutimme 1.4.2022 ravintola Dom:issa Mikkelissä ”Kerran bändikisan” ja sitä seuraa ”Kerran Mikkelissä -22”-festivaali 8.-9.7.2022 Mikkelin satamassa.”
Erinomainen juttu! Just tuollaisesta saa lisää energiaa ja potkua. Rock soikoon!
Kerran-festarien kotisivu: kerrannii.fi
Kommentointi suljettu.