Haastattelussa kaiutinsuunnittelija Sami Penttilä, Penaudio

Penaudion omistaja on ollut muutaman vuoden latvialainen SIA World Audio Distribution. Kaiutinfirman alkuperäinen perustaja Sami Penttilä jatkaa suunnittelijana, mutta isompi pääyritys mahdollistaa monia asioita. Myös lopputuotteen myymisen halvemmalla kuluttajalle.

”Miten Maserati ja kanat
liittyvät highendiin…?”

Meille suomalaisille Penaudio on nimenomaan Sami Penttilän sielusta syntynyt kun suunnittelija kerran on suomalainen. Alunperin jonkun jenkkiläisen Frankin firman kanssa tilanne voisi olla erilainen. Mutta mikä mies se Sami oikein on? Ja miten Maserati ja kanat liittyvät highendiin…?

Musiikkia vekarasta lähtien

Nuoruudestaan Sami Penttilä kertoo, että ”Musiikki on aina kuulunut elämääni, ihan pienestä pitäen. Perheessä on kuunneltu musiikkia ja soitettu. Isä soittaa pianoa ja kitaraa. Minulla oli oma rokkibändikin lukiossa Lappeenrannassa. Soitettiin Beatlesiä, Rollareita, Beach Boyseja ja muita kuuskytluvun bändejä. Nykyään soitan veljeni jazz-projekteissa myös bluesia ja jazzia.”

Musiikin kanssa tekemisissä oleminen on aina erinomainen pohja kaiutinsuunnittelulle. Silloin ymmärtää paljon paremmin sitä, mitä kaiuttimen tulisi pystyä välittämään esityksestä.

Sami joutui pianotunneille 5-vuotiaana. ”Väkisin hangoittelin itseni siitä aloittamalla soittamaan kitaraa. Aina kuitenkin niin lyhytjänteisesti, että mihinkään musiikkiopistoon en koskaan päässyt. Yksityistunteja vaan”. Lyhyt- tai pitkäjänteistä, mutta selvästi hedelmää kantanutta koska mies soittaa edelleen.

Hifismin alkeista oman kaiuttimen syntyyn

Sami muistaa ajan hyvin kaukaa menneisyydestä. ”Hifistely alkoi aikaisin. Itse asiassa taisin saada jonkun Hitachin kasettidekin ja ensimmäinen kasettini oli Waspin W.A.S.P. vuonna 1984 eli olin silloin yhdeksän. Hyviä biisejä vieläkin. Siitä sitten pykälää isompaa, JVC:n dekki, missä oli 3D Bass. Niiden refleksiputkiin tuli jo työnnettyä vanua poistamaan resonointia”. Toisin sanoen äänenlaadun parannuspyrkimykset alkoivat hyvin nuorella iällä.

Lukioaikaisen 1960-luvun covereita soittava SIE-bändi äänittikin muutaman biisin. ”Jo silloin oli tärkeää saada soundit kuulostamaan oikeilta”.

”Vuonna 1998 lähti käyntiin
Samin ensimmäinen oman
kaiutinlapsen suunnittelu.”

”Sitten muutin Jyväskylään opiskelemaan, hyvinvointiteknologiaa (Auditional wellbeing) ja kiinnostukseni hifiin kasvoi ehkäpä järjettömiin mittoihin. Mitään muuta ei ollut ja erityisesti kaiuttimet kiinnostivat.” Kuten moni muukin, minä mukaanlukien, Sami rakensi Pekka Tuomelan ohjeiden mukaan kaiuttimia. Lisäksi kaverien kaiuttimia viritettiin.

Näiden ensiaskelien jälkeen tapahtui se, jonka hifialaa pidempään seuranneet muistavat. Valmiiden rakennusohjeiden tekeminen ja tehdastekoisten muokkaaminen ei enää riittänyt. Vuonna 1998 lähti käyntiin Samin ensimmäinen oman kaiutinlapsen suunnittelu. Tuo lapsi sai nimekseen Penaudio 7.6cx ja se on edelleen oikein hyvä kaiutin.

Hyvän soundin jäljillä myös tien päällä

”Musiikin lisäksi olen aina rakastanut autoja, niiden kiihtyvyyttä ja soundeja”, sanoo Sami. ”Minulla on ollut varmaan kymmenen autoa, joihin ensimmäisenä on vaihdettu pakoputki tuomaan muusta massasta poikkeavaa erottuvuutta”.

Ai pakoputkiviritteisiä vehkeitä? Niin, paitsi, että muutakin kuin pakoputkeen keskittyviä muutoksia Sami on tehnyt: ”Jossain välissä sitten aloin rakentamaan semikilpa-autoa Seat Ibiza 20VT:stä. Paino putosi 200 kg penkinvaihtojen, takapenkin poiston, hiilikuitukonepellin ja muun seurauksena. Teho vastaavasti kasvoi mitatusta 149hv:stä 360hv:hen. Autossa oli myös kisa-alusta, turvakaaret ja isommat jarrut.”

”Nykyautotkin luonnollisesti
jumalaisen hienon kuuloisia.”

”Kyllä sillä kovaa pääsikin, mutta selkä ei enää kestänyt rytkytystä ja yhden Ahvenisto-ajelun jälkeen vielä 200 km kotiin ajaneena en päässyt turvakaarien seasta itse pois ja selkä oli viikon niin kipeänä, että näytin varmaan enemmän keskiaikaiselta kellonsoittajalta kuin nykyihmiseltä”.

Samin nykyautot ovat selvästi enemmän herrasmiestyylisiä: Maserati 3200 GT ja Jaguar XJ-S Cabriolet. Eivät millään muotoa hitaita, mutta eivät kuitenkaan tippaakaan epämukavia. Ja luonnollisesti jumalaisen hienon kuuloisia.

Terve soundi terveestä ruumiista

Kolmisen vuotta sitten Sami muutti maalle, Luumäelle, ja alkoi viljellä maata vaimonsa kanssa. Osasyynä maanviljelyyn olivat tilan 156 marjapensasta ja muutama omenapuu. ”Tätä tukee myös ruoanlaittoharrastus eli itse tulee valmistettua kaikki ruoka tuoreista elintarvikkeista ja mahdollisimman paljon niitä hankitaan omasta maasta, metsästä ja järvestä. Luomu on myös asia, mihin on hurahdettu. Näin hifistinä ne nyanssit mitä luomusta saa valmistettuna ovat selkeästi eri makuista kuin tehotuonannolla aikaansaadun elintarvikkeen maku”.

Sami vielä tuumii, että kun tuohon lisätään joku hyvänmakuinen luomupunaviini niin aletaan olla oikein lähellä high endiä.

Kun tarvikkeita saa omasta pihasta niin eron teollisesti tuotettuun huomaa helposti. ”Kotieläimiä on myös aika liuta: pyreneitten mastiffi vahtimassa kaikkia, kaksi maatiaiskissaa pyydystämässä hiiret ja myyrät sekä kaksi luomukanaa. Tarkoituksena on aajentaa kanalaa jopa ankkalaksi asti. Voin sanoa, että noiden omien luomukanojen kananmunien maku on todella täyteläinen ja maukas verrattuna häkkikanloiden rehullasyötettyjen kanojen munien makuun. Lisäksi keltuainen on oranssi verrattuna häkkikanojen hailakankeltaiseen väriin”.

Lapsia tilalla kuulemma vilisee ”pahimmillaan” kuusi kappaletta. Perheenisänä oleminen on Penttilän elämässä oleellinen osa ja ennemmin hän sitä tekeekin kuin reissaisi pitkin maailmaa.

Uuden oppiminen ei ole pysähtynyt

Sami soittaa myös vaimonsa kanssa ja sanoo aloittaneensa harrastuksen, jossa soittaa ja äänittää veljensä kanssa. Veli on ammattimuusikko, rumpali Rakuunasoittokunnassa. ”Muutamia biisejä on tehty, äänitetty, miksattu ja masteroitu. Siinäkin tosin ketunhäntä kainalossa, koska ammennan siitä tietoa omiin tuotekehitysprojekteihin. Tietoa siitä, miten ääni käyttäytyy äänentoistoketjun alkupäässä ja miten se saadaan mahdiollisimman hyvin levylle saakka”.

Tässä esimerkkeinä kaksi Samin äänittämää ja miksaamaa kappaletta, joissa molemmissa mies myös soittaa bassoa.

Kaiutinsuunnittelun perusteet

Vaan kaiutinsuunnittelijanahan hifiharrastajat Sami Penttilän tuntevat. Miksi Penaudion kaiuttimet ovat sellaisia kuin ovat? Sami kertoo avoimesti suunnitteluperusteistaan:

”Suunnittelufilosofiani on alusta alkaen ollut kuunteluvaikutelmien painottaminen ja korkealaatuiset komponentit. Kuunteluvaikutelmien painottaminen johtunee pitkästä musiikin harrastamisestani; soittaen, äänittäen ja kuunnellen. Pyrin tuomaan niihin perustuen kaiuttimeen samaa sointitasapainoa sekä tunnetta, minkä aidot soittimet ja tila saavat aikaan.

”Kuunteluvaikutelmien
painottaminen ja
korkealaatuiset
komponentit”

Laadukkaisiin komponentteihin tunsin vetoa jo aikojen alussa kun vasta olin tutustumassa kaiuttimien anatomiaan. Huomasin miten vastusten, kondensaattoreiden, kelojen, liittimien ja sisäjohdotuksen vaihtaminen parempaan (yleensä kalliimpaan) vaikutti positiivisesti kuunteluvaikutelmaan.

Pyrin myös tekemään kaikki perusasiat mahdollisimman hyvin eli tukeva, tiivis kotelo, juottamalla tehdyt liitokset, hyvin vaimennettu kotelo (sisäiset tuet ja vaimennnusaine), suuntaavuuden hallinta, reunadiffraktioden välttäminen jne. Monet nykykaiuttimet ovat kaikki jo lähtökohdaltaan melko hyviä ja hyvänkin saa jo tekemällä perusasiat oikein. Lopputulos onkin eniten suunnittelijan käsissä eli mitä elementtejä käytetään, millaisia suodinkomponentteja käytetään, millaista kotelon viritystä käytetään, millaisia suodinkonfiguraatteja käytetään ja tuijotetaanko suodinvirityksessä tietokoneruutua vai kuunnellaanko tuttuja kappaleita aidoissa kuunteluolosuhteissa.

”Pyrin pitämään asiat
mahdollisimman
yksinkertaisina.”

Itse pyrin pitämään asiat mahdollisimman yksinkertaisina. Esimerkiksi elementit valitsen niin, että niiden taajuusalue tukee ajattelemaani lopputulosta. Toisin sanoen kaista on sellainen, että sen katkaisuun ei tarvita kuin hiukan apua. Pyrin käyttämään mahdollisimman laadukasta keskiäänielementtiä, koska se toistaa suurimman osan musiikin taajuuksista.

Lisäksi on erittäin tärkeää toistaa soittimien perusäänes ja ensimmäiset monikerrat yhdellä elementillä, jolloin lopputuloksesta tulee mahdollisimman saumaton ja luonnollinen. Ei siis katkaista esimerkiksi trumpetin soundia yhtäkkiä keskiääneltä diskantille. Tästä johtuvat käyttämäni korkeahkot neljän – viiden kilohertsin jakotaajuudet keskiäänen ja diskantin välillä. Näin korkeaa jakotaajuutta käyttämällä ei myöskään tarvitse käyttää hyvien diskanttielementtien perussoundia pilaavia torvia pitämään suuntakuvio kunnossa. Korkeammalla jaolla päästään erittäin luonnolliseen suuntaavuuteen. Ja näin saadaan myös laajalle ulottuva stereokuva, jolloin musiikkia voidaan kuunnella muuallakin kuin sweet spotissa.

Diskanttina käytän aina energiaa varastoimatonta kangasdomea. Urani alussa tein tutkimuksen yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa ultraäänten vaikutuksesta kuunteluvaikutelmaan, kuunnellen ja mitaten. Johtopäätös oli, että mitä puhtaammin kaiutin toisti yli “ihmisen kuuloalueen” eli 20 kHz niin sitä parempi kuunteluvaikutelma oli ja myös EEG:n alpha-aallot tukivat sitä eli musiikki oli silloin rentouttavampaa. Siitä johtuen ja myös monia metallikalvoisia diskantteja testanneena käytän tosiaan aina tekstiilidomeja. Niiden taajuusalue hiipuu luonnollisesti yleensä 22 – 25 kHz:stä alkaen ilman usean kymmenen desibelin piikkejä juuri kuuloalueen yläpuolella”.

Nyt kun Sami Penttilä kertoi, millaisiin suunnitteluperusteisiin Penaudio nojaa, voi kuka vain hifiharrastaja tehdä saman. Ehkä. Tai sitten ei.