Emotiva-merkki kampeaa itsensä signaaliketjun jokaiseen kohtaan ja näyttää, miten todella edulliset laitteet voivat olla hyvin varusteltuja, mekaanisesti kunnollisia ja äänenlaadultaan aivan mainioita.
Testasin jo aiemmin Emotivan BasX TA-100-stereovahvistimen ja se osoittautui erittäin hyväntuuliseksi tuttavuudeksi. Menevä luonne ja poikkeuksellisen hyvät liitännät digi- ja levysoitinpuolta myöten. TA-100:n kanssa on vain pidettävä huolta, ettei parita vahvistinta liian räväkkien kaiuttimien kanssa tai tulos on ruotsalaisittain tårta på tårta, liikaa sitä räväkyyttä.
Hienostuneempaa äänenlaatua, erillislaitteiden joustavuutta ja edelleen alle tuhannen euron hintalapun saa BasX-sarjan etuvahvistimella ja stereopäätevahvistimella. Emotiva BasX PT-100 -esivahvistin on ulkonäöltään, ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään täysin identtinen TA-100-stereovahvistimen kanssa, siitä vain puuttuvat päätevahvistimet kokonaan. Joten seurakseen se sai valmistajan edullisimmat normaalilevyiset A-150- ja A-300-päätevahvistimet. PT-100 ja A-150 ovat TA-100-stereovahvistimen lailla hyvin matalalinjaisia, vain kahdeksan senttiä korkeita – A-300 on sekä syvempi että korkeampia. Kaikki mallit ovat viimeistelyltään erittäin hyviä ja pelkistetyn tyylikkäitä, jos mustanpuhuvan hiljainen ulkonäkö vain sinua viehättää.
Emotiva BasX A-150 puskee kahdeksan ohmin kuormaan 75 wattia ja neljään ohmiin 150 wattia. Tämä molemmat kanavat kuormitettuna. A-300 toimii sekin mallimerkintänsä mukaisesti eli tuplaa nuo teholukemat, 150 wattia kahdeksaan ohmiin ja 300 wattia neljään ohmiin molemmat kanavat kuormitettuna. Kuunteluissa osoittautui, että tehoeron lisäksi molemmilla vahvistimilla on omanlainen äänellinen luonteensa.
Älppäri, digi ja kaikki muu
PT-100 on tosiaan periaatteessa sama laite kuin Emotiva BasX TA-100, mutta ilman päätevahvistimia. Tarkoittaa liitäntöjen puolesta, että siinä on kaksi analogista tuloa RCA-liittimillä ja lisäksi levysoittimelle liitäntä, jonka voi valita MM- tai MC-äänirasioille sopivaksi. MI ja high output MC -äänirasiat myös kytkin MM-asennossa.
Et omista älpeesoitinta vaikka sellaiset kuulemma ovatkin trendikkäitä ja parhaimmillaan oikein kivan kuulosia? No on PT-100:ssa viritin ja digipuolikin. Takalevyn liitinarsenaali sisältää koaksiaalisen, optisen ja USB-digiliitännän. Lisäksi on paikka Bluetooth-donglelle, jollaisen voi hankkia, jos tarvitsee. Bluetooth-yhteys on aptX-laatuinen eli hyvin hyvä.
Linja-antoja on kaksi. Normaalianto kaiuttimia ohjaavalle päätevahvistimelle ja lisäksi toinen RCA-liitinpari, joka antaa monosignaalia subwooferille tai subwoofereille. Kaksi subbaria eri puolille huonetta sijoitettuna ja samaa signaalia toistavina tuottavat yhtä subwooferia tasaisemman bassotoiston ja lisäksi laajalla alueella. Mukavaa siis, että esivahvistimessa on valmiiksi kaksi antoliitäntää, ei tarvitse käyttää epäeleganttia Y-adapteria tai -johtoa.
Valikoista löytyvät myös tutut ja turvalliset basso- ja diskanttisäädöt, samoin kanavatasapainon säätö ja näytön kirkkauden asetus. Nämä ovat kaikki asioita, joita ei välttämättä joka päivä vehtaa eestaas, etulevy pysyy minimalistisena kun jokaiselle ei ole omaa nappulaa.
PT-100 ja A-150, selvä askel eteenpäin
Takuulla hyvin montaa kiinnostaa, millainen harppaus nämä erillislaitteet ovat verrattuna siihen houkuttelevaan TA-100-stereovahvistimeen. Joten järjestin kaikki samalle laitetelineelle ja kuuntelin kutakin vuorollaan. Ohjelmalähteenä toimi pääosin Roksan K3 DAC -da-muunnin.
Emotiva BasX TA-100 on hieman kuivasoundinen, mutta hämmentävän hyvä kyllä. Kulkevuus on kiitettävää tasoa ja lähinnä alabasson absoluuttisen kontrollin puute paljastaa hintaluokan. Toisaalta tyypillinen seuralainen alle 600 euron stereovahvistimen seuraan ei ole kaiutin, joka humauttaa bassotoiston 20 hertsiin.
PT-100 ja A-150 parantavat soundia TA-100:sta selvästi.
Emotiva BasX PT-100 ja BasX A-150 parantavat soundia TA-100:sta selvästi. TA-100:n lievä kuivakkuus, monen flat-earth-fanin ehkä rakastamakin piirre, väistyy ja tilalle tulee rauhallisen uskottava kuulaus. Stereokuvan piirto on luonnollisempaa, tila piirtyy aidompana eikä vain graafisena luonnoksena instrumenttien paikoista. Yleistä ilmavuutta, tilan täyttävää luonnetta on paremmin kuin TA-100:ssa. PT-100 ja A-150 eivät ole nekään vielä ole parhaimmillaan äänitteen stereokuvan kriittiseen ruotimiseen, piirto on riittävän tarkkaa, mutta enemmän nautiskeluun kuin analyysiin ohjaavia.
Ehkä yllättäen bassopää ei tunnu muuttuvan mitenkään oleellisesti TA-100:n kyvyistä. Voimaa riittää kiitettävän hyvin, mutta ihan alimmalla oktaavilla kuuluu se, että nyt on kyse edullisista laitteista. Kovimmat koneet tarjoavat sinne kouraisualueelle enemmän kontrollia.
Huolimatta siitä, että PT-100:n ja A-150:n äänensävyssä ei ole flat-earth-koneisiin joskus liittyvää kuivakkuutta, ei niiden menohaluja voi moittia. Rammsteinin niin America- kuin Moskau-kappalekin kulkevat hengästyttävällä tahdilla, Ameriikan vahvistin ei siis yhtään syrji vastapuolta.
Isompaa pykälää peliin
Seuraava askel on hyvin mielenkiintoinen, miten tuplasti järeämpi A-300-päätevahvistin muuttaa soundia? Muutaman kaapelin vaihto paikasta toiseen ja uusi vaihde päälle. Ja ero on itse asiassa yllättävän suuri.
A-300 tuo sen, mitä siltä osaa odottaakin. Bassopään voima paranee entisestään sekä määrällisesti että myös kontrollin osalta. Helposti vain vyöryväksi muuttuva Rammsteinin Reise, Reise -albumin alakerta saa täsmällisyyttä ja yksityiskohtia. Bassopää ei silti ole se suurin ero A-150:n ja A-300:n välillä.
A-300 on selvästi kirkassointisempi ja avoimempi kuin A-150. A-150 on rennon leppoisa ja hyvin helposti kuunneltava, mutta A-300 avaa äänitteen paljon vahvempana eteesi. Keskialueen dynamiikka ja transientit iskevät aivan eri tavalla. Ero on kuin keikalla siirtyisi kentän laidalta lähelle lavan etureunaa. Tässä kohtaa paremmuus on paljon makuasioista ja oheislaitteistostakin kiinni. Etenkin soundiltaan tummat ja jopa tukkoiset kaiuttimet hyötyvät A-300:n avoimuudesta kun taas jo valmiiksi räväkkä kaiutin soi todennäköisesti miellyttävämmin A-150:n perään kytkettynä. Vaan kuten sanottu, makuasiat vaikuttavat paljon.
DA:lla bittiä
Oleellinen kokeilu on vielä se, että jätän Roksan K3 DAC -DA-muuntimen pois ketjusta ja siirryn käyttämään Emotiva BasX PT-100 -etuvahvistimen DA-muunninta. Muutos on yllättävän pieni. Roksan soi hieman soljuvammin ja diskanteiltaan hienostuneemmin, mutta muuten PT-100 pysyttelee lähes tahdissa. Tai itse asiassa, juuri tahdin eli rytmipuolen suhteen tämän halvan etuvahvistimen sisäinen DA-muunnin jopa pesee K3 DAC:n.
Funkilla syke kulkee tiukassa etukenossa, tippaakaan ei hidastella vaan fiilis pidetään tapissa. Soitan lempiartistia toisensa perään: Blues Brothers, Herbie Hancock, Megadeath, Ken Ishii, AC/DC, Rinneradio ja moni muu. PT-100:n DA-muuntimen kautta musiikilla se oleellisin eteenpäin vievä voima, rytmi, kulkee mainiosti ja vie kuuntelijan teokseen ja esitykseen mukaan.
Levysoitinliitäntä on TA-100:n kanssa identtinen, kuten olettaa sopiikin. Rahalla saa parempia erillisiä levysoitinesivahvistimia, mutta ihan muutaman satasen hintaluokista tuskin löytyy oleellisesti PT-100:sta pesevää, erilaisia toki.
Muunneltavuuden vapaus
Emotiva BasX TA-100 on hyvässä ja pahassa integroitu vahvistin. Kaikki samoissa kuorissa tarkoittaa helppoutta, mutta myös sitä, että kokonaisuus on sitten juuri sellainen kuin on. BasX PT-100 -esivahvistin tarjoaa kaiken sen järkevyyden, houkuttelevuuden ja laadun, joka TA-100:ssakin on, mutta lisukkeena valinnan vapauden etu.
Emotiva BasX PT-100:n perään voit laittaa Emotivan päätevahvistimen, mutta myös muita asioita. Aktiivikaiuttimet, putkivahvistimen tai jonkun muun päätevahvistimen. Lisäjujuna sitten se, että PT-100:ssa ei ole isoa virtalähdettä ja päätevahvistimia sotkemassa esivahvistimen hienovaraisia tehtäviä. Tälläiset pienet varmuustekijät ovat yllättävän suuressa asemassa kun me hifiharrastajat valitsemme sopivia komponentteja käyttöömme.
BasX A-150 ja BasX A-300 -päätevahvistimet ovat molemmat ehdottoman mainioita. Oikea valinta pitää tehdä sen perusteella, miltä muu laitteistosi kuulostaa ja paljonko tarvitset tehoa. Rauhalliseen nautiskeluun oikea valinta on BasX A-150, dynaamisempaa ja avoimempaa vauhtia saa sitten isommalla BasX A-300 -päätevahvistimella.
Enjoy the Music sanoi Emotiva BasX A-300:sta, että ”sisäänajon jälkeen vahvistin oli taustaltaan hiirenhiljainen, musiikki irtosi hyvin mustalta pohjalta. Kun verrataan suorituskykyä hintaan, on Emotivaa vaikea voittaa. Jos varas vaihtaisi etulevyt neljän tuhannen dollarin Sanders-vahvistimen ja Emotivan välillä, menisi pitkään ennen kuin huomaisin muutoksen.”
Sama julkaisu kommentoi PT-100 -esivahvistinta ”putkivahvistinmaisen lämpimäksi ja miellyttäväksi. Ei se ole hardcore-harrastajan viimeinen vahvistin, mutta hinta huomioiden on vaikea ymmärtää, miten valmistaja on laitteen pystynyt luomaan. Vilpittömästi suositeltava.”
Hifi Choice ylisti PT-100:aa ja A-300:aa sumeilematta. ”Oletus on, että vahvistimien monet hyveet on mahdollista saada yhdistettyä samaan laitteeseen, mutta vain erittäin kovalla hintalapulla. Kukaan ei vain kertonut tätä Emotivalle. Kovatasoinen ja huomattavasti Emotivaa kalliimpi super-integroitu kuulosti vertailussa valjulta ja haalealta. PT-100:n DA-muunnin välittää käsinkosketeltavaa ääntä rytmisesti loistavasti ja tilan erinomaisesti haltuun ottavasti”.
Emotiva BasX PT-100, A-150 ja A-300 -vahvistimet ovat hintaisekseen käsittämättömän hyviä. Ja vaikka niitä ei tutkisikaan hintalappu mielessä päällimmäisenä, ne ovat laadukkaita ja hyvä-äänisiä tuotteita. Päätevahvistimet tekevät eleettömästi oman osuutensa ja PT-100-esivahvistin tarjoaa liitännät, joilla normaali nykyihminen pärjää loistavasti. Sitten jos nälkä alkaa kasvaa syödessä, Emotiva tarjoaa lääkkeeksi muutamaa astetta järeämpiä XSP-1-esivahvistinta ja monella eri kanavamäärällä saatavia XPA-päätevahvistimia..
Edit: Hinnat päivitetty.
Lyhyesti: Nappiliitännät, vankka mekaniikka ja hintaisekseen käsittämättömän hyvä äänenlaatu.
Hinnat
Emotiva BasX PT-100: 489 euroa
Emotiva BasX A-150: 479 euroa
Emotiva BasX A-300: 685 euroa
Maahantuoja: Concept Hifi
Emotiva-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.