Monihuonejärjestelmiä on paljon. Ehkä vähiten merkkisidonnainen niistä on Applen Airplay (Google Chromecastin monihuoneominaisuuksia en tunne), joka toimii myös Android-laitteilla, mutta toki sekin kallistuu Appleen. Haittaako, jos monihuoneäänentoisto rakennetaan jonkiun yhden merkin laitteilla? Ainakin siinä on selvästi suurempi riski, että valmistaja toteaa menekin olevan liian pieni ja lakkaa tukemasta koko ratkaisua.
Eli merkkiriippumattomalle monihuonejärjestelmälle on tilaus. DTS on ollut aina kovapäinen firma. Jo DVD-levyjen aikana he tekivät äänenlaadullisesti paremman äänijärjestelmän kuin mitä Dolby Digital silloin oli. Äänenlaatu on ollut firman prioriteetti aina. Ja kun putiikki on aika radikaalin iso verrattuna moneen laitevalmistajaan, heidän Play-Fi -standardinsa tuntuu varsin turvalliselta tavalta liittää monen huoneen soittopelit samaan järjestelmään. Klipschin maahantuoja pyysi minut tutustumaan heidän uusiin Play-Fi-tuotteisiinsa ja Play-Fi-järjestelmään, tuntuma aiheeseen on siis sieltä.
Musiikki mistä vain ja minne vain
Play-Fi ei rajaa sitä, mistä soitat musiikkisi. Suomessa yleisin streamauspalvelu on reilummin pakattu Spotify ja hifiharrastajilla CD-tasoiset Tidal sekä Deezer Elite omalle verkkolevylle taltioidun musiikkikirjaston lisukkeena. Play-Fi:n kanssa voit kuitenkin käyttää juuri niitä palveluita, joita itse tarvitset. Soita nettiradioita, omalta musiikkiserveriltäsi tai mistä vain kaupallisesta streamauspalvelusta. Musiikkivalikoima on siis mahdollisimman suuri, sitä ei rajoiteta millään tavalla.
Keskuksena toimii puhelimessasi tai tabletissasi pyörivä Play-Fi-sovellus. Siinä näet kaikki tiedot soitettavasta musiikista, säädät äänenvoimakkuuttaYllättäen se on saatavana iOS:n ja Androidin lisäksi myös Windows Phone -käyttöjärjestelmälle. Kertoo siitä, että jenkkilässä Windows on ainakin vielä merkittävässä asemassa puhelimissa. Käytin sovellusta muiden puhelimessa kokeilun aikana eli en päässyt puuhaamaan sen kanssa ihan niin paljoa kuin olisi ollut hyvä. Pienelläkin käytöllä kävi kuitenkin selväksi, että eri tiloissa olevien äänentoistolaitteistojen ohjaaminen oli hyvin helppoa. Tietysti totuttelu vie hetken, mutta niinhän minkä vain kanssa.
Play-Fi-sovelluksessa ei ole äänensävyn säätöjä eli soitto-ohjelmasi (esimerkisi Spotify) ekvalisaattori tai puhelimen soundin esiasetus ovat ne, joilla voit muokata äänensävyä haluamaasi suuntaan – tai jonkun muun jäljiltä takaisin neutraaliksi.
Ehkä oleellisin kysymys on kuitenkin se, minkä kaikkien laitteiden kanssa Play-Fi toimii. Järjestelmää tukevia merkkejä on jo olemassa hurja määrä: play-fi.com/products/ ja repertuaari toki kasvaa koko ajan. Tuttuja hifimerkkejä on paljon. Kun Play-Fi-järjestelmää esiteltiin minulle Loudgroup-maahantuojalla niin esille tietysti tuotiin omat maahantuonnit eli Klipsch ja Onkyo. Mukana on kuitenkin sekä audiovalmistajia (kohta noin 15 merkkiä) että tietokonepuolen firmoja. Tietokonevalmistajien mukanaolo on asia, joka entisestään vahvistaa uskoa Play-Fi:n toimivuuteen ja laajenemiseen.
Repertuaaria on AV-vahvistimista aktiivikaiuttimiin ja pieniin vastaanotinpurkkeihin, joilla saat Play-Fi-toiminnot jo olemassaolevaan stereolaitteistoosi vaikka putkivahvistimen ja laajakaistakaiuttimien seuraksi.
Laajennus vaatii verkoltakin paljon
Play-Fi on yksinkertaisimmillaan tapa siirtää puhelimen tai tabletin streamauspalvelussa soiva musiikki jollekin aktiivikaiuttimelle. Siis se, mitä me teemme paljon Bluetoothilla, mutta Play-Fi:ssä tämä tapahtuu ilman Bluetoothin häviöllistä pakkausta. Play-Fi pitää äänenlaadun kaiuttimelle saakka niin hyvänä kuin se alkuperäisessä ohjelmalähteessä on, aina 24bit/192kHz-korkearesoluutioon saakka.
Ero Bluetoothiin laadukkaamman siirron lisäksi on se, että Play-Fi ei rajoitu siihen yhteen soittopeliin, joka siirtää musiikkia yhdelle äänentoistojärjestelmälle. Play-Fi:ssä voit soittaa yhdestä laitteesta musiikkia moneen huoneeseen vaikka yhtä aikaa. Sitten jos soittopelejä alkaa järjestelmässä olla monta, se vaatii luonnollisesti myös kodin sisäverkolta muuta kuin sen halvimman tarjouspurkin, jota marketin poistolaarissa oli. Käytännössä tarvitaan dual band -reititin, jossa on 128 megaa muistia. Play-fi:n sivuilla on käsitelty asiaa tarkemmin: play-fi.com/faq/entry/recommended-routers-and-network-specifications
Samoin, jos teet monikanavaisen järjestelmän, jossa ääni siirtyy Play-Fi:n kautta niin kaiutinkanavia on monta ja kodin sisäverkon on oltava riittävän laadukas ja kuormaa kestävä.
Hyvin ajateltuja yksityiskohtia
Luulen, että saamme kiittää paljolti älypuhelimia siitä, että ohjelmistojen käyttömukavuus on niin hyvä kuin se on. Puhelimia on jokaisella ja kukaan ei jaksa hankalaa tai monimutkaista sovellusta eli vain todella hyvin toimivat pärjäävät ohjelmistomarkkinoilla. Kaiken pitää onnistua parilla napautuksella ja pyyhkäisyllä pitkin ruutua. Ottaen huomioon Play-Fi:n monipuolisuuden, sen sovellus on kiitettävän intuitiivinen ja selkeä.
Samalla kun käännän ikkunalaudalla olevasta aktiivikaiuttimesta äänenvoimakkuutta pienemmälle, näen sen pienentyvät myös sovelluksessa juuri siitä huoneesta / laitteesta. Tilojen nimet voi toki muokata vapaasti juuri sellaisiksi kuin ne itselle parhaiten sopivat. Jos kaikissa huoneissa soi sama musiikki ja menet yhteen tilaan, voit muuttaa sen kaiuttimen soittamaan jotain muuta musiikkia.
”Sovellus myös hoitaa
toistolaitteiden
ohjelmistopäivitykset.”
Sovellus myös hoitaa toistolaitteiden ohjelmistopäivitykset, se ensimmäinen firmware kun ei nykymaailmassa tapaa olla lopullinen. Soundbarin tai vahvistimen päivitykseen riittää se, että hyväksyy puhelimesta päivitysehdotuksen ja antaa järjestelmän hoitaa itsensä tuoreimpaan tilaan.
Voit liittää samassa huoneessa kaksi tai useampia laitteita yhteen. Kaksi aktiivikaiutinta kytkeytyy tarvittaessa stereopariksi tai sitten voit viedä vain yhden mukanasi työhuoneelle. Soundbarille saat kahdesta aktiivikaiuttimesta surroundkanavat, jos kaipaat oikeaa ympäröivää surroundääntä.
Vaan miltä ne esillä olleet Klipschin Play-Fi-tuotteet kuulostivat? Ihan yhtä hyviltä kuin mikä vain samankaltainen tuote. Play-Fi vain mahdollistaa niiden käytön peruslaatuista aktiivikaiutinta monipuolisemmin.
Pieni ja mehevästi murahtava, Klipsch RW-1
Klipsch RW-1 on vähän 1,5-litraista maitotölkkiä isompi pulikka pöydällä. Soundi on mehevän täyteläinen ja kotelon kokoon nähden uskottava, mutta poikkeaa yleiseltä äänensävyltään monesta muusta markkinoilla olevasta. Kipakat säksätykset jätetään muille merkeille, nyt ollaan tuhteja kuin aitoamerikkalainen takapihan grillissä syntyvä hampurilainen. Jos haluat lisää kirkkautta, säädä sitä soittopelistäsi. Mikäli annat RW-1:n soida näin, voit olla varma, että kuunteluväsymys ei iske.
Stereokuva muodostuu kuten ihan millä vain tämän kokoluokan kaiuttimella. Siis silloin kun käytät RW-1:ä stereoparina etkä yksittäisenä kaiuttimena. Hyvin sijoitettuna ja läheltä kuunneltuna saadaan hurjaa tilavaikutelman teräväpiirtoa ja vastaavasti kauemmas asetettuna soundi on ilmava ja avara. Esimerkiksi surroundkanavakäyttöön Klipsch RW-1 on ihan nappi.
Tuhtisointinen arkku, Klipsch the Three
The Three (aloituskuvassa levysoittimen takana), Kolomonen, on ihan reippaasti tuhtisointinen pienen huoneen ikkunalaudalle asetettuna. Toisin sanoen pienissä huoneissa kannattaa miedontaa bassoaluetta puhelimen säädöistä ja sitten vastaavasti isossakin tilasa The Three soi miellyttävän mehevästi. Amerikkalainen ei piipitä ja kihise vaan murahtaa niin, että lautanen heilahtaa pöydällä.
Pienessä tilassa kuuluvaa bassokorostusta lukuunottamatta soundi on hyvinkin tasapainoinen ja miellyttävän kuuloista hyvää hifiä. Sen verran hyvää, että vaikka stereokuvaa yksi kaiutin ei tietenkään luo, The Three on paremman kuuloinen kuin moni vastaavan hintaluokan hifikaiutinpari. Pari, joka tarvitsee vielä erikseen vahvistimen seurakseen eli rahaa palaa äkkiä toinen mokoma.
Ärsyttävän hyvä, Klipsch RSB-8 -soundbar
RSB-8:n yleissoundi on ärsyttävän hyvä. Minä suoraan sanottuna inhoan soundbareja ihan periaatteesta. En siis yhtään kaipaisi halpaa esimerkkiä oikein hyvin toimivasta sellaisesta.
Klipsch RSB-8 on soundbar, jossa on 6,5-tuumaisella bassoelementillä tehty langaton subwoofer ja itse ääniputkessa seitsemänsenttiset bassokeskiääniset seuranaan – luonnollisesti, kun Klipschistä on kyse – torvikuormitetut diskanttielementit.
RSB-8 on soundbar-malliston pienin. Sen äänellinen luonne on kirkkaampi kuin RW-1:ssä, joka on hyvä asia. Näin nimittäin saadaan artikulaatio selvästi selkeämmäksi eli suomeksi sanottuna TV-ohjelmien ja elokuvien puheen laatu paremmaksi. RSB-8:n soundi on oikein mukava, sillä kuuntelee sujuvasti musiikkia ja tietysti kaiken audiovisuaalisen materiaalin ääniraidat. Korkeiden äänien toisto on itse asiassa hyvinkin hienosti kohdallaan. Katie Meluan hyvin räväkkä-ässäinen Shy Boy -kappale toistuu kirkkailla s-äänteillä, mutta ei yhtään viiltävänä tai epämiellyttävänä
Myös ilman kaiuttimia
Klipschin mallistossa on myös kaksi kaiuttimetonta laitetta Play-Fi-järjestelmään. Klipsch Gate on pieni musta laatikko, jolla mikä vain olemassaoleva stereolaitteisto muuttuu Play-Fiä tukevaksi. Gatessa on yksi 3,5-millisellä plugilla tehty analoginen tulo, jolla saat vaikka älppärisoittimen Play-Fi-järjestelmän äänilähteeksi. Analogisia antoja on yksi, sekin 3,5-millisellä plugilla, ja siitä olemassaolevat stereot tai aktiivikaiuttimet saadaan toistamaan Play-Fi:ssä soiva musiikki.
Gaten lisäksi on Power Gate, jossa on satawattiset vahvistimet kummallekin stereon kanavalle. Power Gate on paljon perus-Gatea monipuolisempi. Siinä on USB-tulo eli esimerkiksi kannettavan tietokoneen saa helposti kiinni ja optinen digitaalitulo vaikka televisiolle. Analogitulon saa kytkimellä valita RIAA-korjaimelliseksi tai normaaliksi linjatuloksi eli Power Gateen saa myös levysoittimen ilman mitään lisäpalikoita (erillistä RIAA-korjainta eli levysoitinesivahvistinta) väliin.
Powergatessa on antoina esivahvistinannot ja erillinen subwooferanto. Etulevyssä on myös paikka kuulokkeille eli Klipsch Powergate on täysverinen stereovahvistin nykypäivän kaikilla oleellisilla liitännöillä ja Play-Fi-toiminnolla vielä kaupan päälle.
Samoin kuin Klipschin aktiivikaiuttimien kanssa, myös Power Gatessa on Bluetooth-vastaanotin. Jos Play-Fi tuntuu vaaralliselta niin hyvin tuttu tapa hoitaa langaton kommunikaatio on siis olemassa. Monihuonejärjestelmää ei ole pakko käyttää, ellei niin halua, mutta kieltämättä Play-Fi tekee sen hurjan helpoksi. Kuka meistä ei kaipaisi joskus musiikkia muuallekin kuin olohuoneeseen. Keittiöön, makuuhuoneeseen, takan äärelle…
Kommentointi suljettu.