Elac Debut -mallistosta tuli iso hitti. Hyvää äänenlaatua varsin pienillä kustannuksilla. Jujuna oli monessa kovan luokan suunnittelijan, Andrew Jonesin palkkaaminen hommiin. Jones aloitti miettimällä tarkoituksenmukaiset kaiutinelementit ja mahdollisimman kustannustehokkaan malliston. Nyt samaa reseptiä jatketaan pykälää kalliimmassa Uni-Fi-mallistossa, jossa on heti ensikatsomalla jotain todella hyvää.
En edes tarkoita sitä, että jenkkiversioista poiketen me eurooppalaiset saamme sen Debut-mallistosta tutun muovipinnoitteen sijaan maalatun satiinivalkoisen ja satiinimustan värivaihtoehdoiksi. Debutista poiketen kangasmaskitkin tarttuvat kaiuttimen etulevyyn huomaamattomasti magneeteilla, mitään sojottavia kiinnikkeitä ei näy.
Ei sillä, Uni-Fi on hintaisekseen varsin siistin näköinen. Kotiteatterinmusta vaihtoehto on hillityn asiallinen ja perustyylikäs, mutta valkoinen on jotenkin erityisen onnistunut. Vaikka Debut-sarjassakin elementtien kiinnitysruuvit ja muu sellainen ylimääräinen silmiin tarttuva on piilotettu, Uni-Fi:ssä lookki on todella paljon puhtaampi. Iskemällä tiskiin moninkertainen summa seteleitä ei tahdo saada yhtään hienommin viimeisteltyjä kaiuttimia.
Vaan se, johon huomioni kiinnittyi oli akustinen lähtökohta, ei tämä jenkkimuovia viehättävämpi viimeistely. Koaksiaalielementti on kaiutinelementti, jossa diskantti ja bassokeskiääninen ovat samalla akselilla eli saman keskipisteen ympärillä (co-axial). Tällöin ääni tulee yhdestä pisteestä kuuntelusuunnasta riippumatta. Ja vaikka istuisit siinä parhaalla paikalla muista, että tavallisen pikkukaiuttimen kanssa 90% kuulemastasi äänestä on heijastuksia huoneesta. Koaksiaalilla se huoneeseen säteilevä ääni on mahdollisimman samanlaista kuin suoraan kuuntelupaikalle tuleva.
Usein bassokeskiäänisen kartio toimii myös suuntaimena diskantille. Tulos on tyypillisesti vähemmän säröä, vähemmän diffraktiota kaiutinkotelon kulmista ja tasaisempi taajuusvaste sivusuuntiin kuin ilman suuntainta. Kaksitiekaiuttimessa on se sivuoire, että diskantin suuntain sitten sykkii bassoiskujen tahtiin – sen kun pitää toistaa nekin. Paras ratkaisu on kolmitieratkaisu, jossa koaksiaalielementin kartio hoitaa vain keskialueen, silloin sen liike on mikroskooppisen pientä ja bassoille on oma kaiutinelementtinsä.
Terve lähtökohta
Elac Uni-Fi-mallisto on akustisista lähtökohdista poikkeuksellisen terve. Ensinnäkin on BS U5, kohtuukokoinen jalustakaiutin. Sekin on kolmitie eli nelituumaisesta keskiäänisestä ja tuumaisesta diskantista muodostuva koaksiaalielementti hoitaa keskialueen ja diskantin, bassoa varten on oma 5,25-tuumainen elementtinsä. Markkinoilla on yli kymppitonnin parilta maksavia highend-jalustakaiuttimia, joissa perusasiat ovat kökömmin kuin Elac Uni-Fi BS U5:ssä.
Lattiaversio Uni-Fi FS U5 (B – bookshelf ja F – floorstanding) on pitkälti samanlainen, mutta kolmella 5,25-tuumaisella bassoelementillä. Tämä tietysti tarkoittaa suurinpiirtein kolminkertaista kapasiteettia eli hurjasti parempia äänenpainevaroja. Lisäksi kolme eri korkeudella olevaa bassoelementtiä käytännössä poistavat bassojen lattiaheijastuksen eli kaikkien jalustakaiuttimien riesa – noin 100 – 300 hertsin välille huoneessa tuleva vaimentuma – loistaa poissaolollaan.
Erityisen terve keskikaiutin, JEE!
Vaakamallinen keskikaiutin on yleensä akustisesti huono. Oikeasti? Kyllä, sorry nyt vain teille kaikille, mutta on se. Ratkaisu, jossa diskantti on kahden bassokeskiäänisen välissä on akustisesti ”ihamperseestä”. Miksi?
Sivusta kuunneltaessa (ja muista se huoneen kautta heijastuva ääni) kuuntelijan etäisyys kahteen bassokeskiääniseen on vähän eri. Ei tarvitse olla paljon sivussa kun etäisyysero elementtiin on muutamia senttejä ja jo sen tuloksena korvalle herkimmälle keskialueelle tulee äänensävyyn selviä vääristymiä. Vain silloin kun etäisyys molempiin keskialuetta toistaviin elementteihin tasan sama, niiden ääni summautuu tarkoitetulla tavalla.
Elac Uni-Fi CC U5:ssa on siinäkin kaksi 5,25-tuumaista kaiutinelementtiä reunoilla. Mutta koska ne tosistavat vain bassoa – Uni-Fi:n tapauksessa jakotaajuus on 270 hertsiä, jolla aallonpituus on yli metrin eli muutaman sentin etäisyyserolla ei ole pennin vertaa väliä – eli ongelmaa ei tule. Koaksiaalielementti hoitaa siitä sitten loput ja se kuulostaa kaikkiin suuntiin hyvin samanlaiselta.
Elac Uni-Fi-mallistosta voi siis odottaa erittäin yhtenevää soundia sillä perinteisellä ratkaisulla, jossa pääkanavat ovat lattiamalliset, keskellä on vaakamallinen keskikaiutin ja surroundkanavissa sitten ne jalustamallit. Valitettavan usein tuo esitteissä houkuttavalta näyttävä kaiutinjärjestely on nimittäin kaukana optimaalisesta. Ensitahteja kohti siis.
Kaksi kaiutinta, yksi ääni – Uni-Fi BS U5 ja CC U5
Kuuntelin normaalin vertailukaiuttimeni (artikkeli edelleen vasta tulossa) lisäksi Elac Debut B5:a kuuntelutestien pohjalle.
Basso on Uni-Fi BS U5:ssä samalla tavalla mehevä kuin B5:ssä, mutta paremmin kontrollissa. Osasyy voi olla se, että kotelo on perus-Debutia paljon tukevampi eli se ei elä bassoiskujen tahdissa. Yleinen äänensävy on hyvin samankaltainen molemmissa kaiuttimissa, mutta stereokuvassa on eroa. Elac Uni-Fi BS U5 piirtää keskellä olevat asiat paljon tarkemmin keskelle kuin Debut B5, joka maalaa äänitteelle taltioitua tilaa laajemmilla vedoilla. Samoin syvyysinformaatio kuuluu BS U5:lla vähän B5:a selkeämpänä. Diskantti kuulostaa Uni-Fi-mallissa ihan aavistuksen kuulaammalta ja puhtaammalta kuin perus-B5:ssä, mutta ero ei ole sillä alueella kamalan suuri. Toisin sanoen, jos sinulla sattuu olemaan Debut-sarjan Elaceja jo valmiiksi, voit varsin turvallisesti sotkea kotiteatterijärjestelmässä niitä Uni-Fi-mallien kanssa äänensävyn puolesta.
Sitten tein rajun tempauksen, vaihdoin toisen BS U5 -jalustakaiuttimen tilalle CC U5 -keskikanavakaiuttimen. Yleensä tämä saa aikaiseksi vaikka mitä sivuoireita, mutta kun Elacin mallistossa näillä on sama herkkyys (eli molemmat soivat samalla vahvistimen äänenvoimakkuusasetuksella yhtä lujaa) niin käytännössä mikään äänessä ei muuttunut. Se, että yhdellä puolella on railakkaasti korkeampi kaiutin kuin toisella vääntää aivoja ajattelemaan, että joku on nyt pahasti soundissa poskellaan. Vaan kun laittaa silmät kiinni kaikki oireet häviävät silmänräpäyksessä – tai tarkalleen ottaen puolikkaassa räpäyksessä kun ei tarvitse edes enää avata.
Eli Uni-Fi CC U5 sopii ihan täydellisesti BS U5-parin väliin keskikanavaksi. Kyllä saman asian kuulee kytkemällä kaiuttimet AV-vahvistimeen ja laittamalla tutun Bond, James Bond -pätkän pyörimään, mutta silloin kuva vie helposti osan huomiosta ja pienet erot häviäisivät. Monikanavamateriaalilla ja keskikanava hyvin sijoitettuna (ei liian alas eikä liian ylös, silloin minkään merkin mikään kaiutin ei toimi hyvin) tilavaikutelman yhtenevyys on todella hieno.
Stereokuuntelussa suhteellisen pienielementtinen Uni-Fi-mallisto ei ole mikään tilan teräväpiirtäjä. Enemmänkin niin, että huoneeseen luodaan iso tila, jossa asiat ovat kaikki oikeilla suunnilla. Sitten kun siirrytään kahdesta kaiuttimesta viiteen (tai vielä useampaan) niin tälläisillä ei luonnostaan teräväpiirtoa tekevillä kaiuttimilla monikanavaäänen tarkuus on häkellyttävä. Ja ilman mitään sivuoireita, vain luonnollisen tarkka ja iso tilavaikutelma.
Isompi ja lämminsoinitisempi lattiamalli – Uni-Fi FS U5
Kunhan maltoin laittaa Blu-ray-levyt (R.E.D., R.E.D.2, pari klassikko-Bondia ja luonnollisesti hieman piirrettyjä) syrjään, oli vielä aika ottaa FS U5-lattiamalli tarkempaan syyniin musiikilla.
Uni-Fi FS U5:lla on bassopäässä enemmän voimaa kuin pienempikokoisilla BS U5 -jalustakaiuttimilla tai CC U5 -keskikaiuttimella. Tämä saa kaiuttimen myös kuulostamaan yleisesti hieman pikkumalleja rauhallisemmalta vaikka itse asiassa äänensävyllisesti asiat ovat muuten erittäin samankaltaisia. Jos FS U5 -lattiamalli on irti seinistä ja pienemmät seiniä vasten kuten tyypillinen asettelu on, äänensävy kaikissa kolmessa kaiuttimessa on itse asiassa erittäin yhtenevä.
Diskantti on edelleen luonteeltaan elävä ja keskialue hyvin tasapainoinen, mutta FS U5:n bassotoisto sopii paremmin isompaan huoneeseen kuin BS U5:n. BS U5 ja CC U5 ovat nekin jo mehevästi soivia, kerrostalossa FS B5 -lattiamalli on todennäköisesti aivan liian muhkeasti soiva – basso peittävää liikaa keskialuetta ja diskanttia alleen. Sen sijaan puurakenteisessa omakotitalossa ja kun halutaan isoa, tilaa täyttävää ja edelleen täyteläistä ääntä, Uni-Fi FS U5 on erinomainen valinta.
Miten pitkä on harppaus Debutista?
Miten paljon parempi Uni-Fi on kuin Debut-mallisto? Vastaus on, että hienovaraisen riittävästi, jotta se puolustaa noin kaksinkertaista hintalappuaan. Ainakin kun huomioidaan kaikki muu, mitä Uni-Fi-mallisto tuo tullessaan. Debut-mallit sinänsä ovat jo hyviä, vaikea niistä on ottaa rajua hyppäystä eteenpäin suhteellisen samanlaisella tekniikalla ja samassa kokoluokassa. Yleiseltä äänensävyltään Uni-Fi on hyvin samanlainen kuin Debut. Ei siis aivan puristisen tasapainoinen, taajuusvaste viivottimella viivasuoraksi vedetty vaan vähän mehevä ja rehevä.
Monelle musiikille tämä sopii aivan mainiosti. Se, jolle ei ehkä aivan nappiin, on sellainen akustinen musiikki, jota kuuntelet myös elävänä. Jos sen sijaan läväytät sujuvammin vähän vanhemman Megadeathin pyörimään, saat hyvin vahvaa rock-asennetta, joka ei nöyristele eikä pyydä itseään anteeksi.
Lisäksi Uni-Fi:llä on hienon viimeistelynsä lisäksi se ässä hihassa, että koaksiaalielementtinsä ansiosta se toimii erityisen hyvin monikanavajärjestelmissä ja muutenkin silloin kun ei ole vain yhtä kuuntelupistettä vaan isompi alue, johon musiikin täytyy toistua hyvin. Etenkin keskikanavakaiutin CC U5 on sellainen harvinaisuus, että jos jostain tinkii niin ei siitä. Ennemmin siis CC U5 keskelle, pääkanaviksi BS U5:t tai FS U5:t ja surroundkanaviin sitten Debut B4, jos kokonaisuuden hinta pitää saada mahdollisimman alas.
Luonnollisesti kolme identtistä kaiutinta edessä on aina hyvä ratkaisu, mutta mikäli keskikaiutin pitää saada vaaka-asentoon, Elac Uni-Fi CC U5 on äärettömän harvinaista herkkua Uni-Fi-sarjan lattia- tai jalustakaiuttimien välissä.
Kommentointi suljettu.