Steljes Audio on varsin tunnettu niin hifiharrastajien kuin kevyemminkin musiikintoistoon suhtautuvien keskuudessa… Ai et ole koskaan kuullutkaan? No et varmaan niin olekaan. Britiläisen Premier Groupin alle kuuluva merkki on rantautunut Suomeen vasta hetki sitten. Itse asiassa Steljes Audio -merkki nykymuodossaan on vasta ottanut jalansijaa – koko maailman mittakaavassa. Tuotteet ovat kyllä sellaisia, että voin hyvin kuvitella vuoden päästä tästä puhuvan hyvin monen.
Maahantuoja pyysi minut käymään ja ihmettelemään ihan pieniä ja halpoja aktiivikaiuttimia sekä pöytäradioita. ”Jee”… No, ihan hyvä kun pyysi. En nimittäin olisi ilman valmiiksi esille otettuja kamppeita välttämättä osannut näistä innostua. Parin satasen purnukat ovat parhaimmillaan ihan kivoja, mutta harvoin erityisen sykähdyttäviä. No, kunhan päästään tarinassa eteenpäin.
Mielekäs mallisto
Soundbareja ja Bluetoothilla modernisoitua putki-hybridi-vahvistinta ei Suomessa taida olla varastotavarana, ainakaan toistaiseksi. Tarjolla on sen sijaan kaksi eri kokoista pöytäradiota, kaksi aktiivikaiutinmallia ja musiikkipalvelin. Toisin sanoen repertuaari on kevyestä kannettavasta perushifin kautta raskaaseen highendiin. Ei se musiikkipalvelin kallis ole, mutta toimii tosi järeässäkin laitteistossa.
Iso juju Steljes Audiolla on se, että he käyttävät Frontier Siliconin musiikkipalvelin-chippejä. Niin, et ole kuullut koskaan aikaisemmin Steljes Audiosta ja tuskin myöskään Frontier Siliconista. FS on putiikki, jonka osia on todella monessa suurimmissa monihuonelaitteistojen valmistajissa. Tarkoittaa siis sitä, että monihuonetoiminnot toimivat erittäin hyvin ja Undok-sovellus niiden ohjaamiseen on osattu hioa tökkimättömäksi ja hyvin hyvin käyttäjäystävälliseksi.
Radiot ovat molemmat akullisia malleja eli ”nappaa kainaloon ja kuuntele, missä haluat” -tekniikka on mukana. Molemmat radiot toimivat Line out -liitäntänsä ansiosta isommankin stereojärjestelmän virittiminä, kumpaankin saa kiinni kuulokkeet ja molemmissa on 3,5-millisellä plugilla yksi analoginen sisääntulo, johon voit sitten liittää ihan minkä vain ohjelmalähteen. Bluetooth on kuitenkin se todennäköisin väylä silloin kun radiokanavat eivät ole hakusessa.
Ero yksinkertaisemman ja pienemmän SA20:n ja isomman SA60:n välillä on siinä, että SA60 käytännössä sisältää MS2-musiikkipalvelimen eli se osaa soittaa sinulle verkosta musiikkia vaikka millä tavalla. SA60 myös soi lämpimämmin, täyteläisemmin isomman ja refleksiviritetyn kotelonsa asiosta sekä näyttää tiedot ruudullaan kookkaimmilla kirjaimillaan kuin pienempi SA20.
Molemmissa radioissa on päällä painikkeet, joista käyttö hoidetaan. SA60:ssa vaihtoehto on älypuhelimeen imaistava Undok-sovellus, joka tarjoaa paljon muutakin kuin monenlaisia soundeja äänensävyn esiasetuksilla.
Hifisoundia radioista
Radioiden yleissointi on hyvin tasapainoinen, jopa varsin hifistynyt verrattuna monen kilpailijan tarpeettoman kaupalliseen ja nopeasti rasittavaan sihinään ja jumputukseen. Basso- ja diskanttisäätimillä äänensävyä voi muokata perusneutraalista suuntaan ja toiseen, jos sijoitus tai oma maku sitä kaipaavat. Keskellä huonetta mieto bassopään korostus auttaa ja vastaavasti keittiön perimmäisessä nurkassa sitä on hyvä vähän vaimentaa – jos kaipaa mahdollisimman tasapainoista ääntä. Mikäli haluat ei-toivotut vieraat mahdollisimman ripeästi ulos talosta, on SA60:n äänensävyn esivalinnoissa myös ruosteisen sukkapuikon energialla korvissa säksättävä vaihtoehto.
Vaikka molemmat radiot tarjoavat kaksi herätystä, helpon liikuteltavuuden akkujensa ansiosta ja paljon ominaisuuksia radiokuuntelijalle, minä odotin kyllä paljon enemmän, että pääsin kokeilemaan niitä aktiivikaiuttimia ja MS2-musiikkipalvelinta. Ehkä tämä johtuu osittain siitä, että herään aamuisin joka tapauksessa turhan aikaisin enkä siedä suomalaisten radiokanavien surkeaa ohjelmatarjontaa. Joko ne mainostavat itseään, ne mainostavat jotain muuta, joku puhuu vailla asiaa tai sitten soitetaan soittolistaa. Puhelimesta Spotify, Tidal, Deezer tai vastaava tarjoaa karkeasti arvoituna miljardi kertaa paremman ohjelmavalikoiman.
Pieni helmi – NS1-aktiivikaiuttimet
Steljes Audio NS1 -aktiivikaiuttimet ovat tosi pienet. Naamataulun koko on vain noin 15 x 10 senttiä. Toisin sanoen ne vievät olemattoman vähän tilaa esimerkiksi tietokoneesi ympäriltä pöydältä. NS1:n järkevämmässä yksilössä on kaksi 35-wattista D-luokan päätevahvistinta, lähtöliitäntä subwooferille, yksi analoginen sisääntulo ja Bluetooth-vastaanotin. Vähemmän järkevässä yksilössä ei ole aktiivielektroniikkaa, vain liittimet kaiutinkaapelille, jolla vahvistimen signaali saadaan siitä äly-yksilöstä siirrettyä.
Tuumainen silkkikalottidiskantti ja kolmetuumainen lasikuituinen bassoelementti näyttävät ihan oikeilta hifikomponenteilta ja kun oikean kaiuttimen oikeasta takanurkasta kääntää lisää äänenvoimakkuutta niin hymy nousee huulille ihan vain laadukkaan säätimen tuntuman takia.
Tuttuakin tutumpaa materiaalia soimaan, Katie Melua ja Shy Boy. Bassopää on mukana, mutta pienellä kaiuttimella ei nouse häiritsevän paksuksi kun alimmat humpat jätetään pois. Muuten soundi… Äh, tämä on nyt hankalaa. NS1 kuulostaa ihan napilta. Ei saisi, 199 euron hintalapulla. Hifisti takaraivossa miettii sitä hirvittävää pöytäheijastusta, jota sijoitus aiheuttaa, mutta musiikki tuuppii ahkerasti ajatusta sivuun ja houkuttelee vain kuuntelemaan.
”Musiikki tuuppii ahkerasti
hifistisvaikeaa ajatusta sivuun
ja houkuttelee vain kuuntelemaan.”
Houkuttelee vain kaivamaan jotain muuta hauskaa. AC/DC ja Dirty Deeds Done Dirt Cheap. Fiilis välittyy, ehkä näin vanhalla ja niukkabassoisella äänitteellä kaipaisi sitä isompien kaiuttimien kykyä välittää viimeisetkin tipat äänitteelle tarttuneesta, mutta vauhtia on kiitettävän hyvin, kyllä kulkee. Jep, there’s gonna be some rockin’ näiden pikkuisten kanssa.
Ocean’s 11 -soundtrackin The Plans ei toki heiluta verhoja bassoillaan kuten isojen subbarien kanssa tapahtuu, mutta tiiviin täyteläinen tunnelma välittyy silti todella hyvin. Artikulaatio välittyy sekin erittäin hyvin eli vähemmänkin hiotulla kielitaidolla saa ulkomaankielisitä kommenteista vaivattomasti selvää. My name is Lyman Zerga toki ääntyykin hyvin huolella, mutta nämä television rinnalla on superhelppo, superhalpa ja superyksinkertainen tapa saada sen ison littunaruudun kovin vaatimaton äänentoisto kertaheitolla hyvälle hifitasolle.
Sitten kun ruudusta ei tule mitään niin Metallica-cover aiheesta Whiskey In The Jar murahtaa mukavasti. On niitä puhtaammin soivia kaiuttimia olemassa (nämäkin, jos raaskisi nostaa pöydältä puolisen metriä ylemmäs), mutta jotenkin NS1 onnistuu pitämään rauhallisella äänenvoimakkuudella tinkimättömästä menevyydestä todella hyvin koko ajan kiinni. Biisi biisin jälkeen, albumi albumin perään musiikki sykkii ja vie mennessään. Iso ja kallis hifijärjestelmä kaivaa äänitteestä enemmän kuin NS1, mutta ei aina ole yhtä tarttuvan kulkeva sen esityksen suhteen.
Monipuolisempi ja parempi – NS3-aktiivikaiuttimet
Aktiivikaiutinmalleista isompi NS3 tuo muutakin kuin 45-wattiset vahvistimet, aidon bambuviilun yhdeksi pintakäsittelyvaihtoehdoksi (NS1:n seitsemän värivaihtoehdon lisäksi), vähän lisää bassopäätä ja tuumaisen silkkikalottidiskantin kaveriksi nelituumaisen bassokeskiäänen verrattuna NS1-pikkuveljeen.
NS3:ssa on nimittäin kaukosäädin, tietysti se Bluetooth kuten NS1:ssäkin, mutta lisäksi optinen digitaalitulo (esimerkiksi televisiollesi), kaksi analogituloa ja USB-virransyöttö. Sitä virransyöttöä voi käyttää tarjoilemaan sähköä niin älypuhelimen lataukseen kuin myös Steljes Audio MS2-musiikkipalvelimelle.
Kaukosäädin on yllättävän makea, vähän luottokorttimallia pidempi litteä ja kalvonäppäimillä. Kaiuttimessa volumenuppi toimii lyhyellä painalluksella sisääntulon valitsimena ja Bluetooth valittuna pidemmällä painamisella kytkee parituksen. Käyttölogiikka on siis hyvin selkeää kun on kerran NS3:a kokeillut.
Sävynsäädöt, jotka olivat maahantuojan jäljiltä häikäilemättömästi bassoa ja diskanttia korostavia, saa nollattua yhdellä napinpainalluksella. Tuloksena on hyvinkin neutraali ja helposti kuunneltava luonne, lyhyeltä etäisyydeltä näitä voisi käyttää vaikka äänitteen monitorointiin. Pidempää kuunneltuna stereokuva tietysti muuttuu hyvin yleisluonteisesti kun aina kaikissa pienissä kaiuttimissa. Sitten kun niitä bassoa ja diskanttia lisää aavistuksen, saadaan tipan makeileva, mutta ei kuitenkaan korviin ottava luonne. Sävynsäädöt toimivat hyvin ja terveen vääristymätön perusluonne on erittäin hyvä lähtökohta oman soundi-ihanteen viilaamiselle.
Hyvin virtaviivainen puhelinsovellus Undok
Undok-sovellus on käyttälogiikaltaan kiitettävän selkeä. Vaikka esimerkiksi Spotify on valtavan suuri putiikki ja mielettömän suurella määrällä ihmisiä käytössä, Undok-puhelisovellus pesee sen käytön helppoudessa 6-0. Sovellus ja sitä tukevat pienet monijalkaiset osaset laitteiden piirilevyillä mahdollistavat paljon: Spotify Connect, nettiradiot ja DLNA eli oman verkkolevysi materiaalin toisto.
Undok on itse asiassa erinomainen esimerkki siitä, mihin suunnittelu on menossa. Kaikki ylimääräinen koristelu karsitaan pois. Enää ei tarvitse näyttää, että meidän härpäkkeellä voi tehdä näitä 76 eri asiaa ja vaikka kaikkia yhtä aikaa. Ei kukaan halua tehdä 76 asiaa yhtä aikaa, ei edes 68 asiaa. Käyttäjä haluaa ne muutamat oleelliset jutut ja ilman turhaa hässäkkää. Intuitiivisuus, selkeys ja takkuilematon ripeys ovat ne oleelliset piirteet – ja ne Undok hoitaa kiitettävän hyvin.
Undokin paras kaveri, MS2?
Steljes Audio MS2 on halpa, pienikokoinen ja yksinkertainen musiikkipalvelin. Siinä on Spotify Connect ja kun se liittyy verkkoosi WLANilla, se soittaa verkkolevysi materiaalia. Väitin, että ethernet-kaapelillekin olisi ollut paikka vaikka MS2 kytkeytyy vain langattomaan verkkoon.
MS2:ssa on 3,5-millisellä plugilla oleva analoginen antoliitäntä ja lisäksi optinen digianto. Se siis voi kytkeytyä mihin vain alkaen vanhasta matkaradiosta ja päätyen järeään highend-DA-muuntimeen. Satasen hintalappu yhdessä tosi hyvän ohjaussovelluksen kanssa voi houkuttaa kylvämään näitä ympäri kämppää.
Hifiharrastajalle MS2:n isoin ongelma on se, että vain vähän Apple TV:tä isompi purkki ei paina tarpeeksi eli ei voi olla uskottava. Vaikka se kuinka olisi kytketty digitaaliannostaan tuhansin eurojen DA-muuntimeen ja äänenlaatu olisi sen ansiosta kuolattavan loistava.
NS3-aktiivikaiuttimet ja SA60-radio sisältävät kaikki MS2:n toiminnot eli verkottunut monihuonejärjestelmä muodostuu nopeasti.
Tuntematon suuruus
Steljes Audio on vielä tuntematon merkki. Mutta koska se tekee kaiken oikein ja hyvin, on helppoa kuvitella merkin haalivan markkinaosuutta itselleen hyvää vauhtia. Nykyomistajan, Premier Groupin, mukaan tuleminen nosti takuun kolmeen vuoteen, tuskin sekään hillitsee.
SA20 ja SA60 -radiot ovat riittävän monipuolisia, hyvin viimeisteltyjä ja hyvän näköisiä. Tukeva nahkainen kantokahva ja valkoisen lisänä aito pähkinäpuu ja mustaksi käsitelty puupinta. Puiset ovat oikeaa puuta ja tuntuvatkin siltä koska päällä ei ole paksua kerrosta kiiltävää muovilakkaa.
MS2-streameri voi olla porukan vaikein koska moni miettii, että eikö joku Chromecast Audio tai Apple Airport Express olisi vielä parempi. Steljesin valtti on hurjan hyvä puhelinsovellus ja muuhun mallistoon yhdistyvä monihuoneäly. Satasen hinnan ei pitäisi olla kynnyskysymys vaikka Chromecast halvempi onkin. Kysymys on ihan siitä, mitä haluat ja painotat. Jos kotiin tulee Steljes Audio NS3 ja/tai SA60, olisi hassua olla kytkemättä isoa stereojärjestelmää (jos sellainen taloudessa on) samaan hyvin toimivaan Undok-käyttöliittymään.
Hifi-ihmisen vinkkelistä NS1- ja NS3-aktiivikaiuttimet ovat ne hitit. Etenkin hifi-ihmisen, joka ei pidä radion kuuntelusta. Äänenlaatu on tosi hyvä ja NS3:n tapauksessa vielä laaja-alaisesti äänensävyltään säädettävissä. Viimeistely on tiptop ja pirteitä värivaihtoehtoja seitsemän, NS3:ssa värien lisäksi myös bambuviilu.
Olen vähän huono suosittelemaan radioita kun en itse sellaisia yhtään käytä. Vaikuttavat asiallisilta ja poimivat ohjelmat häiriöttämästi. Ei minulle niistä jäänyt muuta mietityttävää kohtaa kuin se, että mustan radion painikkeet ovat hopeisissa painikkeissa ja näkyvät vasta kun niitä tihrustaa lähempää.
MS2-musiikkipalvelin ja NS-aktiivikaiutinmallit sen sijaan ovat päivänselvästi erittäin hyviä vaihtoehtoja. Aktiivikaiuttimien selviä käyttökohteita ovat tietokoneen tai telkkarin äänien parantaminen, äänenlaatu riittää kyllä ihan puhtaasti hifihenkiseen musiikista nauttimiseenkin.
Kommentointi suljettu.