Naim Audio Statement NAC S1 ja NAP S1 -vahvistimet testissä

Ei tämä ole sillä tavalla oikea testi, että olisin päässyt kontrolloiduissa olosuhteissa vertaamaan testilaitetta tuttuihin koneisiin. Sellainen tuskin on Suomessa mahdollista koska kyse on yli 250 kg vahvistinpatteristosta, joka maksaa lähes tuhat euroa kilolta. Siinä teille tippa perusmatematiikkaa pohjaksi.

Silti, tälläisen laitteiston kuuntelu, ja pelkästään kuuntelemaan pääseminen, vetää hiljaiseksi. Voisin nipottaa siitä, että huone nyt ei ollut täydellinen ja ehkä vahvistimet olisivat ansainneet järeämpää kaiutintakin peräänsä. Mutta sellaisesta pohdinnasta tulee nopeasti mieleen, että olisinko minäkään ansainnut päästä kuuntelemaan kattausta – tässäkään muodossa.

”Olisinko minä ansainnut
päästä kuuntelemaan
tätä kattausta…”

Signaalia tarjoili Naimin NDS-verkkosoitin, jota oli terästetty ei yhdellä vaan kahdella lisävirtalähteellä. Yksi tarjoili sähköä analogipuolelle ja toinen digisignaalin käsittelyyn. Ne kaiuttimet olivat aiemmin testatut Focal Sopra No 2:t.

Poikkeuksellisen pitkän kehityksen tulos

Tarina Statementin takana alkoi noin 30 vuotta sitten kun yksi Steve Sells -niminen mies (Naimin suunnittelupuolen johtaja) alkoi haaveilla ihan eri tavalla tehdystä vahvistimesta. Vajaa kymmenen vuotta sitten Naim Audion johtokunta vihdoin näytti vihreää valoa ja uskoi, että nyt päästään sitten tositoimiin.

Steve joutui kertomaan huonot uutiset johtokunnalle, markkinoilla ei ole sellaisia osia, joista tuon haaveillun vahvistimen voisi rakentaa. Tai on, mutta ei vapaasti saatavilla. Kyse oli avaruustekniikkapuolelle kehitetyistä ratkaisuista, joita onneksi sitten saatiin näikin epäkaupalliseen tarkoitukseen käyttöön.

Varsinainen kehitys tuotantoon alkoi 2011 ja vuoden 2014 CES-messuilla Las Vegasissa esiteltiin ensimmäistä kertaa Naim Audio Statement NAC S1 -esivahvistin ja NAP S1 -monopäätevahvistimet.

Herrat Steve Sells ja James Watt

Koska Steve Sells on suuri James Wattin ihailija, Statement NAP S1 -päätevahvistin on teholtaan yhden hevosvoiman, brittiyksiköillä siis 746 wattia. Tuon yhden hevosvoiman tehon herra Watt määritteli, jotta aikoinaan pysyyttiin suhteuttamaan työhevosten ja höyrykoneiden voima toisiinsa. Tämä siis jatkuvaa tehoa kahdeksaan ohmiin. Neljään ohmiin saadaan tuplasti tuo määrä ja yhden ohmin kuormaan hetkellistä tehoa yhdeksän kilowattia. On aika turvallista sanoa, että NAP S1 ohjaa sujuvasti mitä vain markkinoilla olevaa kaiutinta.

Ja sitten toisaalta. Se avaruusteknologiaa vaatinut asia ovat 009-transistorit, jotka ovat todella tarkasti kaikki samanlaisia. Yleensä kun vahvistimessa on iso nippu päätetransistoreita, ne ovat vain melko samanlaisia ja siitä seuraa aika paljon heittoja vahvistimen sisällä.

Hyvin yksinkertainen vahvistin on yhdellä pääteputkella tehty päätevahvistin ja sellainen voi soida todella kauniisti koska mitään ei tarvitse tasoitella, kompensoida eikä paikata samaa asiaa tekevien monien osien välillä. Jos ymmärsin oikein, Naimin idea Statement-vahvistimissa on vähän sama kuin yksinkertaisen putkivahvistimen. Kaikki päätetransistorit ovat toiminnaltaan niin identtisiä, että ne toimivat kuin yksi iso transistori.

Suuri ero tyypillisen yhden putken putkivahvistimen ja Naim Audio Statement NAP S1:n välillä on se, että se putkivahvistin toimii hyvin vain todella harvojen sille optimaalisesti sopivien kaiuttimien kanssa. Ja äänenpainevarat ovat silti usein rajoitetut. Sen sijaan NAP S1:n kanssa sinun ei tarvitse miettiä vahvistimen kykyjä yhtään valitessasi kaiuttimia, voit valita ne puhtaasti soinnillisten piirteiden ja muiden arvojen mukaan. NAP S1 kyllä sitten ohjaa niitä puhtaasti, ongelmitta ja äärirajoille saakka.

Pienet yksityiskohdat

Naimin suunnitteluosasto on miettinyt Statement-vahvistimissa hyvin montaa asiaa. Herkkien osien erotus mekaanisista häiriöistä on Naimilla tuttua kauraa ihan edullisimmista erillislaitteista alkaen. Tämän takia Statement-vahvistimet ovat kaksiosaisia, pohjassa on virtalähde ja itse vahvistinaste on sitten ylemmässä osassa koteloa. Se kirkas akryylilevy välissä on siinä ei ulkonäkösyistä (pelkästään) vaan siksi, että se estää pyörrevirtoja (eddy current) kiertämästä pitkin koteloa pystysuunnassa. Ja jotta vaakasuunnassakaan ei tapahtuisi samaa, eivät jäähdytysrivat ole mekaanisesti kiinni alumiinisessa kotelossa vaan irrallaan siitä.

Muuntaja elää aina kuormituksen mukaan. Se laajenee ja supistuu (kyllä te olette kuulleet sen muuntajan huminan jossain laitteessa) ja jotta tämä liike ei johtuisi koteloon, halkaisijaltaan noin 12-tuumainen rengassydänmuuntaja seisoo kahden A-mallisen kiinnikkeen välissä joustavasti. Nii-in, yleensä 12-tuumaa tarkoittaa ison kaiuttimen järeää bassoelementtiä, melkoisen järeä munkki…

Nuo A-pilarit taas seisovat melkein tuuman paksuisen messinkilevyn päällä, joka muodostaa kotelon alaosan pohjan. Ja tuo messinkilevy on sitten lattiaa vasten olevien piikkien varassa eli virtalähteen värähtelyt saadaan minimoitua. Esivahvistimessa, joka käsittelee hyvin pieniä signaalitasoja, on piirilevy pingotettu kulmistaan neljän jousen varaan. Ihan vain siksi, että siihen ei varmasti johdu mitään ylimääräistä.

Vastaavanlaisia asioita Statement-vahvistimien suunnittelussa on miljoona lisää. Eikä Naim edes kerro kaikkia niistä, tietenkään. Miljoonalla pienellä tarkasti mietityllä yksityiskohdalla Statement on sitä, mitä se on.

”Kunnes ensimmäinen tahti soi.”

Tarkkuus ei aina auta

Olen kauhonut hifialaa työkseni kohta pari vuosikymmentä. Yksi valitettavimpia asioita, joita olen oppinut, on epäloogisuus valmistajien mallistojen soundissa. Liian usein perusmalli voi olla hyvinkin innostava ja musiikista nauttimiseen oikein mainio kapistus. Sitten kun hypätään mallistossa ylöspäin, saadaan lisää ääniteanalyysiä, mutta vähemmän musiikkia. Kyllä, triangelin sijainnin avaruuskoordinaatteihin on tullut kaksikin desimaalia lisää, mutta soundi jättää kylmäksi. Biisistä esitettiin analyysi, ei innostavaa ja tunteita herättävää esitystä.

Tämän oppiminen on minullekin ollut pitkä tie, eikä se tie varmasti ole vielä lopussa. Tai toivottavasti ei ole. Tarkoitukseni on siis sanoa, että kuunnelkaa musiikkia ja nauttikaa siitä – ja valitkaa laitteistonne niin, että se tuon nautinnon mahdollistaa.

Naim Audio Statement -kolmikko, keskellä esivahvistin ja laidoilla kummankin kanavan päätevahvistimet eivät metrin korkuisina paaseina ole olemukseltaan erityisen herkkiä. Tieto yli 250 kg yhteismassasta ja noin 160 000 punnan eli vähän päälle parin sadan tuhannen paikallisen maksuykikön hinta eivät yhtään pehmennä. Statementit eivät todellakaan huou fiilistä ”aion kertoa sinulle tunnelmallisimman sadun, minkä olet ikinä kuullut”. Kunnes ensimmäinen tahti soi.

Tutut helmet helmeilemässä

Naim NDS:ltä soitettiin sekä Tidalin sisältöä, joka integroituu Naimin puhelinsovellukseen näkyen vain yhtenä ohjelmalähteenä, että verkkolevylle säilöttyä materiaalia. Ensin soimaan lävähti useampikin äänite hifimessustandardien mukaista tavaraa. Tilutusta, tarkasti äännettyjä sanoja, herkkää, liirumlaarumia.

Joka toki soi aivan käsittämättömän hienosti. Focal Sopra ei ole luonteeltaan teräväpiirtoa tarjoileva vaan enemmän musiikin tunnelmaan ohjaava, suurena ja ilmavana soiva. Solistit olivat hurjan kokoisia, tunne oli vähän kuin Liisalla ihmemaassa. Musiikki ympäröi, täyttää tilan, täyttää kuuntelijan.

Sitten saimme Mark Ragget -esittelijän puhelimen lainaan ja pääsimme kaivelemaan tuttuja äänitteitä. Serveriltä löytyi FSOL:n Lifeforms-albumi, joka sai hörähtävän paheksuvia kommentteja takarivistä. On nimittäin aloitusraidalla melkoinen määrä energiaa alabassoilla. Sen lisäksi on hurjia tilaefektejä ja tunnelmallista musiikkia, joka kaikki piti kylmät väreet selkäpiissä koko ajan.

Aiempien tilulilu-äänitteiden äänenlaadullinen tunnelma ei vain missään vaiheessa hävinnyt. Tuttu elektroninen musiikki kuulosti käsittämättömän hienolta. Monessa suhteessa paremmalta, mitä olen koskaan aiemmin kuullut.

Samoin vanha Herbie Hancockin Flood-livealbumi kuulosti poikkeuksellisen läsnäolevalta, Herbien esittelevä juontaja seisoi ihan varmasti vain viiden metrin päässä minusta, tuosta hullunhyvästä pianistista puhumattakaan.

Analyysi vai musiikki?

Minusta tuntuu, että jos alan analysoimaan kuunneltavan setin ääntä, menen jo itse väärään suuntaan. Kyllä, diskanttipää oli erityisen puhdas, keskialue hämmentävän kuulas ja läsnäoleva, basso-osasto pohjattoman ulottuva ja jäntevän mehevä olematta yhtään tukkoinen. Pienetkin rytmiikan vaihtelut olivat selviä ja niin edespäin.

Oleellisempaa kuin pähkiä noita asioita on kuitenkin se kummallinen aitous ja kokonaisuuden tunne, joka järjestelmästä huokui. Kaiutinsuunnittelusta innostuneena näen Focal Sopra -parissa asioita, joita itse tekisin eri tavalla, mutta en kuule äänessä mitään, mitä toivoisin saavani kuultavaksi eri tavalla.

Naim Audio Statement -vahvistinkolmikko vie luonnollisesti huomion ja on selvää, että se on myös pääasiallinen kiitettävä tästä äänellisestä kokemuksesta, joka pitää huonollakin musiikilla (sorry Mark) takapuolen tiukasti epämukavassa tuolissa. Ei minulta löydy sanoja välittämään sitä välittömyyden ja aitouden tunnetta, jonka Naimin lippulaivajärjestelmä pystyy eteeni loihtimaan. Joten ehdotan, että kaikki kynnelle kykenevät porhaltavat nyt tänä viikonloppuna, 1.-2.10.2016 Kruunuradion Highend-messuille Svenska Klubbenille ja kuuntelevat itse.

Sitten vielä teille kaikille, joiden mielestä vahvistimissa ei ole mitään äänenlaadullisia eroja. Ehdotan, että kirjoitatte paperille ”vahvistimissa ei ole mitään eroja” ja sitten istutte sen paperinpalan päälle.

PS. Mikseivät nämä saaneet kaikesta ihailusta ja ihastelusta huolimatta sitä Sairaan siisti -lätkää? Siksi, että Naim Audio Statement NAC S1 ja NAP S1 -vahvistimet nousevat sellaisen yläpuolelle.