Moon Neo Ace -DA-muunnin-verkkosoitin-stereovahvistin testissä

Moon Neo Ace näyttää ihan tavalliselta vahvistimelta, jonka tunnistaa ulkoasusta samantien Mooniksi. Matala olemus ei uhoa turhia ja äkkiseltään luvattu 50 wattia per kanava voikin tuntua vähältä kun kovimmissa kannettavissakin on nykyään satoja watteja.

Tutustuminen lähemmin kuitenkin kannattaa. Ensimmäinen esille nouseva asia on se, että Neo Ace ei ole kannettava. Hillitty koko korostaa tuhtia massaa entisestään ja hyvä viimeistely saa käden hakeutumaan muotoja silittämään. Etulevyn painikkeiden tuntuma on hyvä ja äänenvoimakkuuden kookas säätöpyörä rullaa kevyesti ja tarkasti.

Neo Acen etupaneelissa on täysikokoisella 6,3-millisellä plugilla kuulokeliitäntä ja sen vieressä pienempi 3,5-millinen liitäntä, johon voi sitten tuikata kannettavan soittimen. Highendistin pakaroita tälläinen kevytliitäntä saattaa ruveta kiristämään, mutta käytännössä siitä on kyllä pelkkää hyötyä ja iloa.

Moderni ydin

Se kannettavan soittimen liitäntä ei ole ainoa asia, joka hätkähdyttää vanhan liiton harrastajia. Neo Acessa on myös aptX-tasoinen Bluetooth-vastaanotin eli voit sujuvasti heittää puhelimessa tai tabletissa soivan musiikin vahvistimelle. Hyvin mielekästä ja helpottaa esimerkiksi sitä, että lapsesi ei paukuta poppiaan puhelimen kaiuttimesta (etkö edes ostanut sille hyviä kuulokkeita, häpeä!) vaan voi siirtää sen soimaan kunnon stereoista.

Kurkistamalla laitteen taakse tai kelaamalla sisääntulojen listaa löytää viisi tuttua digitaalituloa lisää. Kaksi optista, kaksi koaksiaalista ja USB vielä päälle. Kun näiden ja sen etulevyn 3,5-millisellä plugilla tehdyn analogioton lisäksi on kaksi linjatasoista analogiottoa lisää ja levysoitinliitäntä MM-äänirasioille niin Moon Neo Ace tosiaan osaa käytännössä kaiken.

Ai sinulla on Tidal ja verkkolevyllä musiikkia ja sillälailla? No sitä varten vahvistimen sisällä on MiND eli Moon intelligent Network Device. Se integroituu Tidal-tiliisi ja toistaa verkkolevylläsi olevat aarteet. Siitä MiND-puolesta sitten myöhemmin lisää.

”Digitaalinen ydin mahdollistaa
perinnevahvistimelle hankalia asioita.”

Digitaalinen ydin kuitenkin mahdollistaa asioita, jotka perinteisessä analogivahvistimessa olisivat hyvin hankalia. Moon Neo Acessa voi kullekin ohjelmalähteelle määritellä maksimiäänenvoimakkuuden. Hyvin hyödyllistä, jos vaikka lapset käyttävät etupaneelin 3,5-millistä plugia ja Bluetoothia. Ei tule turhia säikähdyksiä. Samoin voit määritellä, mikä on äänenvoimakkuus kun vahvistin kytketään päälle (voit määritellä joko voimakkuuden itse tai sitten kertoa, että sama kuin viimeksi käytettäessä). Tavallisen kotikaiuttimen herkkyys voi olla mitä vain 80dB ja 100dB väliltä eli hyödyllinen piirre sekin.

Tarvittaessa sisääntulot voi nimetä uudelleen, jos SPDIF2 ei ole muun perheen mielestä loogisin nimi sille vahvistimeen kytketylle Pleikkarille.

Jos nyt jostain pitää naputtaa niin olisihan asetukset ollut kiva olla mahdollista tehdä kaukosäätimelläkin. Tai jopa älypuhelimella kun sillä kerran voi osaa asioista ohjata. Nyt homma hoidetaan vahvistimen etulevyn painikkeilla. Ei sillä, toki onnistuu niinkin. Myös paritus puhelimen kanssa tehdään vahvistimen valikolla, kone ei automaattisesti tuputa itseään jokaiseen älylaitteeseen kun Bluetooth-tulo valitaan.

Pieni oleellinen asia

Neo Acen kaukosäädin on muuten tyyliltään varsin hieno, siitä voisi ottaa esimerkkiä monikin valmistaja. Ei sen kaukon tarvitse olla valumetallinen harkko, ollakseen tyylikäs. Moon Neo Acen kapula on ”ihan vain mustaa muovia”, mutta osaava muotoilija on tehnyt siitä stylen. Vielä kun olisivat käyttäneet kylkien mattamustaa pintaankin. Kiiltävän musta muovi kun tuo sekunnin murto-osassa mieleen ensin minkä vain kiinalaisen halvan esineen ja heti perään kaikki siihen tarttuvat sormenjäljet.

Kevyt rakenne tarkoittaa, että sen enempää itse kaukosäädin kuin lattia tai alle jäävät varpaatkaan eivät putoamistilanteessa hajoa. Painikkeiden tuntuma on hyvä ja toiminta yleisesti niin looginen kuin useamman laitteen päätoimintoja ohjaavalla säätimellä voi olla.

Kiiltävän mustasta muovista huolimatta täydet pisteet Moonille kapulasta. Liian moni valmistaja kompastelee näiden useamman tuhannen euron laitteiden kanssa kaukosäätimillä, jotka tuovat mieleen 1990-luvun markettistereot.

Ei läskiä, vain tiukkaa voimaa

Moon Ne Acen soundi on tiukan kontrolloitu. 20 Fingersin Short Dick Man alkaa sykkiä tarkasti, mitään tunnelmaa latistavaa pehmoilua ei ole. Bassopää iskee nasevasti, kaikki ylimääräinen läski on trimmattu lihaksen päältä pois. Jos nautit musiikkisi mieluiten mehevänä, valitse meheväsointinen kaiutin. Moon Neo Ace ei tarjoile kermakastiketta lisukkeeksi.

Yleisluonne painottuu muutenkin neutraaliin, tarkkaan ja selkeään. Stereokuvaa piirretään se, mitä tilaa on tarjolla eikä maalailla ylimäääristä pitkin seiniä. Se, mitä tilassa on, hahmottuu helposti ja tarkasti. Niin yksittäiset instrumentit kuin tilan luonnolliset kaiutkin. Koittakaa vaikka George Bensonin Beyond the Blue Horizon -albumin raitaa Somewhere in the East. Kaikki nakuttelut iskevät kiitettävän lujaa ja äänitystilan akustiikka kuuluu vahvasti mukana.

”Parikin älppärin suojapussia
tippui pöydiltä kun
annoin hanaa enemmän.”

Analog Pussyn Hanging Myself Comfortably vahvistaa, että bassopää toistuu lähes kuivakan tiukalla otteella. Silloin kun levyllä on todella matalataajuista informaatiota, se vavahtaa läpi huoneen, mutta vailla yhtään ylimääräistä pehmoilua. Te, jotka sanotte sen ja sen kaiuttimen vaativan paljon tehoa soidakseen hyvin, tässä on 50-wattinen, joka täyttää tarpeen. Parikin älppärin suojapussia tippui pöydiltä kun annoin hanaa enemmän.

Onko Moon Neo Ace siis kuiva analyytikko, jota ei jaksa kuunnella? Ei, se on vain paljastava ja läpikuultava, joka vaatii sinun makuusi sopivat kaiuttimet seurakseen koska ei itse pehmoile yhtään. Billie Holidayn I’m a Fool to Want You nousee suurena ja aitona eteeni. Hetken päästä huomaan olevani jo levyn puolivälissä, musiikkia Neo Ace kuljettaa hyvin vaikka kaipaisikin aavistuksen vertailukaiuttimiani pehmeämpisointista seuraa.

Vielä syvemmälle musiikkiin

Moon kutsuu hifit sisäverkkoon kytkevää moduulia nimellä MiND. Ja se, että vahvistimessa itsessään on mahdollisuus soittaa suoraan Tidalia tai verkkolevyn sisältöä on yllättävän iso asia. Silloin nimittäin jää monta muuta laitetta ja niiden vahvistinvalmistajalle tuntematonta ominaisuutta pois välistä.

Kun Moon Neo Ace nappasi verkkolevyltäni materiaalia, se kuulosti oleellisesti paremmalta kuin Logitech Transporter -verkkosoitin analogisiin tai digitaalisiin sisääntuloihin kytkettynä. Bassopää pysyy yhtä ulottuvana ja uskottavana, mutta piirtyy vähemmän alleviivattuna ja entistä paremmin osana kokonaisuutta. Yleisesti soundi saa aavistuksen lisää mehevyyttä ja rytminen kulkevuus muuttuu. Syke ei toistu tarkemmin, mutta helpommin kyllä.

Ulkoisella verkkosoittimella tanssibiitti hakkasi minua mukaan lattialle, MiND sen sijaan osaa ujuttaa rytmin kulkevuuden suoraan selkäytimeen. Mitään ei enää yritetä välittää, kuuntelija vain sykkii mukana. Transporter-verkkosoittimen kanssa minulla oli pieni varaus Neo Acen äänenlaatuun – se vaatimus kaiuttimien tarkasta sovituksesta vahvistimeen ja omaan makuun, mutta nyt ei minkäänlaista. Tätä voi suositella vilpittömästi, erittäin hyväsoundinen ja erittäin monipuolinen musiikinkuluttajan keskusyksikkö.

”Erittäin hyväsoundinen ja erittäin
monipuolinen musiikinkuluttajan
keskusyksikkö.”

Paras musiikin kulkevuus, hengittävyys ja mukaansatempaavuus onnistui nimenomaan sillä, että Neo Ace imaisi musiikin verkosta toistattavakseen. Digikaapeli verkkosoittimella oli hyvä ratkaisu, mutta ei yhtä hyvä.

Myös mustille kiekoille

Koska älppärit ovat kokeneet suuren ylösnousemuksen, Moon haluaa kaikki yhdessä -laitteessaan tarjota myös levysoitinesivahvistimen eli RIAA-korjaimen. Tilanne sen kanssa on kuitenkin hankala. Älppäristään paljon nauttivilla voi olla koko tämän monitoimivahvistimen hintaisia RIAA-korjaimia ja kalliimpiakin. Niiden milli- ja mikrovolttitason signaalien vahvistaminen kun ei ole ihan helppoa.

Neo Acen levysoitinliitäntä on kyllä hyvä. Ei häkellyttävä, kuten digipuoli parhaimmillaan, mutta hyvä. Luonne on uskollinen vahvistimen perusluonteelle. Selkeä, neutraali ja puhdassointinen. Rytmiikan painotus on hieman kevyttä, mutta kyllä tälläkin jalkaa alkaa naputtaa ja pää nyökkiä kunhan laitat hyvän levyn soimaan.

Suoraan sanottuna Neo Acen phono-liitäntään olisi helpompi olla täysin tyytyväinen, jos vahvistin ei olisi äänenlaadultaan niin erinomaisen loistava silloin kun se pääsee suoraan kiinni puhtaaseen digitaalisignaaliin. Normaalikuolevaiselle Neo Acen oma RIAA-korjain riittää pitkälle, kyllä se sujuvasti pesee monet muutaman satasen erillisversioista. Hardcore-harrastajillehan ei kuitenkaan riitä mikään.

Ajatuksia harhauttavaa musiikintoistoa

Kun pääsin testaamisessa niin pitkälle, että annoin serverille tallennettujen ALAC- ja FLAC-tiedostojen virrata suoraan vahvistimen sydämelle – anteeksi AiVOILLE – jatko kävi vaikeaksi. Ainoat asiat, joihin oli helppo keskittyä olivat äänenvoimakkuuden lisääminen, leveä hymyily ja Trance N Roll -albumin tahdissa jammaaminen. Eipä sillä, takapuoli sai pitkän ja tehokkaan treenin pumpatessaan kuuntelutuolia vasten. Jos hyvä soundi tuntuu kalliilta, voit lohduttautua sillä, että saatat säästää treenikustannuksissa.

Koitan raastaa itseni väkipakolla irti musiikista (ajatus tuntuu erityisesti nyt käsittämättömän hölmöltä) ja tiivistää tunnelman tästä matalalinjaisesta ja hillitystä laatikosta.

Kuten aina kaikissa verkkoon liittyvissä tietotekniikkaa sisältävissä musiikkilaitteissa, myös Moon Neo Ace hikkasi pari kertaa. Niin sisäisen softansa kuin puhelinsovelluksensa osalta. Molemmat varmasti parantuvat ajan myötä kun ohjelmistoista tulee uusia versioita, näin on ollut käytännössä kaikkien muidenkin kanssa. Parantamisen varaa on sekä vähän vakaudessa että myös käyttölogiikassa.

Äänellisesti Moon Neo Ace on parhaimmillaan todella hyvä. Paljon paljon parempi, mitä hintalapusta ja siihen sisältyvästä tavaran määrästä voisi kuvitella. Ja parhaimmillaan Neo Ace on kun se imaisee digitaalisignaalin sisälleen ja alkaa työstää sitä. Analogiotot ovat hyviä ja levysoitinpuoli kunnollinen, mutta jäävät kuitenkin todella loistavan digiosaamisen varjoon.

Minä jatkan makean kaukosäätimen käyttämistä tahtipuikkona ja nytkin seuraavan hyvän levyn parissa.