Optoma HD27 -DLP-videoprojektori testissä

Eläköön 4K! Ei, Optoma HD27 ei ole 4K-projektori, mutta 4K-innostuksen seurauksena syntyy tälläisiä helmiä, sairaan hienoa kuvaa puoli-ilmaiseksi.

Niin, markkinahumussa annetaan ymmärtää, että Full HD on nyt vanhanaikaista (ihan kuten kaksiulotteinen kuva oli muka vanhanaikaista kun 3D-visiota yritettiin väkisin puskea vuositolkulla läpi). Ja onhan 4K-kuva todella hieno elämys, jos sinulla on oikeaa 4K-materiaalia, jota katsoa ja kuvakoko on todella suuri suhteessa katseluetäisyyteen.

Sen sijaan kolmesta metristä katsottu kaksi metriä leveä Full HD -kuva on pikselien määrältään aivan riittävä siihen, että immersio katsottavaan materiaaliin on todella vahva kun muut asiat ovat kunnossa.

Melkein muinaiset roomalaisetkin…

Muistan, miten JVC:n D-ILA-projektoreita hehkutettiin toistakymmentä vuotta sitten jenkkiläisissä kotiteatteriartikkeleissa. Vaikka kontrasti oli varsin vaatimaton, musta haalean harmaata, väritoiston pystyi kuulemma kalibroimaan kohdalleen ja se oli jotain hurjaa. Sitten kun näin itse ensimmäistä kertaa tykin, jossa väritoisto oli oikeasti neutraali, leukani loksahti – kuvasta tuli yllättäen aivan sairaan paljon hienompi ja se projektorin vakiona tarjoama ”luonnollinen väritoisto”.

Jos sinulla on oma kalibrointilaitteisto, yksinkertaisimmillaan ja halvimmillaan ranskalaisen kotiteatterifoorumin kehittmä HCFR-ohjelmisto ja siihen sopiva anturi, voit toki ruuvata minkä vain tykin värejä ja gammaa lähemmäs oikeaa. Pienen harjoittelun jälkeen homma ei vie kahta tuntiakaan.

Vai olisiko kiva vain nostaa tykki laatikosta, laittaa virta- ja HDMI-kaapelit kiinni ja ruveta katsomaan lempiohjelmaa? Harrastajat jaksavat ja haluavat harrastaa, mutta heitä on hyvin pieni joukko. Suurelle yleisölle oikeasti kohdallaan ja suoraan laatikosta on harvinaista herkkua. Ja nyt Optoma tarjoaa sitä 800 eurolla.

HD27 lupaa 98-prosenttisesti kohdalleen osuvan Rec.709:a eli teräväpiirtokuvan standardia vastaavan kuvanlaadun. Gamman, keskisävyjen kirkkauden suhteessa mustaan ja valkoiseen siis, ja värien pitäisi olla todella hyvin kunnossa. Tähän yhdistetään vielä reippaan kirkas kuva, 3 200 Lumenia, ja hyvä kontrasti.

Naminaminami

Aloitan piirretyllä, Disneyn Bolt-leffalla. Jo silläkin väritoiston puhtaus lävähtää silmille ja häkellyttää. Sitä on tykkien kanssa puuhatessaan tottunut, että ilman kalibrointilaitteistoa väritoisto on lähes aina jotain sinnepäin ja pahimmillaan ei sinnepäinkään. Edes kalliissa tykeissä.

Kuvassa on kiitettävän hyvin potkua, värit toistuvat puhtaan lisäksi heleinä ja kirkkaina. Kiitäminen rullalaudalla läpi San Fransiscon saa minut kiinnittämään huomioni kaikkiin pieniin yksityiskohtiin, joita kuvaan on tehty. Kolhuja auton kyljessä, tahraa tankkiauton kiiltävässä takapuolessa ja nuhjaantuneisiin kirjaimiin lennarikentän kyltissä. Aito kuva kiinnittää huomion materiaaliin paremmin kuin selvästi vääristynyt.

”Aito kuva kiinnittää huomion
materiaaliin paremmin kuin
selvästi vääristynyt.”

Mustan taso ei ole syvintä sysipimeää. Asia, joka on hardcore-harrastajalle kauhistus, mutta kaikille muille lohdutus. Jos katsot elokuvasti pehmustetussa mustapintaisessa kopissa, katsot varmaan muutenkin projektoreita, joiden hinta on enemmän kuin 800 euroa. Siellä mustassa laatikossa erottaisi helposti, että HD27:n musta on harmaata.

Sen sijaan olohuonetta ei yleensä saa säkkipimeäksi, viimeistään projektorin valkokankaalle räväyttämä kuva valaisee tilan. Ja silloin sävytoiston aloittaminen tummanharmaasta mahdollistaa tummien sävyjen näkymisen.

Kohti kovempaa toimintaa

Casino Royale -Bondin mustavalkoinen alku on hieno. Ei värivirheitä, turhaa punerrusta tummissa sävyissä sen enempää kuin ”terveen” vihreitä poskia ihmisilläkään. Kovakontrastinen kohtaus tekee Optomalla saman kuin muillakin DLP-projektoreilla eli nostaa sateenkaaret, DLP-projektorin rakenteesta aiheutuvan sivuoireen. korostetusti esille. Toisaalta, tämä oli kyllä ainoa kohtaus, missä niitä näki ollenkaan ilman oikein hurjaa yrittämistä. Jos yhtään murehdit sateenkaarista, niiden vähentämiseen on helppo tapa – projisoi isompi kuva! Kun kirkkaus laskee (niinhän käy kun sama valovirta levitetään isommalle pinta-alalle), sateenkaarienkin näkyminen vähenee.

Toinen huomion kiinnittävä asia on se, että Mösjöö Bondin mustassa takissa on ehkä tippa vähemmän yksityiskohtia kuin joillain paremmilla tykeillä. Jos elokuvanautintosi on kiinni viimeistenkin mustien langanpätkien näkymisestä mustassa kankaassa, joudut ehkä sijoittamaan projektoriin vähän enemmän rahaa. Ellei ole, HD27:n kaikki hyvät puolet ovat kyllä alleviivatun selkeinä kuvassa esillä.

”Parimetrisellä kuvalla noin kolmesta
metristä kuvasta on vaikea löytää
mitään oleellista moitittavaa.”

Liikeinterpolointia ei ole eli elokuva näyttää aidolta elokuvalta. Pientä värinää on kuten leffateattereissakin, odotushuoneen saippuasarjojen ylipehmeä liike loistaa poissaolollaan. Bondin saapuminen vesitasolla Nassaulle rävyttää taas luonnollisen kauniin ja herkullisesti hohtavan väripaletin esille. Kuvaa katsoessaan tuntee paahtavan auringon ihollaan ja meren suolaisen tuoksun nenässään, paljonkos ne lentoliput Bahamalle maksaisivatkaan…

Sopivalta etäisyydeltä, parimetrisellä valkokankaalla noin kolmesta metristä, kuvasta on vaikea löytää mitään oleellista moitittavaa. Jos nyt se scifi-pätkän ”yksin avaruudessa” -kohtaus jääkin sysimustasta vähän niin kaikkina muina hetkinä kuva on alleviivatun herkullinen. Ei ällökarkki tai keiniotekoiseksi prosessoidun makuinen, vain tosi houkutteleva.

Itse asiassa niin houkutteleva, että vaikka yleensä katson testitilanteessa vain vakiopätkät, nyt oli pakko heittää Pleikkariin pyörimään pari muutakin. Sideways, Inception, jopa maailman parhaan takaa-ajokohtauksen sisältävä Bullit eli taas San Fransiscon mäkisille kaduille.

Hennosti huriseva

Kotelo on pieni. Siitä seuraa kaksi asiaa. Hyvä juttu on se, että kanuuna on sitten tosi helppoa napata tarvittaessa mukaan. Kaverille leffa- tai formulailtaan, mökille tai vaikka veneelle tai asuntovaunulle, jos se tuntuu tarpeelliselta. Vastapuoli on se, että videoprojektorien lamput vain tuottavat paljon lämpöä ja se lämpö pitää saada tuuletettua kotelosta ulos. Pieni kotelo tarkoittaa väkisinkin pieniä ilmakanavia eli tehokkaalla jäähdytyksellä suuria virtausnopeuksia ja pienikokoisia hurjaa vauhtia pyöriviä puhaltimia.

Kotelon nähdessäni pelko kovaäänisestä visertävästä humistimesta oli suuri. Jouduin kuitenkin pettymään, HD27 pitää ihan riittävän kirkkaassa Eco-tilassa vain pientä hurinaa. Ääni ei toki ole samalla tavalla aivan tasainen matala humina kuin isokokoisissa tykeissä, mutta häiritseväksi sitä on mahdotonta sanoa. Kun leffa alkaa, piirre unohtuu samantien ja häviää tietysti muutenkin ääniraidan alle heti kun kaiuttimista kuuluu jotain.

”HD27 pitää ihan riittävän
kirkkaassa Eco-tilassa
vain pientä hurinaa.”

On Optomassa omakin kaiutin, mutta kun kuva on näin hieno, on aika rikollista kuunnella sen piipitystä. Ei ole pakko järjestää tilaan toistakymmentä kaiutinta ja kilometriä kaapelispagettia, ihan vaikka kaksi aktiivikaiutinta riittävät. Niille on Optomassa 3,5-millinen antokin.

Vuoden 2016 hitti

Jos tänä vuonna tulee joku oleellisesti Optoma HD27:aa kovempaa hintalaatusuhdetta tarjoava projektori niin se sitten piirtää elokuvan maiseman hologrammina suoraan ilmaan. Ei HD27 täydellinen ole, mustan taso sopii paremmin olohuonekäyttöön kuin hardcore-leffahuoneeseen eikä äänettömyyskään riitä siihen, että herkkäuninen voisi käyttää konetta tyynynä. Kaukosäätimessäkään ei ihan jokainen teksti syty hohtamaan kun painaa nappia, mutta selvisin silti. Sain tykin päälle ja pois sekä kaikki säädöt tehtyä.

Suorituskyky on kuitenkin enemmän kuin riittävä. Olisi, vaikka HD27:n hintalappu olisi kovempikin. Kunhan projektorin paikan miettii halutun kuva-alueen mukaan, säätövaraa on hyvin vähän, niin leffat, konsertit, pelit, TV-sarjat ja dokumentit saavat aivan eri tavalla ihokarvat pystyyn ja kylmät väreet selkäpiihin kuin pientä töllöä tuijottamalla.

Pelit! Otin myös pikatyypit Pleikkarilla Far Cry 3:sta ja hyvin sujui, minkäänlaista tahmeilua kuvassa ei ollut eli prosessointiviivettä ei Game-tilalla ole havaittavasti. Viiveettä iski tunnelmakin päälle kun kaahasin jeepillä läpi kapeiden pusikkoisten teiden piinaavan musiikin sykkiessä lisää vauhtia. Iso kuva on pelaajalle kova juttu.

Ison kuvan tuoma iso elämys ei ole kallis. 800 euroa projektoriin ja halvimmillaan valkoinen seinä tai Ikean Tupplur-pimennysverho (kaksimetrinen maksaa 40 euroa) vievät todella syvälle viihteeseen. Vähän vaativammalle sitten oikea valkokangas jonkun satasen lisää. Kyllä meitä hemmotellaan.

Lyhyesti: Luonnollisen kaunista ja houkuttelevan kaunista kuvaa puoli-ilmaiseksi
Hinta: 799 euroa
Maahantuoja: Highend Studio Finland

Optoma-kauppiaasi:

Klikkaa tästä nähdäksesi muut Optoma-jälleenmyyjät