BenQ W3000 -DLP-videoprojektori testissä

BenQ W3000:n muotokieli poikkeaa aikaisemmin testatuista edullisemmista W1110- ja W2000-malleista. W3000 on kapeampi ja korkeampi, harmaatakin on käytetty eikä vain valkoista ja kullanhohtoa kuten W1110:ssa ja W2000:ssa.

W1110 ja W2000 on rakennettu samaan runkoon ja niissä on on pieni pystysuuntainen linssinsiirto. Se helpottaa kuvan sijoittamista valkokankaalle juuri oikeaan paikkaan. Toisen näköisessä kotelossa oleva W3000 vie asian pidemmälle ja tarjoaa linssinsiirron myös sivusuunnassa. Säätövaraa ei ole yhtä paljoa kuin kalliissa tykeissä, koko kuva-alan verran joka suuntaan, mutta apu se on pienikin apu.

”W3000 tarjoaa linssinsiirron
myös sivusuunnassa.”

BenQ W1110 ja W2000 tuntuivat käytännössä melkein äänettömiltä. W3000 pääsee lähelle, mutta ei ihan samaan. Halvempien koneiden runko vaikuttaa paremmin optimoidulta hiljaisuutta vaativalle kotikäyttäjälle. Se esitteen kahden desibelin ero tuntuu projektorin vieressä oltaessa alakanttiin luvatulta. Suurin syy on se, että W1110:ssa ja W2000:ssa äänensävy on pelkkää huminaa, se vain ei ota korviin. W3000:ssa mukana on pieni surina, joka erottuu helpommin kun tila on muuten äänetön. Elokuvan aikana tykin ääntä ei kuitenkaan huomaa.

Hehkeä kuva

Normaalissa elokuvan katsomisessa W3000:n kuvasta on vaikea keksiä pahaa sanottavaa. Väritoisto on samalla tavalla aivan mainio kuin halvemmassa W2000-projektorissakin.

Mustan tasossa W3000 jää vakioasetuksilla puoli aavistusta W1110:n ja W2000:n suorituksesta. Käytännössä ero on kuitenkin niin olematon, että olohuoneympäristössä asiaa ei huomaa. Pointti vain on siinä, että vakioasetuksilla W3000:n kuva ei ole aivan niin hyvä kuin voisi. Vasta kirkkauden lasku pari pykälää optimoi tummien sävyjen toiston.

Miksi näin? Kun kerran W2000 tarjosi loistavaa kuvaa ihan vain nostamalla tykki ulos laatikosta ja laittamalla piuhat kiinni, miksei W3000 pystyisi samaan? Miksi se jättää tummimman pään vähän turhan hailakaksi?

Veikkaan, että syynä on ajatus siitä, mikä on W3000:n ja W2000:n sijoituspaikka. W2000 menee tummapintaiseen leffahuoneeseen leffafriikille. Kaverille, joka haluaa nauttia elokuvansa juuri sellaisina kuin ne on tehty. W3000 liikepehmennyksineen taas on enemmän olohuoneen yleistykki, jolla katsotaan toki leffoja, mutta myös paljon esimerkiksi urheilua. Ja olohuoneessa, joka ei ole säkkipimeä, pimeimmät sävyt häviävät helposti kokonaan näkyvistä. Siksi nolla-asetuksilla niihin on tuotu tippa lisää erottuvuutta.

Oli leffa mikä vain, kohtaus mikä hyvänsä, W3000 piirtää hintaisekseen erittäin kauniin ja uskottavan maiseman, johon on helppoa upota. Käytännössä sen kuvanlaatu ei tunnu oleellisesti poikkeavan aiemmin testatusta – ja erinomaiseksi osoittautuneesta – BenQ W2000:sta.

Mutta W3000 maksaa muutaman satasen enemmän. Koska siinä on ominaisuuksia.

Se pelottava lisäprosessointi?

Motion Enhancer. Pelottava lisäprosessointi kuvalle. Kuten aina, liiallisella muokkauksella voidaan tehdä paljonkin hallaa kuvalle. Kääntämällä Motion Enhancer -asetus high-asentoon eli täysille, leffa näyttää kamalalta. Tämä johtuu tietysti pelkästään siitä, että olemme tottuneet katsomaan elokuvaa 24 ruutua sekunnissa ja sellainen nyt vain on vähän karkeaa ja nykivää. Mutta juuri sellainen on sitä aitoa elokuvatunnelmaa koska niin leffoja on aina näytetty.

High-asetus Motion Enhancer -prosessoinnissa tekee kuvasta epäluonnollisen sulavan. Kummallinen tapa kuvata asiaa, mutta siltä se näyttää. Ei mikään tuollaista oikeasti ole. Mieleen tulevat aivottomat saksalaiset ja brittiläiset saippuasarjat, joita odotushuoneiden televisioissa näkee keskellä päivää (niissä töllöissä kun on todennäköisesti käännetty kaikki täysille, ainakin kuvasta voisi niin olettaa). Rakas Bondjamesbondini ei näytä ollenkaan siltä kuin olen sitä tottunut katsomaan. Medium-asetus on vähän miedompi, mutta edelleen kamala. Ihan sama, kipattiinko makaroonilaatikkoannokseeni ketsuppia kaksi litraa vai vain yksi, sitä on liikaa.

”Aidon leffan 24p-sytkyttäminen
näyttää alleviivatun nykivältä
kun on katsonut hetken
sulavampaa kuvaa.”

Joten se Low-asetus, miedoin versio. Kyllä, sekin muuttaa kuvan luonnetta ihan oleellisesti. Puristinen leffafriikki kokee todennäköisesti kouristuksia ja vahvaa angstia. Mutta oikeasti, ei se paha ole. Hyvin erilainen kuin 24p-materiaalin sykkiminen, mutta ei paha. Ensiajatus on, että en tiedä, haluaisinko minä katsoa sitä. Tulos ei kuitenkaan ole häiritse ja esimerkiksi nopeatempoisen urheilun kanssa voi toimia erittäinkin hyvin.

Yksi ärsyttävä puoli Motion Enhancerin miedoimmassa low-asetuksessakin on. Nimittäin se, miten alleviivatun räikeältä se ”aidon leffan” 24p-signaalin sytkyttäminen näyttää kun on jonkun aikaa katsonut sulavampaa kuvaa.

Passiiviseen nautintoon

BenQ W3000:n prosessointiviive kuvalle on suurempi kuin edullisemmissa malleissa. Tämän takia se ei ole yhtä hyvä valinta action-pelejä pelaavalle. Viiveen sanotaan olevan yli kolminkertainen W2000-malliin verrattuna. Sen sijaan tilanteisiin, joissa ei itse osallistu viihteen tekemiseen vaan keskittyy vain seuraamaan sitä, W3000 on hyvin toimiva vaihtoehto. Ja tietysti niihin peleihin, joissa millisekunnin reaktioaika vihollispikselimössön toimintaan ei ole kriittistä.

Jos se liiketoiston pehmentäminen tuntuu pahasti vakaumuksenvastaiselta niin suosittelen kyllä suoraan säästämään osan rahoista hyviin elokuviin ja ostamaan BenQ W2000:n. Vaan mikäli valkokankaalta katsotaan paljon urheilua, liiketoiston pehmentäminen voi auttaa näkemään paremmin, mihin se pallo, kiekko tai muu tunnistamattoman viuhahtava esine paineli. Juuri se actionin seuraaminen kankaalta on tilanne, jossa pari desibeliä voimakkaampi käyntiääni ei nouse merkittäväksi asiaksi.

Hätätilanteita varten W3000:ssa on myös kaiuttimet, mutta yhtään äänenlaadun päälle ymmärtävä ottaa mökkimatkalle kyllä mukaan myös parin aktiivikaiuttimia. Jos ne jäävät matkasta, telkkariohjelmat ja etenkin urheilulähetykset sujuvat ihan hyvin W3000:n omalla kaiutinarsenaalilla, mutta musiikista ja elokuvien tunnelmasta nauttimiseen niiden laatu ei oikein riitä.

Ostaisinko? En. Mutta minä en ymmärräkään alkuunkaan, miksi potkupalloa tai lätkää pitäisi katsoa. Urheilun seuraaminen kun ei ole minun juttuni. Silloin kun olen itse sohvaperunana, katson ihan muuta materiaalia. En silti voi kiistää, etteivätkö urheilua seuraava vaikuttaisi saavan hurjan vahvoja tunteita aiheesta eli muutaman satasen lisäpanostus verrattuna muuten erinomaiseen W2000:n voi olla aivan perusteltua.