Kehtasin runsas vuosi sitten väittää PS Audio PerfectWave DirectStream DAC -DA-muunninta maailman parhaaksi. Sain osakseni muutamankin epäkohteliaan ilmeen. Mistä ihmeestä minä sellaista uskallan sanoa! No siitä, että hyvin suuri osa kuuntelemistani DA-muuntimista pyrkii sitä tarkempaan äänitteen toistamiseen, mitä kalliimpia ne ovat. Mutta siinä stereokuvan, basson ulottuvuuden ja yleisen erottelevuuden innokkaassa kaivelussa ne kertovat vain, mitä äänittäjä, miksaaja ja masteroija ovat tehneet.
Usein on käynyt niin, että kalliitkin DA-muuntimet ovat olleet todella tarkkoja, mutta hävinneet kohta kymmenen vuotta täyttävälle Logitech Transporterilleni siinä, miten kiva ja helppo niillä on kuunnella musiikkia. Musiikki on taidetta ja taide vaikuttaa tunteisiin. Kertomalla taiteesta yhden lisädesimaalin tarkkuudella ei välttämättä saada välitettyä tippaakaan lisää tunnetta. Ehkä vain vähemmän. Tämänhän takia ne älppäritkin joillekin meistä toimivat niin erinomaisen hyvin. Joku siinä analogisessa ja hauraassa formaatissa pystyy välittämään tunteita paremmin kuin puhtaaksi ja virheettömäksi luvattu digitaaliratkaisu.
”Kertomalla taiteesta yhden
lisädesimaalin tarkkuudella
ei välttämättä saada välitettyä
tippaakaan lisää tunnetta.”
PS Audio PerfectWave DirectStream DAC kuuluu niihin harvoihin DA-muuntimiin, jotka ovat erinomaisia sekä kaivamaan esille äänitteen detaljeja että välittämään musiikkia, eivät vain ääniä. Musiikin kanssa on oleellisempaa saada jalka vippaamaan kuin kuulla triangelin tarkat avaruuskoordinaatit stereokuvassa.
Miten parasta voi parantaa?
Tietokone osaa tehdä vain sen, mitä sen käsketään tehdä. Aina kun keksitään parempi tapa tehdä joku asia, kirjoitetaan tietokonetta ohjaavaa ohjelmistoa uusiksi ja saadaan parannukset käyttöön. PS Audio PerfectWave DirectStream DAC on tietokone. Toki siellä on myös fyysisiä osia, mutta iso osa sen suorituskyvystä riippuu ohjelmistosta.
Kaikki tietokonepohjaiset laitteet saavat päivityksiä siihen ohjelmistoon, jonka varassa ne toimivat – firmwareen. Ja kun DirectStream DAC tekee äänelle jotain ohjelmistollaan, sen äänenlaatukin voi siis parantua päivittämällä firmware uudempaan. Tuoreimman firmwaren päivitys on pitänyt tehdä jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi. No, maahantuoja kohteliaasti (otti ensin kengän pois jalasta) potki minua tekemään hommaa. Lisäksi sain testiin PS Audio Bridge II:n eli kortin, jolla DirectStream DAC muuttuu myös verkkosoittimeksi.
Toki muunnin on voinut toistaa jo aikaisemminkin serveriltä musiikkia erillisen verkkosoittimen välityksellä, mutta nyt päästään kaikista ulkoisista pulikoista eroon.
Bridge II asennetaan DirectStream DAC:n takalevyssä olevaan laajennuspaikkaan. Mukana tulee hyvät ohjeet ja myös maadoituskaapeli asentajan ranteeseen, jottei kallista osaa kärvennä yhdellä staattisen sähkön purkauksella. Itse asennus oli hyvin nopea ja helppo. Tarvittava ohjelmistokin oli mukana SD-kortilla.
No onko se hyvä verkkosoitin?
Päinvastoin kuin moni muu UPnP-serveriltä musiikkia toistava laite, PSAudio Bridge II ei sisällä käyttöliittymää musiikin soittamiseen. Ei niin minkäänlaista. Ei ole puhelinsovellusta eikä koneen omalta kosketusnäytöltä näy vihjettäkään siihen, miten saisin ne palvelimelle rippaamani vanhat AC/DC:t soimaan.
”Bridge II ei sisällä
käyttöliittymää
musiikin soittamiseen.
Ei niin minkäänlaista.”
Juju on se, että sinun pitääkin ohjata sitä UPnP-serveriä, ei PS Audion muunninta. Jos mitään UPnP-palvelinohjelmistoa ei vielä ole käytössä (verkkolevyissä eli NASseissa on käytännössä aina sellainen kyllä valmiina), valmistaja ehdottaa yhdeksi vaihtoehdoksi JRiver Media Centeriä.
Minulla pyörii jo UPnP tiedostopalvelimilla joten riitti se, että asensin puhelimeen UPnP-ohjaimen. Ilmainen MConnect-sovellus on saatavilla sekä iOS:lle että Androidille ja sen minäkin iPhoneeni latasin.
Hirveä räplääminen? No ei, mutta vähän tekemistä verrattuna siihen, että joku iskee kaukosäätimen käteen. Kunhan lukee ohjeet, asennuksessa ei ole mitään kankeaa ja lopputulos on hyvin sujuvasti toimiva käyttöliittymä.
DirectStream DAC:sta ei tule ihan kaikki yhdessä laatikossa -ratkaisua Bridge II:lla. Streamaavat verkkopalvelut hoituvat edelleen sujuvimmin kytkemällä muuntimeen esimerkiksi Apple Airport Express ja ohjaamalla sitä puhelimella. Tai sitten se ihan pieni kannettava tietokone, jolla näkymä musiikkipalveluun on monta kertaa puhelinta suurempi ja signaalinsiirto menee laadukkaasti USB:lla. Bridge II:n juju on selkeimmin saada mahdollisimman hyvälaatuinen yhteys serverisi musiikkivarastoon. Bridge näkyy DirectStream DAC:n valikossa yhtenä sisääntulona eli on hyvin helppo käyttää.
Selvä harppaus eteenpäin
Voiko firmware-päivitys oikeasti muuttaa äänenlaatua, tai jopa parantaa? Moni väittää, että hyvin voi. Aloitin kuuntelut taas Logitech Transporterilla ihan siksi, että saisin myös tuntumaa siihen, miten suuri on äänenlaadullinen muutos firmwaresta toiseen suhteessa muutokseen soittimesta toiseen. Kytkin Genelec 8030 -parin suoraan XLR-kaapeleilla kiinni ensin Transporteriin ja sitten DirectStream DAC:n. Lähelle asetettuna 8030:t pystyvät läpiluotaamaan hyvinkin tarkasti sen, mitä niihin syötetään.
”Tilaa piirtävät kaiut, niin yksittäiset
kuin myös yleistä ambienssia luovat
jälkisoinnit, ovat selvästi vahvempia.”
Vaikka lähtötaso onkin hyvä, vaihto Transporterista DirectStreamiin tuo ison annoksen lisää jäntevyyttä bassoille. Diskanttia ei ole yhtään enempää, mutta musiikki kuuluu kirkkaampana, helpommin ymmärrettävänä. Rytmin pienet varioinnit kuuluvat todella paljon vaivattomampina ja muusikoiden tekeminen erottuu paljon helpommin.
PS Audio DirectStream DAC:lla juuri se oleellinen paranee. En kuule vain tarkempaa stereokuvaa (sitäkin kyllä), mutta pääsen useita askelia lähemmäs itse esitystä. Verhoa vedetään sekä äänitteen että musiikin edestä pois ja tulos on hyvin monesta vinkkelistä voimakkaampi elämys juuri siitä, mitä itse haluaa kuunnella. Entäs kun isken tuoreimman firmwaren sisältävän SD-kortin DAC:n takana olevaan aukkoon?
Firmwaren päivitys Pikes-versiosta tuoreimpaan Yaleen tuo hyvin selvän eron äänenlaatuun. Pikes iski kuin Pikes Peak -mäkikilpailua varten rakennettu kilpa-auto, mutta Yale tarjoaa aimo annoksen hienostuneisuutta lisää. Tilaa piirtävät kaiut, niin yksittäiset kuin myös yleistä ambienssia luovat jälkisoinnit, ovat selvästi vahvempia. Ensinmainittu oli alleviivatun selkeä esimerkiksi George Bensonin Beyond the Blue Horizon -levyn kappaleella Somewhere in the East ja ambienssipuolta nautin mm. Future Sounds of Londonin Lifeforms-levyltä.
Myös instrumenttien sävykkyys on elävämpää ja aidompaa. Oli kyseessä sitten konetaiteilijan luoma surina tai taitavan kitaristin instrumentistaan kaivama sointu, se soi oleellisesti elävämmin tuoreimmalla firmwarella. Vibrant on se sana, jota englanninkielinen käyttäisi. En nyt oikein keksi loistavasti väräjävää suomenkielistä vastinetta. Tulos on se, että Yale-firmwarella musiikki kuulostaa vielä aidommalta, vielä vähemmän tallenteelta, mitä Pikesillä. Ja todennäköisesti tilanne on ollut sama edellisillä firmware-päivityksillä.
Harppauksen suuruus yllätti. Äänenlaadullinen muutos Transporterista Pikes-firmwarelliseen DirectStream DAC:n on iso. Vaan muutos Pikes-firmwaresta Yaleen on jotakuinkin yhtä iso. Saavutus ei ole aivan pieni kun miettii, että nyt keikutaan ylipääätän siellä ihan kärjessä äänenlaadussa. Se, että musiikin välittymistä kuuntelijalle on pystytty parantamaan entisestään on todella kova juttu. Kyse ei ole vain menevyydestä vaan siitä, miten paljon muusikoiden tekemistä pienistä asioista – niistä, joilla hyvä musiikki erottuu – välittyy.
”Oma musiikkikirjasto saattaa
sisältää helmiä, joita ei
isoista palveluista löydy.”
Kun laatu ratkaisee
Spotifysta ei ehkä kannata puhua sen enempää kun liikutaan tällä äänentoistolaitteiston laatutasolla. Sama kuin siirtäisi ukin Taunuksesta ensiasennusnastarenkaat uuteen Bugatti Veyroniin. Sen sijaan laadukasta häviöttömästi pakattua ääntä tarjoileva Tidal ja hires-puolelle saakka ylettävä Classics Online HD ovat monelle luonnollisia paikkoja toistaa musiikkia. Miksi siis ährätään vielä oman musiikkivaraston kanssa?
Siksi, että se serverille siirretty oma musiikkikirjasto saattaa sisältää helmiä, joita ei isoista palveluista löydy. Suomalaista musiikkia, muita harvinaisuuksia, alkuperäispainoksia kun streamaussivusto tarjoaa vain dynamiikaltaan raiskattua remasteria, hires-materiaalia tai muita juuri sinulle tarpeellisia teoksia.
PS Audio Bridge II maksaa tonnin. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin halvimmat verkkosoittimet. Mutta kun sillä digitaalitransportillakin on väliä, ”sama” digisignaali eri lähteistä ei kuulosta samalta. Bridge II on varmasti DigitalStream DAC:n kanssa laadullisesti samalla tasolla ja tarjoaa mahdollisimman hyvää ääntä myös serverisi syövereistä löytyvästä musiikista.
Jos jo omistat DirectStream DAC:n, Firmware-päivitys kannattaa tehdä ehdottomasti. PS Audion sivuilta voi ladata tuoreimman ja äänenlaatuero on selvä. Ja jos jostain syystä et pitäisikään muutoksesta, voit myös palauttaa sen aiemman – tai jonkun vielä vanhemman ohjelmiston koneeseesi.
PS Audio DirectStream DAC on edelleen käsittämättömän hyvä DA-muunnin. Ottaen huomioon sen äänenlaadun, hinta on vähintäänkin kohtuullinen. Jos sinulla vain on varaa sijoittaa tämän verran yhteen äänentoistolaitteiston osaan, suosittelen vilpittömästi ottamaan DirectStream DAC:n vakavaan harkintaan. Harvoin kuudella tonnilla saa jotain, joka tarjoaa ihan kärkilaatua koko maailman mittakaavassa. Sen riskin joutuu tietysti ottamaan, että tulevaisuus tuo tulleessaan vielä jonkun firmware-päivityksen.
Lyhyesti: Firmware-päivitys paransi äänenlaatua oleellisesti ja Bridge II on erittäin sofistikoitunut tapa saattaa DirectStream DAC käsiksi serverisi musiikkivalikoimaan.
Hinnat
PS Audio Bridge II: 999 euroa
DirectStream DAC -päivitys: ilmainen
Maahantuoja: Mareksound
PS Audio -kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.