Hyvinkään highend-messut ovat jo perinne. Fischer&Fischerin maahantuoja Ataria kerää kaikki kiinnostuneet näytteilleasettajat merkkiin katsomatta saman katon alle ja tulos on joka vuosi sama: erittäin hienosti soivia järjestelmiä. Järjestelmiä, joiden kanssa oleellisempaa on löytää omaan makuun sopiva kuin asetella erilaisia settejä keinotekoisin perustein absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen.
Jos nyt jotain marmatettavaa pitää näistä messuista löytää, on se hotellin sekavuus. Sormella pitää tietysti osoittaa arkkitehtia, joka on piirtänyt Hyvinkään Rantasipistä melkoisen labyrintin, ei messujärjestäjää. Toisaalta, ei alue ole kovinkaan suuri ja ripottelemalla esittelijät irti toisistaan saadaan minimoitua huoneesta toiseen kuuluminen.
Messut jatkuvat vielä huomenna 6.10.2013 eli halukkaat ehtivät kyllä paikan päälle, eikä vitosen lippu juuri lompakkoa riko. Alla lyhyt kuvareportaasi tänään paikalta bongatuista.
AH-Hifisystemsillä soivat System Audion kompaktikokoiset Pandion 2 -jalustakaiuttimet hyvinkin uskottavasti. Ohjelmalähteenä NAD Master Series M50 ja M52, jotka yhdessä toimivat CD-soittimena, rippaajana, varastona ja verkkosoittimena. Vahvistimena moderni NAD D 7050, joka nielee digitaalisignaalin sellaisenaan, myös langattomasti Airplaylla ja aptX Bluetoothilla. Järkimielessä D 7050 onkin erittäin kova laite. Mielikuvamielessä D 3020 -pikkuvelimalli saattaa herättää monessa tyyppimerkintänsä ansiosta lämpimiä tunteita.
Atarialla Fischer & Fischerin kivikotelot saivat kyytiä toiselta saksalaismerkiltä, MBL:ltä. MBL Referencet ovat pelkistetyn prameita ja kun laitteiston hintalappua voi laskea yhteen 10 000 e + 10 000 e + 20 000 e + 20 000 e niin järkähtämättömän vakaa soundi olikin vähintä, mitä saattoi olettaa.
Audio-Porin Pekka demosi aloituskuvassa vinyylin ja streamatun musiikin äänellisiä eroja. Streamaamalla saatiin puhtautta, erottelukykyä, auktoriteettia ja dynamiikkaa. Vinyylillä taas miellyttävyyttä, aitoutta ja verrokkina 10 000 euron DA-muuntimen kautta tarjoiltu digisignaali kuulostikin kovin steriililtä. Toisessa päässä huonetta soi Ideal Pointin Ariand 845-putkeen perustuva todellinen tuplamonovahvistin, virtakytkimiäkin on kummallekin kanavalle oma. Kaiuttimina Voxativin laajakaistat.
Audiokaupan Usher Dancer Mini-X istui hyvin pieneen huoneeseen. Liiallinen eksotiikka loisti poissaolollaan, elektroniikkana toimivat selkeät Cambridge Audion integroitu vahvistin ja CD-soitin.
Harrin Kaiuttimelta ovat linnut loppuneet. Viime vuonna soi Hehku, tänä vuonna rakennussarja P18. Ei enää tipuja… Ei sillä, ei se äänenlaadussa kuulu. Järkihintaiset Harrin Kaiuttimen kovapuhujat panevat kampoihin rajusti kalliimmille ja eksoottisemmille ratkaisuille. Harrin huone oli sattuneesta syystä jälleen kerran hyvin täynnä hartaita kuuntelijoita. Pieni tunnustus soundista toki annettakoon järeälle Ayren CD-soittimelle ja erittäin järeälle ASR:n vahvistimelle.
Hifihuoneella Moonin CD-soittimen syöttämä VTL:n putki-integroitu IT-85 ohjasi tuoretta Marten Duke 2:a. Duke 2 näyttää samalta kuin Duke, mutta uutta ovat kotelo, elementit ja jakosuodin. Oikeastaan nimen alkuosa on siis ainoa, joka on vanhaa. Yksinkertaisen pelkistetty setti soi miellyttävän ilmavaksi, näihin palataan vielä.
Hifimestalla oli kasattu häikäilemätön sekasetti. Linn Akurate DS -verkkosoitin hoiti ohjelmalähteen viran ja todennäköisesti ansaitsisi messujen parhaan käyttömukavuuden palkinnon. Vahvistimena loppukesästä Suomeen saatu Yamaha A-S3000 ja kaiuttimina Acoustic Energyn Reference 3:t. Mestankin väki myönsi, että nimen suhteen kaiutintehdas ei ollut käyttänyt erityisen paljoa mielikuvitusta. Vaan ei nimi kaiutinta pahenna kun ei kerran kaiutin nimeä. Linn-Yamaha-AE-kolmikon yhteistulos oli huomattavan vaivaton ja kevytliikkeinen ääni.
Mareksound piti T+A:n verkkosoittimen tiukasti iPadin päässä. Toisessa päässä signaaliketjua Amphionin studiopuolelle suunnittelemat ja jo muillakin messuilla kuullut Two 15:t. Iso tila, pienet kaiuttimet, mutta ei yhtään valittamisen varaa. Päinvastoin, erittäin läpikuultavaa ja selkeää sointia. Hyvä suoritus.
MR Hifin kattaus oli varsin klassinen. Michell Gyrodec veisti musiikkia vinyyliltä ja tulos tulvi ulos kookkaista Harbethin 40.1 -jalustakaiuttimista. Sointia en päässyt kovinkaan tarkkaan keskipaikoille kokeilemaan koska kaikki penkit olivat koko ajan täynnä. Ehkä se jo kertoo jotain.
Penaudio ja moni muu suomalaisvalmistaja ovat lyöttyneet yhteen messuilla. Graditechin kaapelien juju soundin hienosäätö hyppyjohtimilla. Apoll Acoustics valmistaa graniittia ja puuta olevan kotelon sisälle sekä Bang & Olufsen ICEpoweriin perustuvia päätevahvistimia että virtalähteitä muillekin tuotteille kuin omille päätevahvistimilleen. Konto tulee ryminällä akustomarkkinoille. Turvepohjaisia akustolevyjä on niin perinteisessä litteässä muodossa kuin myös monessa muussa. Väriskaalaakin piisaa enemmän kuin kotitarpeiksi. Tuorein tuote on poikkileikkaukseltaan pisaran muotoinen nurkkaan asennettava bassoansa. Täydet pisteet esittelijänä toimivalle Issakaisen Nikolle, joka rohkeasti veti Metallican Nothing Else Mattersin soimaan. Vahvalla suomalaistuella amerikkalaisbändi veti kylmät väreet heti selkäpiihin ja minut vauhdilla keskipaikalle istumaan. Hurjaa möyryämistä ei tarjolla ollut, mutta ilmavuutta, läpikuultavuutta ja iskua kyllä.
Pertin Progeblogin levylaareista löytää hittejä! Tämä ei jäänyt omaan käteeni koska yksi yksilö jo on olemassa.
Santtu Engineering ja Hifiklinikka yhdistivät Oraclen levysoittimen, Conrad Johnsonin putkielektroniikan ja Verity Audion kaiuttimet. Tulos on ensikuuntelulta ehkä hieman mitäänsanomaton. Mutta jos malttaa istua pari-kolme biisiä läpi, alkavat järjestelmän vahvuudet käydä selviksi.
Solaudio esittäytyi viime vuoden High End Hyvinkää -messuilla. Merkki ponnistaa tukevalta pohjalta, värinänvaimennus on nimittäin tehty kaikissa tuotteissa massiivisen tehokkaasti. Solstice-kaiuttimen sointia on viilattu viime vuodesta avoimempaan suuntaan. Iso hatunnosto valmistajalle, joka puskee eteenpäin vaikealla alalla.
Sound Factorilla Avantgarde Acousticin Uno Fino, vain 124cm korkea torvikaiutin, soi todella avoimesti ja dynaamisesti. Keskialue ja diskantti toimivat erittäin hienosti ja bassopääkin pysyi hyvin mukana. Tosin on pakko sanoa, että jos basson haluaa aivan yhtä hyvään kuosiin kuin ylemmät alueet, eivät Uno Finon kaksi kahdeksantuumaista siihen vielä aivan riitä. Senpä takia Avantgardella on niitä reippaasti isompiakin malleja. Oheiselektroniikkana luonnollisesti XA ja EAR.
Agentur Tur-Pex Oy Ltd:n kauneimpia edustuksia on Lyngdorf. Tanskalainen highend-merkki, joka panostaa erittäin vahvasti huonekorjaukseen ja CD-2-soittimensa kanssa myös masteroinnissa sössittyjen äänitteiden paikkaamiseen. Lyngdorf CD-2:n testin voit lukea tästä. Nyt työsarkana oli tarjoilla puhdasta ääntä Bursonin kuulokevahvistimille ja niihin kytketyille Hifimanin kuulokkeille. Jos äänilähteenä on tietokone, on Kingrexin uusi UD384 -USB-DA-muunnin erittäin mielenkiintoinen. Se ei ole vain 24bit/192kHz muunnin vaan nielee tietokoneelta myös SACD:n signaalin.
Uploud Audio on tyylilleen uskollinen. UA-1-kaiuttimet ovat sweet spotista kuunneltuna erittäin hyvän kuuloisia, jos toki messuilla hävisivät basson määrässä isoille kilpakumppaneilleen. Isompi pointti on kuitenkin se, että kaiuttimien pitää hävitä mihin vain sisustukseen kun niiden päälle vetää sopivan Speakerwear-asusteen. Uploudin kaverit esittelivät myös, mitä hyvät akustiset lähtökohdat tuottavat sivuoireena: kahden osan jakosuotimen.
Edit: Existence Loudspeakerin huone oli kiinni kun sinne pyrin, siksi siitä ei ole mainintaa raportissa. Pahoitteluni sekä lukijoille että Existencen Markolle. Minä kun tein vain lyhyen kierroksen messuilla ja palasin kirjoittamaan niistä, jotta ihmiset voivat lukea tapahtumasta ennen kuin se on ohi.
Kommentointi suljettu.