Järkihintaisten kotiteatterikaiutinsarjojen markkinoilla on vähintäänkin sanottuna tunkua. Jokainen kaiutinvalmistaja haluaisi oman osuutensa apajasta, joka on kieltämättä hyvin houkutteleva. Tälläinen viiden soman satelliitin ja helposti silmistä häviävän subbarin asentaminen normaaliin olohuoneeseen kun on sisustusvastaavalle huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin puoli tusinaa isoa kaiutinta keskellä lattiaa ja kulkuväyliä.
”Analog Pussy tai Herbie Hancock,
musiikin syke välittyy mainiosti.”
Q-Acoustics ei ole merkkinä vanha, vain seitsemänvuotias. Ihminen menee siinä vaiheessa vasta kouluun, mutta merkin taustalla on toki hyvin kokeneita hifi-alan ihmisiä. Kuten Q-Acoustics itse asian sanoo: paljon kokemusta, mutta ei historian painolastia tiellä. Brittisuunnittelua olevat kaiuttimet pureutuvat kohtuullisen hintaisten tuotteiden markkinoille ja ovat onnistuneet siinä hyvin. Äänenlaatu on läpi malliston kunnossa ja niin design kuin viimeistelyn laatukin ovat edullinen hinta huomioiden erittäin houkuttelevalla tasolla.
Kaksi – kolme – kuusi
Q-Acoustics 7000i -sarjaa saa joko kokonaisena 5.1-järjestelmänä, jollainen testiinkin tuli, tai sitten palasina. Ensimmäinen askel on tietysti stereopari pieniä pääkaiuttimia. Niitä voi sitten terästää 8-tuumaiseen bassoelementtiin ja 150-wattiseen vahvistimeen pohjautuvalla subbarilla, keskikanavan kaiuttimella ja toisella (tai kolmannellakin) parilla stereokaiuttimia surroundkanaviin.
Pääkaiuttimet ovat niin pienet, että jos niitä vakavissaan ehdottaa sellaisenaan toimiviksi niin myyjän maine on kyllä vaakalaudalla. Ensin myytäessä ja sitten vielä enemmän kuin asiakas alkaa pienokaisia kuuntelemaan. Toki rengassäteilijädiskantin seurassa olevasta kahdesta kolmituumaisesta jotain irtoaa, mutta kyllä pienokaista jo näkee, että subbarin seurassa paras.
Kuminaa vai potkua?
Kun kerran pääkaiuttimet ovat hyvin pienet, aloitin laittamalla ne ihan etuseinää vasten. Esille nousi selvä kumina, joka rauhoittui vasta kun kaiuttimia siirsi muutaman kymmenen senttiä seinästä irti.
Oli aika, jolloin tälläinen olisi ollut kauhistus. Vaan ei enää. Yhtään paremmassa AV-vahvistimessa on huonekorjaus, joka auttaa saamaan soundista neutraalin napakan riippumatta kaiuttimien luonteesta, sijoituksesta ja huoneen koosta sekä akustiikasta. Samoin se vaikein mahdollinen paikka eli TV-taso muuttuu kaiuttimille aivan toimivaksi. Hieman korostuneesta yläbassosta on kaikkein helpointa saada huonekorjauksella napakasti potkaiseva, liian ohuesta hankalampaa.
Pienellä sijoituksen aiheuttaman yläbassokumun siistimisellä soundi on tasapainoinen ja aavistuksen. Esitystä kuvaa parhaiten termi rauhallinen. Ei viimeistä kimallusta, mutta hyvin läsnäoloa, hyvin täyteläisyyttä mieslaulajankin äänessä eikä äksyyttä piikikkäillä äänitteilläkään. Toisin sanoen helpot kuunnella materiaalista riippumatta.
Stereokuva on ilmavan avara, kuten aina kuunneltaessa useamman metrin päästä hyvin pieniä kaiuttimia. Musiikilla tämä ohjaa enemmän leppoisaan ja rentoon kuunteluun kuin ääniteanalyysiin, elokuville ilmavan laaja äänikuva istuu erinomaisen hyvin.
Varsinaista bassoa ei pääkanavista irtoa, mutta ei olekaan tarkoituskaan. Jos tämän kokoisesta kaiuttimesta repisi väkisin matalia taajuuksia, putoaisivat äänenpainevarat hyvin vaatimattomiksi ja herkkyys jäisi erittäin pieneksi.
Lisää mojoa subbarilla
7070Si settiin kiinni, tässä vaiheessa ihan 2.1-järjestelmänä ilman AV-vahvistimen bassonohjausta, ja Short Dick Man alkaa iskeä kuten on tarkoitus. Subbarille luvataan toistokaistaa 35 hertsistä ylöspäin. Ihan mielekästä kun kyse on kuitenkin yhdellä kahdeksantuumaisella tehdystä sisustusystävällisen kokoisesta ja edullisesta bassolaatikosta.
Muutaman minuutin säätörupeamalla subbari alkoi istua hyvin pääkaiuttimien jatkeeksi. Jos alimmat vavahdukset jätetäänkin suosiolla kookkaammille ja kalliimmille bassoarkuille, keskibasson iskua 7070Si tarjoaa erinomaisen hyvin. Musiikin syke välittyy mainiosti oli soimassa sitten Analog Pussy tai Herbie Hancock.
Ison sinfoniaorkesterin voimaa pikkubasso ei tietenkään luonnollisena välitä, mutta painostavat leffamurahdukset välittyvät Mission Impossible -soundtrackin The Heist -raidalta varsin uskottavina.
Leffalla omimmillaan
Vaikka 7000i-sarjan keskikanavan kaiutin on manattu vaakamallinen, sen äänensävy ei muutu häiritsevästi sivusta kuunneltaessakaan. 7000Ci istuu varsin saumattomasti 7000LRi-parin väliin ja naulaa dialogin juuri sinne, mihin se kuuluukin – valkokankaan keskelle.
Toinen pari 7000LRi-kaiuttimia hoitamaan surroundkanavat ja se on siinä. Ilmavan vaivattomasti ja mukavan napakasti potkaisten soiva 5.1-järjestelmä. AV-vahvistimen bassonohjaus auttaa sovittamaan 7070Si-aktiivisubwooferin paremmin kuin on mahdollista vain lisäämällä se stereojärjestelmässä pääkaiuttimien rinnalle. Vahvistimen asetuksista kaikki kaiuttimet pieniksi ja jos jakotaajuuteen voi vaikuttaa niin se 100-120Hz kohdalle, tällöin pääkanavien äänenpainevaratkin paranevat ja soundi pysyy puhtaan häiriöttömänä suuremmillakin äänenpaineilla.
7000i-järjestelmä on hyvä esimerkki siitä, millainen laitteisto on monessa kodissa realistinen. Kunnollinen äänenlaatu, mutta sirossa ja siistissä muodossa. Jep, samalla rahalla voisi saada tipan parempaa ääntä hankkimalla selvästi kohlompia ja rumempia kaiuttimia. Ei vain auta, jos sellaisia ei olohuoneeseen passaa tuoda. Kyllä minä ymmärrän sisustuksenkin vaatimukset.
Sitäpaitsi, etenkin leffamateriaalilla Q Acoustics 7000i:n äänenlaatu riittää täydellisesti siihen, että kaiuttimet unohtuvat kokonaan ja sitä vain uppoaa hyvään elokuvaan.
Lyhyesti: Helpon muotoinen, kokoinen ja kuuloinen 5.1-kaiutinjärjestelmä. Hoitaa olohuoneteatterin tehtävän kunnialla.
Hinnat
Q Acoustics 7000i 5.1-järjestelmänä: 1 190 euroa (osia myydään myös erikseen)
Jalustat: 179 euroa pari
Maahantuoja: Kruunuradio
Q Acoustics -kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.