Jokaisen kodin olohuoneessa on oma tyylinsä, kodin asukkaiden tyyli. Tilan koko vaihtelee, huonekalujen määrä vaihtelee ja tottakai huonekalujen tyyli vaihtelee. Silti, tippaa vaille jokaisessa olohuoneessa mököttää, anteeksi, nököttää televisio. Se on siis huonekalujen ykkönen, pitivät huonekalukaupat siitä tai eivät.
Suuri osa kodeista sisustetaankin television ympärille. Sitten koitetaan saada johtosoppa, se eniten ahdistusta aiheuttava asia, jotenkin pois silmistä. Mikäli perheessä halutaan kuunnella musiikkia, lempisarjoja ja leffoja littutelevisioiden vaatimattomia kaiuttimia laadukkaammin, televisioon kytketään joku lisäjärjestelmä. Jolla saadaan huomattava määrä lisäahdistusta lisäjohtosopan muodossa.
”Mies plaraa kataloogeja,
surffaa nettiä ja keskustelee
kirjain- ja numeroyhdistelmillä.”
Perheen mies plaraa kataloogeja, surffaa nettiä ja keskustelee kirjain- ja numeroyhdistelmillä. Perheen nainen toivoo, että olohuoneeseen saataisiin joku ratkaisu, joka olisi selkeä ja toimiva. Ei toki aina näin, varmasti löytyy se promille, joka tekee asiat eri tavalla.
Mahdollisimman helppo
Ikea Uppleva -järjestelmän perusajatus oli mahdollisimman pitkälle viety selkeys ja mahdollisimman pitkälle viety johtospagetin poistaminen. Toinen oleellinen idea on tietysti se, että TV ja äänentoisto saadaan upotettua saumattomasti kalusteisiin. Kolmas asia on se, että koko järjestelmä tottelee yhtä kaukosäädintä.
Televisioita on neljä eri mallia eli neljä eri kokoa. Ei kodinkoneliikkeen seinällä olevaa sataa, joista valitseminen ahdistaa jo ajatuksena. Jokainen Uppleva-TV on FullHD-resoluutioinen Smart-TV eli netin palveluita hyödyntävä LED-valaistu kone. Perusasiat ovat siis hyvin kohdallaan. Koot ovat 24-, 32-, 40- ja 46-tuumainen. Itse asiassa valittavia malleja ei ole vain neljää vain kahdeksan, kunkin koneen kun sekä mustana että tietysti myös valkoisena. Olemmehan Suomessa.
Kaikissa televisioissa on runsaasti HDMI-liitäntöjä lisäohjelmalähteille eli digiboksit, pelikonsolit ja muut oleelliset saa varmasti kiinni. Uppleva 2.1 -äänentoistojärjestelmä sitten hoitaa kaikkien äänipuolen eli television työksi jää vain kuvan näyttäminen.
Äänentoisto ei ole vain yksi laatikko vaan kolme. Oleellisin on vasemman kanavan kaiuttimen ja keskusyksikön sisältä laatikko. Toinen on täsmälleen samankokoinen oikean kanavan kaiutin ja kolmas sitten langaton subwoofer. Sen bassokaiuttimen siis voi laittaa minne vain, missä sille löytyy töpseli virransaantia varten.
Turvana elektroniikalle on viiden vuoden takuu.
Hyllyyn vie
Uppleva 2.1 -äänentoistojärjestelmän saa mustana ja vaaleanharmaana. Kokoja on kaksi, 56 x 10 -senttisella naamalla ja 60 x 16 -senttisellä naamalla, jolloin laitteet uppoavat saumattomasti Bestå- ja Hemnes-hyllyjärjestelmiin. Kolmas vaihtoehto on Himna, yksittäinen Uppleva-äänentoistojärjestelmälle ja televisiolle tehty kaluste.
Televisioiden kiinnittämiselle ja tarvittaessa taustalevyyn upottamiselle on useita eri vaihtoehtoja. Syvyyssuunnassa mahdollisimman litteitä kiinnikkeitä, kääntyviä ja vaikka mitä.
Ja tottakai Uppleva-kotiteatterin voi laittaa mihin vain, vaikka suoraan lattialle. Edellämainituissa järjestelmissä on vain valmiiksi mietitty paikat johtimille, lokeroiden koot ovat juuri oikeat ja tarvittaessa kaiutinjärjestelmän näköisiä etulevyjä saa irrallisina ovina, jolloin voidaan tehdä yhtenäisen näköinen vaikka metrien levyinen ratkaisu.
Hifiharrastaja näkee kaiutinmaskin näköisessä ovessa toisenkin hyödyn. Jättämällä vasemman ja oikean kaiuttimen väliin pari tyhjää lokeroa saadaan kaiuttimet kauemmas toisistaan ja stereokuvasta laajempi.
Tekninen sielunelämä
Keskusyksikössä on riittävät 25-wattiset vahvistimet vasemmalle ja oikealle kaiuttimelle (subwooferissa oma 50-wattinen vahvistin) ja moninormisoitin, joka toistaa CD-, DVD- ja Blu-ray-levyt. Takalevyssä on HDMI-liitäntä televisioon kytkemistä varten ja yksi pari RCA-liittimiä linjatasoisen ohjelmalähteen kytkemistä varten. Saa tähän kiinni siis vaikka levysoittimenkin.
Edessä on 3,5-millinen miniplugi toiselle linjatasoiselle lähteelle, kuten vaikka Spotifyä toistavalle älypuhelimelle. Sitä käytin tätä testiä tehdessäni. Lisäksi on USB-liitäntä muistitikulle. Bluetoothia ei ole, ainoa langaton yhteys on signaali subwooferille.
Kaiutinelementtien kokoa ei sanota missään, eikä se Upplevan tyypilliselle ostajalle ole mitenkään oleellistakaan. Ei minuakaan kiinnosta perheautomme männänhalkaisija vaan auton toimivuus kokonaisuutena. Vaan eksoottisenkin highend-laitteiston omistaja saattaa miettiä simppeliä aina toiminnassa olevaa systeemiä olohuoneeseensa ja häntä tietysti kiinnostaisivat käytetyt rakenteet.
Subwooferin elementti tuntuu painamalla kevyesti kangasmaskin läpi ja on todennäköisesti 6,5-tuumainen. Subbarin refleksiputki osoittaa alaspäin ja siksi paras sijoitus onkin kovalle lattialle eikä upottavalle matolle.
Pääkaiuttimien rakennetta on sen sijaan vaikeampi arvuutella koska kankaan läpi tuntuu vain niiden edessä oleva suojaverkko. Se toki estää kynsien, kynien ja muiden tarpeettomien esineiden päätymisen kaiutinelementin äänen värittimeksi. Mainosvideo onneksi paljastaa, että reunalla on normaali diskanttielementti ja sen vieressä kaksi ilmeisesti nelituumaista bassokeskiäänistä.
Sekä televisioiden että äänentoistojärjestelmän valmistaja on muuten TCL, joka tekee laitteet esimerkiksi Thomsonille ja highend-kategoriaan kuuluvalle Loewelle.
”380 euroa on enemmän
kuin marketin huonoimmilla,
anteeksi, halvimmilla
kotiteatteripaketeilla”
Ei uniikki, mutta juuri siksi
Ostamalla Ikeasta et varmasti saa uniikkituotetta. Sama esine on miljoonassa muussakin kodissa. Mutta et sitten myöskään maksa tippaakaan ylimääräistä käyttöarvosta. Tämä kuuluu myös Upplevan äänessä ja näkyy kuvanlaadussa.
Kannattaa myös muistaa, että 2.1-äänentoistojärjestelmä on vain 380 euroa maksava. Se on tietysti parikin kertaluokkaa enemmän kuin marketin huonoimmilla, anteeksi, halvimmilla kotiteatteripaketeilla. Toisaalta se on vähemmän, mitä vannoutunut harrastaja laittaa 7.1-järjestelmänsä yhteen kanavaan.
Paljon enemmän kuin hintansa arvoinen
Vantaan Ikean Uppleva-järjestelmistä kuuntelemani oli ihan siellä keskellä huonekaluosastoa, ei mikään erityisjärjestely. Lattialla oli paksu matto, joka tietysti hieman vaikutti lähelle lattiaa sijoitettujen kaiuttimien ääneen – hyvässä ja pahassa.
Soundi oli sekä maton että aluksi liian ryhdikkään asentoni ansiosta hieman tumma. Ei tukkoinen tai ummehtunut, enemmänkin vain korostetun rauhallinen ja ärsyttämätön. Kietaisemalla hetkeksi mattoa rullalle ja rönöttämällä sohvalla alempana kuuli selvästi, että luonne kirkastui. Matto, tuo yksinkertainen sävynsäädin, jonka niin helposti unohdamme.
Paksu matto tekee kyllä hyvää selkeydelle kun lattiaheijastukset vähenevät eivätkä ole sotkemassa kaiuttimista kuuntelupaikalle suoraan tulevaa ääntä. Itse asiassa kuuntelinkin paljon mieluummin sitä normaalia rauhallisempaa ja tummempaa soundia matto normaalisti lattialla.
Uppleva 2.1:ssä ei ole samanlaista selkeyttä ja läpikuultavuutta kuin hyvin sijoitelluissa ja säädetyissä erilliskomponenteissa, mutta toisaalta rauhallinen luonne vaikuttaa siihen, että huonommatkaan äänitteet eivät käy riipiviksi.
Ikean testikolot ovat niin aitoja normaalihuoneen kopioita, että subbarin sijoitus ja kuuntelupaikka vaikuttavat selvästi basson luonteeseen. Basson sävykkyys jättää tipan toivomisen varaa kun nojaan seinään, mutta muuttuu selvästi paremmaksi siirtymällä hieman edemmäs.
Basson taso on kyllä kohdallaan. Murahdusta on silloin kun kuuluukin olla ja dialogi jää kuitenkin selkeäksi eli sointi ei käy ylenpalttisen paksuksi. Ocean’s Eleven -soundtrack tuo selväksi, että äänessä on hieman elämää suurempaa luonnetta. Olen aika varma, että suurin osa kuluttajista kaipaakin juuri sitä eikä kuivan täsmällistä analyysia.
Helppoa parantaa
Molempien kaiuttimien sijoittaminen kylki kylkeen kiinni on toki helppo ratkaisu. Järkevämpää olisi kyllä käyttää kaiuttimien välissä yhtä tai kahta Uppleva-etusarjalla peitettyä lokeroa, siten stereokanta saisi lisää leveyttä ja soundi enemmän ilmavuutta. Kuunteluetäisyydestä riippuen sopiva määrä tyhjää, puristishifistisestä näkökulmasta katsottuna, on normaalissa olohuoneessa yhdestä kolmeen lokeroa.
Toinen asia on se että designillisesti kovin trendikästä 1960-luvun Braun-lookkia tapaileva subwoofer soisi paremmin hieman irti huoneen nurkasta, joko etu- tai sivuseinällä. ”Hieman” on pienessä huoneessa puolesta metristä metriin, isossa metristä kahteen. Koska yksinkertaisessa järjestelmässä ei ole huonekorjausta vähentämässä huoneresonanssien sotkevaa vaikutusta, nurkkasijoitus herättää kaikki kuminat voimakkaimmin.
Sen suurempaa valitettavaa äänipuolesta en pysty keksimään. Kun kaiuttimista kuuluu ”My name is Layman Zerga” niin hymy on välitön ja jalka lähtee mukaan musiikkiin. Upplevan soundi on hifiharrastajankin vinkkelistä aivan riittävän hyvä siihen, että voit nauttia lempimusiikistasi, -elokuvistasi ja peleistäsi. Siis ihan oikeasti nauttia. Harrastaahan Upplevalla ei oikein voi, siinä ei ole juurikaan ropattavaa ja säädettävää. Ellei nyt halua purkaa kaiuttimia ja vaihtaa eriväristä vaimennusainetta sisälle.
Äänessä ei ole keskialueella ei ole mitään häiritsevää, bassopää murahtaa mukavasti, mutta ei päällekäyvästi ja diskantti on hillityn rauhallinen. Leffojenkin painostaviin kohtauksiin saadaan mukavasti bassomattoa ja yleinen selkeys riittää hyvin niin dialogin kuin efektienkin esilletuloon. Totta puhuen huonosti säädetty erillislaitteista koottu järjestelmä voi soida oleellisesti heikommin.
”Ihonsävytkin toistuvat
neutraalisti, muutkin kuin
vampyyrien ihonsävyt.”
Skarppi visio
Kuvanlaadun arvioimista varten unohdin toki tutun testilevyn kotiin ja hain hätäpäissäni naapurikaupasta tarkoitukseen huonosti sopivan avuksi. Kuvasäädöistä terävöitys minimiin ja värikylläisyys puoliväliin paransivat oleellisesti demoasetuksia. Enemmän yksityiskohtia, vähemmän muovailuvahaa naamoissa.
Hyvin synkkäkuvainen Underworld Evolution näytti kyllä sujuvasti sen, että mustan taso ja tumman pään erottelu ovat kunnossa. Ihonsävytkin toistuvat neutraalisti, muutkin kuin vampyyrien ihonsävyt (koska levyllä oli parin muun leffan trailerit). Kuvassa on mukavasti potkua ja skarppiutta. Äärironkelille on toki parempaakin tarjolla, mutta vasta kun latoo tiskiin huomattavasti enemmän rahaa ja hyväksyy sen, että sitä johtosoppaa sitten riittää ja yksinkertainen yhden kaukosäätimen käyttölogiikka on mennyttä.
Kelpaisi
Suhtauduin ensi kertaa aiheesta kuullessani hyvin epäilevästi Ikea Upplevaan, oletin sen olevan sekä kalliimpi että jäykempi. Hintalapun kuuleminen kasvatti ennakkoluuloja vielä huomattavasti lisää. Mutta systeemiä katsottuani ja kuunneltuani on pakko sanoa, että kokonaisuuden äärellä on erittäin helppoa ja viihdyttävää olla.
Kaukosäädinkin on kiitettävän yksinkertainen ja hyvin mietitty, aasialainen tekninen osaaminen on yhdistynyt pohjoismaiseen käyttökokemuksen osaamiseen. Jos toki kaukosäätimestä pitää aina valita, ohjataanko nuolinäppäimillä televisiota vai äänentoistoa. Kun en lukenut käyttöohjetta (minähän olen mies, ei minun tarvitse) niin meni hetki keksiä, miten pääsen Blu-ray-leffan valikoissa eteenpäin.
Kuva on väärin säädettynä kaupallisen tyrkky, kuten minkä vain töllön, ja oikein säädettynä hyvinkin skarppi, erottelukyinen ja dynaaminen. Eikä oikeisiin säätöihin tarvitse tehdä juuri muuta kuin hakea säätöjen keskikohdat ja terävöitykselle minimi.
Varmaan oleellisin kysymys on ”Voisinko minä, 25 vuotta hifiä harrastanut, käyttää tätä omassa olohuoneessani, onko se niin hyvä?”. Vastaus on, että voisin, aivan sujuvasti. Valitsisin suurimman ruudun ja jättäisin kaiuttimien välille pari tyhjää lokeroa, sen lisäksi ei oikeastaan tarvitsisi miettiä kuin valitulle elokuvalle sopivia ruokalajeja ja viiniä.
Kommentointi suljettu.