Bang & Olufsen Beolit 12 ei ole kannettava sanan varsinaisessa mielessä. Se on toki melko kompakti ja soittelee akkunsa voimin musiikkia parhaimmillaan työpäivän verran. Vaaka vain näyttää 2,8 kiloa, joka tarkoittaa, että peli tuskin on reppumatkaajan ihannevaruste.
Vaan eipä se reppuradiolta näytä tai kuulostakaan. Muovia ei ole. Huteria nappuloita ja vipstaakeja ei ole. Säädettävää ja räplättävää ei ole. On vain nahkainen hihna, joka on kiinni vakuuttavan tukevassa, ajattoman tyylikkäässä ja tiptop-viimeistellyssä alumiinikotelossa. Beolitin itseluottamus on sen verran hyvässä kuosissa, ettei sen tarvitse henkseleitään paukuttaa tingeltangelilla.
Jos kotiin, mökille tai töihin kaipaa helposti liikuteltavan ja laadukkaan äänentoiston, Beolit 12 on erittäin varteenotettava vaihtoehto.
”Akkukäyttöisten
aktiivikaiuttimien
aatelia.”
Epäoleellinen tekniikka
Bang & Olufsen ei ole koskaan nostanut käytettämiään teknisiä ratkaisuja jalustalle. Ratkaisut ovat hitechiä, highendiä ja kevyimmilläänkin erittäin hifiä, mutta ne eivät ole itsetarkoitus vaan vain työkaluja, joilla haetaan haluttua lopputulosta.
On siis toisaalta hölmöä ruotia Beolitinkään sisuskaluja, mutta joitain kohtia on kuitenkin hyvä nostaa esille. Ensinnäkin toisessa päädyssä on sekä USB- että miniplugiliitännät. Käytännössä siihen saa siis kiinni ihan minkä vain ohjelmalähteen, vaikka vinyylisoittimen.
Beolit 12:n Airplay mahdollistaa lisäksi langattoman ja häviöttömän toiston. Ja päinvastoin kuin moni luulee, myös Windows-ympäristössä – Airfoil-apuohjelma nimittäin tuo Airplayn PC:lle (ja vanhemmille OS X -versioille). Kaikkein vaivattominta on kuitenkin laittaa iPhonesta Spotifyllä tai Youtubella haluttua musiikkia soimaan ja klikata se vain Airplayn kautta B&O:lle.
Hifiharrastajille oleellista ovat ne tekniset detaljit. Kaiutinelementteinä on kaksi kaksituumaista, jotka toistavat suurimman osan äänialueesta ja niille yksi yhteinen nelituumainen basso. Kuten kaikki järkevät modernit laitteet, yhteensä 120 watin tehoiset vahvistimet ovat hyvähyötysuhteisia D-luokassa toimivia. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että akkujen kapasiteettia käytetään äänen tuottamiseen eikä kotelon lämmittämiseen. D-luokan vahvistin on myös kevyt verrattuna perinteisiin ratkaisuihin.
Oleellinen äänenlaatu
Kannettavassa aktiivikaiuttimessa on kaksi asiaa, joiden pitää olla kunnossa. Ensimmäinen on yleinen käytettävyys, jonka suhteen Beolit 12 hoitaa asiat kunnialla. Kun kyse on B&O:sta niin on selvää, että äänenlaatuun on panostettu paljon. Mutta kun kyse on vain muutaman litran kokoisesta pikkulaatikosta niin kuinka pitkälle on päästy?
Bassopäässä on oikeaa ulottuvuutta ja ryhtiä, mutta ei yhtään paksuutta tai yksinuottista korostumaa. Hyvin kontrolloitu bassoalue luokin erinomaisen lähtökohdan tiukasti välittyvälle rytmille. Herbie Hancockin Doin’ It sykkii ja värähtelee, kulkee ja tempaa välittömästi mukaansa. Jalan vippaaminen on takuuvarmaa.
Bela Fleckin bassoilla huvittavuuksiin saakka menevä Flight Of The Cosmic Hippo kertoo, että nyt ei kuunnella satalitraista subwooeferia eli ikkunat eivät vapise eivätkä lasit helise kaapeissa. Mutta kun siirrytään takaisin musiikkiin, jossa sisältö on ideana niin homma toimii taas mainiosti.
Seinustalta potkaisevana Beolit 12 puskee Analog Pussyn Trance N Rollin ulos sitä tahtia, että tanssikansa ei varmasti pysy aloillaan. Toisaalta ihan yhtä kylmiä väreitä selkäpiihin tuo Igor Stravinskyn Kevätuhri-baletin hieno alku ja vallattoman hepulin Jean-Pierre Kuselan Naurava Kulkuri. Beolit 12 toimii musiikkilajista toiseen ja välittää musiikin tunnelman
Mainitulla Kuselan taidonnäytteellä kuulee muuten hyvin, että äänitteessä on hienosti tilaa. Joka taas todistaa hienosti sen, että äänitteen tilavaikutelma voidaan saada esille ilman montaa kaiutinta. Keittiön pöydän kulmalle asetettuna Beolit 12 täyttää avoimen olohuoneen musiikilla kuuntelupaikasta riippumatta.
Vanhat stereot jonkkaan
Heleän tasapainoinen ja riittävän ryhdikkäällä bassopäällä tuettu Beolit 12 on äänenlaadullisesti ehdottomasti akkukäyttöisten aktiivikaiuttimien aatelia. 700 euron hintalappu olisi täysin oikeutettu jo pelkän äänenlaadun perusteella. Samalla rahalla saa myös ajatonta muotoilua, kestävän rakenteen ja materiaalit, langattoman toiminnan ja normaalielämään riittävän pitkän akkukeston.
Jos testissä ollut hopeanharmaa Beolit 12 tuntuu liian, no, hopeanharmaalta, niin ehkä arvokkaampi tummanharmaa toimisi paremmin. Tai jos kaipaat väriä niin valittavina ovat keltainen ja sininen.
Minusta alkaa tuntua, että mökiltä lentävät nyt vanhat perinteiset stereot jonkkaan. Beolit 12 on niin hyvä, että se kelpaa aivan hyvin ainoaksi soittopeliksi kriittisemmällekin kuuntelijalle.
Kommentointi suljettu.