Kyllä, sitä saa valkoisena. Tietysti, onhan se suomalainen kaiutin. Kuulin juuri viime viikolla, miten erään brittifirman edustaja oli aivan hämmennyksissään kun Suomesta oli kahteen kertaan kyselty heidän kaiuttimiaan valkoisena. Ihan hullua, noiden sammalenvihreiden ja harmaanruskeiden brittien mielestä.
”Bepop onkin enemmän
taitava hovimestari
kuin hovinarri.”
Ei sillä, jos valkoiseksi maalattu tasainen seinä ei olekaan sinun mieleesi (vaikka sen pitäisi olla koska olet todennäköisesti suomalainen kun kerran tätä luet) niin ei hätää. Sonolux Bebop -seinäkaiutinta saa valkoisen lisäksi lakattuna koivuisena tai pähkinäsävyisenä. Nautit musiikkisi ja elokuvasi pimeässä leffahuoneessa? Jep, kotiteatterinmusta on myös valikoimassa.
Neljä värivaihtoehtoa, eikös tämä ole kaikilla muillakin valmistajilla? On, mutta heillä ei ole yksinkertaisesti neppareilla kiinnitettävää akustisesti läpinäkyvää kangasta kaiuttimen eteen. Kun huoneen sisustuslook vaihtuu, vaihtuu kaiuttimien lookki helposti mukana. Valkoinen – pinkki (kaiutinjohtoa myöten) – klassinen kuviointi – moderni – räväkkä. Bebop vaihtaa helposti vaatteita toiveen mukaan, mutta kuulostaa aina tutulta ja turvalliselta. Ok, se kaiutinjohdon vaihto ei taida onnistua itse vaan vaatii tehdaskäynnin.
Valaistus musiikinkuunteluun
Bebop ei ole vain kaiutin vaan myös valaisin. Ensimmäinen ajatus minulla kaiuttimen ja valaisimen yhdistelmästä vie 10 – 15 vuoden taakse aika korneihin ratkaisuihin. Bebop näyttää, että kornius ei ole perusajatuksessa vaan noiden menneiden mallien hyvin aasialaisessa toteutuksessa, joka ei oikein istu suomalaisen silmään. Tai ei ainakaan istunut minun mieleeni.
Bebopin taakse asennetut ledit heijastavat pehmeän valkoisen valon ympärilleen asennusseinältä. Ei räikeää, mutta tunnelmavalaistukseksi juuri sopivaa. Integroidusta valaistuksesta johtuen hyvin siistin näköiset kaiutinkaapelit ovat tosiaan kiinteät, mutta parin metrin pituudellaan ne riittävät hyvin tv-tason tai vastaavan taakse, jossa niihin saa kiinni sekä vahvistimelta tulevat johdot että valaisimien virtalähteet.
A2-arkin kokoinen kaiuttimen naamataulu tuntuu hyvin sopivalta seinällä. Se ei ole hallitseva, mutta on kuitenkin uskottava. Hifiharrastaja toki tunnistaa laadukkaan Seasin DXT-linssillisen diskanttielementin, muttei välttämättä vielä maineikkaamaan valmistajan, Scan Speakin, mittatilaustyönä Sonoluxille tekemiä bassokeskiäänisiä.
Rohkeasti ja rehellisesti
Valmistaja uskaltaa näyttää rehellisen taajuusvastekuvan kotisivuillaan, vaikkei se olekaan amerikkalaisen mainostoimiston mukaisesti viivasuora. Aladiskantilla on pieni korostuma ja bassovasteen vaimeus näytetään sellaisenaan. Ilman, että painotetaan juuri tälläisen taajuusvastemuodon olevan oikea kun kaiutin asennetaan seinälle, joka korostaa bassoaluetta huomattavasti.
Bassoalue osoittautuu juuri oikeanlaiseksi. Short Dick Manin biitissä on aivan riittävästi munaa, hyvin kehtaa soitella aitoa Clubmixiä eikä short short man -sensuroitua radioversiota. Bassoilla ei ole tarpeetonta paisutteluakaan, vain napakkaa iskua ja sopivasti uskottavuutta. Hanaa avattaessa basso alkaa ryskyttää rintalastaa hyvin vakavalla otteella. Hyvin tehdyn seinäkaiuttimen edun, erittäin kontrolloidun ja oikea-aikaisen bassoluonteen kuulee selkeästi.
Hallittu ja korostumaton bassoalue on myös helppo, jos Beboppiin haluaa yhdistää subwooferin. Keinojytkyvään soundiin sovitus on nimittäin mielettömän hankalaa.
Propellerheadsin hyvin bassopitoisella Oh Yeah? -kappaleella alabassot menevät kovempaa luukutettaessa tukkoon. Asia, joka saa miettimään aiheellisesti, minkä luokan kaiutin tämä on. Hintaa on pari tonnia pari, siihen nähden voisi ajatella saavansa enemmänkin. Toisaalta kokoluokassaan tulos on hyvä, samalla rahalla voi ostaa hyvinkin vahvaa highend-henkeä edustavan ulkomaisen pikkukaiuttimen, joka menee tukkoon aikaisemmin eikä ehkä muutenkaan soi yhtä tasapainoisesti ja selkeästi kuin Bebop.
Terve ja tasapainoinen lapsi
Bebopin ääni on kiitettävän epäkaiutinmainen. Jos sitä viimeistä stereokuvan piirtoa ei olekaan niin sitäkin nautinnollisempi iso äänimaisema. Billie Holidayn I’m a Fool to Want You levittäytyy koko etuseinän kokoiseksi, stereokuva on todella suuri ja ilmava. Billie itse on keskellä stereokuvaa kuten kuuluukin, kaunisäänisenä, herkkänä, ehkä tosin ässiltään aavistuksen korostuneesti soivana. Ei häiritsevästi, läpitutulla äänitteellä vain kuulee tipan normaalia enemmän sitä aladiskanttia kuin kaikkein neutraaleimmilla esityksillä.
George Bensonin Beyond The Blue Horizon jää soimaan hieman taustalle, sitä viimeistä mukaansatempaavuutta ei ole. Bepop onkin enemmän taitava hovimestari kuin hovinarri. Tarkoituksena on hoitaa asia aiheuttamatta sen suurempaa numeroa omasta tekemisestään kuin kiinnittää kaikkien huomio koko ajan itseensä.
Kangasvaihtoehdot vaikuttavat kaikki ääneen omalla tavallaan. Valmistaja luokittelee sen enempiä kehumatta eri kankaat kolmeen luokkaan: Hyvä, Parempi ja Paras. No, oikein ronkeli hifisti kuulee, että alastomana ääni on kaikkein kaunein. Se paraskin kangas vaikuttaa aavistuksen ylimmän diskantin ilmavuuteen. Toisaalta kovapintaisessa huoneessa Hyvä kangas vaimentaa diskanttitoistoa juuri sen verran, että soundin luonne ei käy äksyksi.
To Bebop or not to Bebop
Istutko hartaana sweetspotissa säännöllisesti töiden jälkeen joka päivä vai onko musiikki osa arkielämää, jossa levy toisensa jälkeen soi taustalla luoden miellyttävän pehmeän maton elämiselle? Oikeastaan se on kysymys, joka määrittelee, sopiiko Bepop sinulle vai ei. Hartaimmille äänitebongailijoille joku ruotivamman esityksen tarjoileva kaiutin voi istua paremmin.
Leppoisille nautiskelijoille Sonolux Bebop on ehdottoman suositeltava vaihtoehto. Perinteisenä passiivikaiuttimena se ei rajoita toimintaansa missään ympäristössä. Mikä vain vahvistin kotiteatterimallista, kannettavan minivahvistimen kautta eksoottiseen highendiin käy ja Bebop svengaa mukana.
Seinäkaiuttimiin suhtautuu helposti epäilevästi. Voivatko ne soida yhtä hyvin kuin ”perinteiset” purkit. Eivätkä ne kaikki soikaan. Mutta Bebopin kanssa viihtyi oikeastaan sitä paremmin, mitä pidempään sen kanssa oli. Sen rento ja kuitenkin välitön äänellinen luonne teki musiikinkuuntelusta kivaa. Luulen, että se on parasta, mihin kaiutin voi pystyä.
Lyhyesti: Seinälle suunniteltu ja siellä erinomaisesti toimiva kaiutin. Pienessä huoneessa täyteläinen, isossa nopea ja napakka.
Hinta: 1 990 euroa parilta sisältäen ostajan valitseman kankaan ja kaiutinkaapelin
Valmistaja: Sonolux
Sonolux-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.