Ohjelmalähteet yhdessä paikassa ja useita kaiutinpareja pitkin asuntoa vaatii perinteisillä ratkaisuilla kilometrin kaiutinkaapelia talon rakenteisiin, tai lattioille. Tämä ehkä tyypillisin kodin ongelmatilanne on selvästi ollut Dynaudion lähtökohta Xeo-sarjan suunnittelussa.
Xeo pohjautuu ulkonäöllisesti ja kaiutinelementeiltään Excite-sarjaan. Hinnat ovat kaiutinparia kohti noin 500 euroa Exciteä kalliimmat eli mukana tulevien vahvistimien ja langattomuuden hintaa ei voi todellakaan pitää pahana.
Kiiltävän mustana tai valkoisena saatavien kaiuttimien viimeistely on ehdottoman tiptop-tasoa. Ainakin siihen asti, että kaiuttimet tuo normaalikodin pölyn ja sormenjälkien ulottuville. Jäljet kun eivät tunnetusti näy missään paremmin kuin kiiltävän mustassa pinnassa.
”Kaukosäätimessä on kiertotie
liitäntöjen vähyyteen.”
Langattomia ratkaisuja on jo tarjolla vaikka kuinka, mutta Dynaudio painottaa erityisesti sitä, että nyt signaali siirtyy ilman kaapeleita täysin CD-tasoisena. Väite pitää käytännössä paikkansa hyvin. Äänessä ei ole mitään tyypillisen MP3-pakkauksen (hyvin eli mahdollisimman miedosti pakatunkaan) lieveilmiöitä kuten muovisen keinotekoista tunnetta, ilmavuuden puutetta tai akustisten instrumenttien sävykkyyden latistumista.
Xeo 3:n ja Xeo 5:n äänensävy on haettu selvästi suurta yleisöä miellyttävän tuhdiksi, mutta ei niitä voi missään nimessä syyttää sävykkyyden tai yleisen erottelun puutteesta.
Tuhdisti jysähtävät
Kyllä, Dynaudio Xeo 3 ja Xeo 5 ovat molemmat varsin tuhtisointisia kaiuttimia. Testitila on runsaan 40 neliömetriä jatkuen vielä muualle asuntoon ja vaikka kaiuttimien takana ja sivuilla oli yli metri tilaa niin soundi oli bassojen suhteen selvästi korostunut ja pehmeäluonteinen. No, se jos joku on makuasia, että pitääkö pehmän pyöreästä vai tiukan jänteävästä.
Runsasbassoisuus ei tosiaan tunnu silti vaikuttavan yleiseen erottelukykyyn. Stereokuva on kyllä enemmän yleisluonteinen kuin veitsentarkasti piirtävä, mutta läsnäolon tunne on hyvä. Yläpää on aavistuksen kirkas, kaiuttimien suuntauksesta riippumatta, mutta ei niin, että se häiritsisi juuri millään materiaalilla. Soittimien luontaiset sävyt tulevat esille mukavasti, jos toki yleissävystä johtuen ehkä aavistuksen sokerikuorrutteisesti.
Xeo 3 -jalustamallin ja Xeo 5 -lattiasisaren äänessä on paljon samaa. Perussävy on lähes identtinen, mutta silti Xeo 5 läpivalaisee äänitettä selvästi pikkumallia paremmin. Äänessä on enemmän vaivattomuutta ja uskottavuutta. Itseasiassa Xeo 5 kuulostaa selvästi vähemmän kaiuttimelta kuin pikkuveljensä.
Modernin järjestelmän moderni osa
Dynaudio ehdottaa mainiostekstissään, että nyt voi kaikki perinteiset hifilaitteet heittää käytettyjen palstoille myyntiin ja siirtyä moderniin aikakauteen Xeo-järjestelmällä. Ajatuksessa on pieni mutta. Se on nimittäin Xeo Transmitter -lähetinyksikön liitäntöjen määrä. Sisääntuloja on vain kolme. Yksi optinen digitaalitulo, yksi USB-tulo tietokoneelle ja yksi analogitulo. Analoginen on sentään kahdennettu eli siinä on sekä miniplugiliitäntä että hifistisperinteiset RCA-liittimet. Lähetin saa virtansa joko erillisestä virtalähteestä tai tietokoneeseen kytkettynä USB-signaalin ohessa samasta liittimestä.
Toisin sanoen, jos käytössä on iso pino perinteisiä analogisia ohjelmalähteitä niin Xeo ei taivu tilanteeseen aivan niin elegantisti kuin voisi toivoa. Toisaalta, langatonta äänentoistoa havitteleva on ehkä keskivertoa modernimpi kansalainen ja CD-soittimen seurana saattavat olla tietokone ja verkkosoitin. Siihen yhdistelmään Xeo Transmitter liittyykin täysin sujuvasti.
Kaukosäädin, vain hieman luottokorttia suurempi mattamusta lituska, toimii perinteisesti infrapunalla. Se siis vaatii näköyhteyden kaiuttimiin. Tässä on se hyvä puoli, että useamman Xeo-parin omistaja (jokaisen mukana tulee oma kaukosäädin) voi sujuvasti ohjata mitä hyvänsä kaiutinparia millä hyvänsä säätimellä.
Toisaalta kaukosäätimessä on kyllä kiertotie siihen Xeo Transmitterin liitäntöjen vähyyteen. Sillä kun voidaan valita joku kolmesta lähettimestä käyttöön ja jokaisessa on sitten ne kolme tuloliitäntää. Käytännössä järjestelmän voi siis lisälähettimillä laajentaa hyvinkin monipuoliseksi.
Selkeä oma paikkansa maailmassa
Jos toki Xeo-järjestelmä ei olekaan täydellinen, se osoittaa hienosti, mihin suuntaan ollaan menossa – ja voidaan mennä. Pistorasioita nykykodissa on joka puolella. Sen sijaan pitkin kaiutinjohtojen vetäminen pitkin lattioita saattaa joskus pilata sisustusvastaavan kampauksen. Kaiutinparin asettamisessa on vain huomioitava niiden äänensävy. Kun sointi on selkeästi tuhti jo kaukana seinistäkin, voi lattiakaiuttimen laittaminen seinän viereen tai jalustamallin tasolle asettaminen ampua bassopään yli maallikonkin mielestä.
Xeo 3 ja Xeo 5 ovat vaihtoehto hänelle, joka kokee perinteisen hifikaiuttimen äänen turhan latteaksi, mutta arvostaa kuitenkin oikeaa laatua muovin ja kertakäyttökulttuurin sijaan.
Kommentointi suljettu.