Kirja-arvostelu – Kaj Laaksonen – Kotiteatteri, luo toimiva viihdekeskus – Docendo

Kaj Laaksonen kertoo esipuheessa näin:

”Kotiteatteri on aiheena niin laaja ja pitää sisällään niin monen eri alan asioita, ettei yhteenkään niistä voi kirjassa uppoutua kovin syvällisesti. Lähes mikä tahansa kirjan luvuissa käsitellyistä aiheista on sellainen, että siihen voisi syventyä kokonaisen kirjan verran. Nyt käsillä on kuitenkin kotiteatterin yleisteos, jossa asiat on jouduttu väkisinkin esittämään jonkin verran yksinkertaistaen. Hartain toiveeni on se, että olen pystynyt kertomaan asioista kansantajuisesti ilman tarpeetonta terminologiaa ja ammattikieltä.”

Ensimmäisen pikaselailun aikana kirja aiheutti pienen pakokauhun seisovien aaltojen, jakotaajuuksien ja muun spessusanaston vilinällä ja tiukalla asiatekstillä. Aihe on uskomattoman laaja ja tietoa tarvitsee rakentamisesta, akustiikasta, äänentoistosta, visuaaleista ja jos jonkinmoisista nippeleistä. Miten ihmeessä vain parisataasivuinen kirja pystyisi opettamaan minulle tuon kaiken ilman hirmuista taistoa?

”Hartain toiveeni on se,
että olen pystynyt kertomaan asioista
kansantajuisesti ilman tarpeetonta
terminologiaa ja ammattikieltä.”

Olin yllättynyt luettuani kirjan kertaalleen, nimittäin sain siitä aika pitävän pohjan ja selkeän yleiskäsityksen. Ja vielä paremminhan tuo tieto uppoaa kun tutkailee niitä yksittäisiä aihealueita suunnitellen, hankintoja tehden ja laitteita käpäillen. Tuhtia tavaraa oleva kirja vaatii toki kunnon keskittymisen, mutta se kannattaa. Terminologiaa ja ammattikieltä löytyy, mutta niiden merkitykset on avattu hyvin kirjassa, löytyypä kirjan lopusta pieni sanastokin.

Monsteri kirjaksi

Kirja on aikamoinen pikkujättiläinen ja aito oppikirja kotiteatterin maailmaan tutustuvalle. Mitään kotiteatterin suunnalla koettavaa ei ole jätetty pois. Elokuvat, musiikki, pelit, televisio sekä omat kuvat ja videot saavat kaikki tilaa. Opastusta tulee myös lapsiturvallisuudesta, sisustuksesta ja estetiikasta.

Vaikka kirja pyrkii käsittelemään asioita yleistajuisesti, niin siinä on myös paljon yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi näyttölaitteiden, äänentoiston ja muun tekniikan sisälmyksistä ja sielunelämästä. Ja kirja antaa perusvalmiudet tekniikkaostoksille lähtemiseen, viihdekeskusnurkkauksen tai -huoneen rakentamiseen sekä äänen ja kuvan laadun säätämiseen.

”Keskeinen asia [näyttölaitteen] valinnassa on se, mihin ja miten näyttölaitetta on tarkoitus käyttää. Videotykki on hyvä valinta, jos tarkoitus on katsoa pääasiassa elokuvia ja pelata. Videotykki kun kestää hyvin, jos sitä käytetään pitkiä aikoja kerrallaan. Toisaalta se hajoaa helposti tai ainakin kallis lamppu täytyy vaihtaa usein, jos katselukerrat ovat usein toistuvia, mutta lyhyitä.”

”Sitä mukaa kun kauppoihin on tullut kotiteatterin nimellä myytäviä halpoja yhdistelmälaitteita, on av-vahvistinten menekki laskenut. Silloin kyse on kuitenkin lähinnä kotiteatteria etäisesti muistuttavista ratkaisuista, joiedn pääasiallinen tarkoitus on parantaa television äänentoistoa. Erilliseen kotiteatterihuoneeseen, joka on rakennettu laadukkaan kuvan ja äänen toisto mielessä, ei halvoilla pakettiratkaisuilla pitäisi olla mitään asiaa. Ainoastaan kunnollinen kotiteatterivahvistin mahdollistaa hyvin monenlaisten laitteiden liittämisen ja toisaalta sen avulla äänentoiston voi säätää omaan tilaan sopivaksi.”

Kirja ei välttämättä kerro mitään uutta jo pitkälle ehtineille kotiteatterihifisteille, mutta tarjoaa se kuitenkin konkareillekin selkeän ja jaotellun suomenkielisen referenssilistan kaikista perusteista.

Opeta mies kalastamaan ja ruokit hänet loppuelämäksi

Tosi mukava seikka tässä kirjassa on se, että se tunnustaa ihmiselämän ja -asumusten monimuotoisuuden huomioiden elämän koko skaalan perheellisistä yksinään hifistä nauttiviin. Kirjassa ei kerrota vain yhtä tapaa, vaan annetaan tietoa joka kantilta ja jätetään loppu toteutus lukijan itse päätettäväksi.

”Vaikka kotiteatterista tulee helposti mieleen meluisat elokuvat ja pelit, sopii hyvin suunniteltu teatterihuone myös aivan päinvastaisiin tarkoituksiin. — Hyvin tehty kotiteatteri voi olla hieman saman kaltainen paikka kuin kirjasto oli ennen vanhaan suuremmissa taloissa. Siellä on mukava vain kuunnella rauhallista musiikkia ja syventyä kirjaan ilman että ympäristö on täynnä häiriötekijöitä.”

Itse opin aika paljon uutta ja sain vastauksia kysymyksiin, joita olen pohtinut, mutta joita en ole tullut kysyneeksi. Uskon pystyväni nyt jatkamaan oman kotikoloni äänentoiston ja visuaalinautinnon rakentelua paljon selkeämmältä pohjalta.