Jaahas, When Age Has Done Its Duty eli kun aika on tehnyt tepposensa; näinköhän tämä on jotain minun kaltaisten kosmoksen ikäisten vanhojen pierujen musaa. Kuunnellaanpa kuitenkin. Kellojen tikitystä, sydämen sykettä ja pirikelloja. Hiukan tulee mieleen kuun pimeämpi puoli. Ja sitten syntyy parkuvauva, musa alkaa oikeasti ja sen jälkeen istunkin hievahtamatta namipisteessä seuraavan tunnin. Huimaa musiikkia!
Kyllähän tästä kuulee että tekijä, Robin Armstrong, on paljon velkaa Pink Floydin pojille. Tästä kuulee myös että Robin on kuunnellut parhaita nykyprogebändejä
kuten Flower Kingsejä hangaround projekteineen sekä The Tangentia, Unitopiaa… mutta se, mikä naulitsee kuuntelemaan on tämän musiikin tuoreus, raikas voima, sovitusten mielenkiintoisuus ja musiikin kyky kantaa hetkestä toiseen. Musiikki soi ja kehittyy merkityksekkäänä ja mikä hienointa kaikille nautittaville melodioille, riffeille, sovituksellisille ideoille, soittimille annetaan tilaa tehdä vaikutus.
Cosmograf on multi-instrumentalisti Robin Armstrongin projekti ja tämä sen kolmas levy. Suurelta osin koko levy on purkitettu Waterloovillessä Armstrongin kotona miehen vastatessa musiikin säveltämisestä, tuottamisesta ja lähes kaikesta soittamisestakin.
Useimmilla biiseillä on mukana rumpalina Bob Dalton, kitasrasoolon yhdellä piisillä vetäisee 2 vuotiaana kitaransoiton aloittanut Luke Machin, joka on juuri liitetty kuinka ollakaan The Tangentiin. Omia eeppisiä progeprojektejaan tuottava Lee Abraham avittaa bassossa ja kitarassa ja vokaaleissakin vierailee yhdellä kipaleella Huw Lloyd-Jones, jonka nettitykkäysten perusteella päättelen että meillä on samankaltainen musiikkimaku: Also Eden, Guy Manning, Unitopia.
When Age Has Done Its Duty on jonkinlainen teemalevy. En jaksa lyriikoita lukea mutta vauvasta hautaanhan tässä ollaan matkalla. Levyllä on useita lähes tai yli kymmen minuuttisia eepoksia, joista etenkin nimi biisi nousee upeaan sinfonisuuteen. Kokonaisuus on kuulijaa syleilevää, kosketin taustat, piano ja akustinen kitara, avarasti äänitetyt rummut ja sähkökitaran upeasti ujeltavat kuviot luovat tunnelmia jotka kantavat Robinin kuulasta lauluääntä.
Kaikesta kuulee että tämä musiikki on halunnut tulla kuulluksi juuri sellaisenaan ja tekijän intohimo ja kyvykkyys on toteutunut myös studion puolella, missä äänitykselliset seikat on tehty viimeisen päälle huolella. Musiikin kokonaisuus ja yksityiskohdat saavat masteroinnin harkitulla toteutuksella tavallaan korostettua vaikuttavuutta.
Edit: pari typokorjausta.
Kommentointi suljettu.